Mitä ihminen tarvitsee Jyväskylässä?

Markkinareissulle lähteminen on aina vähän stressaava tilanne. Erityisen stressaavaa se on näin alkuvuodesta, kun keikkoja on harvakseltaan ja rutiini vielä vähän hukassa. Mutta aivan erityisen äärimmäisen tormakkana on oltava nyt ensi viikonloppuna, kun myyntikeikkoja sattuu kaksi päällekkäin, ja eri paikkakunnilla. Puutarhuli suuntaa risuineen viikonlopuksi Käsityökortteliin Jyväskylään, ja maamies pystyttää yrttikojun Savonlinnan torille.

Toivolan Vanha Piha, kuinkas muutenkaan

Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että on jaettava koko maallinen omaisuus puoliksi. Huolehdittava siitä, että kummallakin on tarvittavat vehkeet mukana, ja oikeassa autossa. Kaksi torikojua ja niihin oikeat raudat. Kahdet pöytäliinat, kahdet kassakoneet ja kahdet pakkaustarvikkeet. Puolet tötteröista sulle ja puolet mulle. Kesken unienkin pitää osata tämä rimssu: Seinät, raudat, katto, pöydät, tuoli. Jos joku niistä unohtuu matkasta, ei kiva.

Sulle - mulle, sulle - mulle

Nyt on kuitenkin ollut viikko aikaa tehdä listoja ja muistilappuja pakkausoperaatiota varten. Kun h-hetki lähestyy, tavarat ovat aika nätisti kahdessa pinossa autotallissa. Sulle - mulle, sulle - mulle. Edellisenä päivänä ryhdytään erityistoimenpiteisiin. Riitojen välttämiseksi suhtaudutaan toisen tekemisiin myönteisesti ja kannustavasti. Puhutaan harkiten ja matalalla äänellä. Suositaan konditionaalia: "Ottaisitko mieluummin vaaleat vai tummat pöytäliinat." "Kannattaisko sun ottaa termospullo." "Otithan varakengät."

Yrttejä ja risuja, mitäs sitä muuta ihminen tarvitsee

 Tutkitaan ajoreitit kartalta. Huolletaan auto ja muistetaan ottaa lasinpesunesteet mukaan. Syödään hyvin ja mennään aikaisin nukkumaahan. Tehdään mielikuvaharjoitteita: matkan varrella vien ensin kananmunat Eilalle, Juvalla tankkaan, puolivälin krouvissa pitää olla yöpaita ja hammasharja mukana.

Kyllä, puputkin pääsevät mukaan!

Kun nämä kaikki asiat on huolella varmistettu, on mukava suunnata auton nokka kohti uusia seikkailuja. Lauantaina siis yrttikoju Savonlinnassa, ja risukojun  löydät la-su Käsityökorttelista, Toivolan Vanhalta Pihalta Jyväskylässä, nähdään taas!

Aika loppuu

Puutarhuli on yrittänyt olla huomaamatta ajan kulkua, ja rauhallisesti vaan jatkanut päivittäisiä rutiineita vaikka kiire alkaa kuiskia nurkissa. Risutöitä on tehty kasvihuoneen nurkassa päivin ja kangaspuilla kolkuteltu öin, eikä oltu huomaavinaankaan kevään etenemistä.

 Kasvihuoneessa on kuitenkin salavihkaa kasvanut sellainen tungos, että sille on jotain tehtävä. Pikkutaimet huutavat tilan puutetta, ja tomaatit haukkovat ahtaudessa henkeään. Puutarhulin on muutettava työpäiviensä painopistettä. Risutöihin ei ehdi enää kokopäiväisesti, varastot eivät enää täyty niin nopeasti kuin oli tarkoitus. Aika loppuu taas kesken, kuten joka kevät näihin aikoihin.

Tärkeimpänä hommana on nyt saada tomaatit väljemmille vesille. Se tarkoittaa nostamista, kantamista ja kaikenlaista järjestelyä kasvihuoneessa. Lämmittimiä on siirreltävä ja säädeltävä. Vesihuoltoa järkiperäistettävä. Ja missä vaan paljastuu vapaata tilaa., täytettävä se heti tehokkaasti uusilla kylvöksillä. Nyt on se aika kun taimet räjähtävät kasvuun.

Tuonne me taas mennään, paikat on jo tulleet tutuiksi!

Kun samaan aikaan pitäisi pystyä täydentämään varastoja kesän myyntitapahtumia varten, ja vielä pyrkiä pitämään pikkutaimet hengissä ja hyvinvoivina, meinaa välillä vähän pukata stressiä.
 
Ja juuri tällä hetkellä, kaiken kiireen keskellä, nämä yhdet humut keksivät ruveta peräämään oikeuksiaan. Ovat varmaan kuulleet, että tässä ollaan taas lähdössä Jyväskylään Käsityökorttelin markkinoille.  Kunhan eivät kohta innostuisi lakkoilemaankin, näin vapun kunniaksi.

Tänään oli kranssipäivä

Tänään syntyi kiitettävä määrä risukransseja. Tämähän ei ole mitenkään itsestään selvää, että mitä tuotteita minäkin päivänä syntyy. Varsinkin kranssi on sellainen esine, että joinakin päivinä se ei vaan suostu onnistumaan. Eikä siinä sitten auta mikään.

Aamupäivällä ennen ensimmäistäkään taukoa

Tänään siis taivaankappaleet olivat kohdillaan. Puutarhulilla tarmokas olo, risusäkissä erityisen hyviä risuja ja kaikki muut tekemisen esteet joko lakaistu maton alle tai tehty eilen pois. Kransseja alkoi syntyä sellaisella vauhdilla, että meinasi vapaa laskutilakin työpisteessä loppua. Tänään oli sellainen päivä.

Pupuja jännittää. Millaisia kransseja mahtaa syntyä, ja millainen on se mihin minä pääsen?

Pieni ja hento ote

On taas se aika vuodesta, kun on palautettava mieleen, millä tavalla pikkuruisia taimilapsia pitää  käsitellä. Taimihuoneessa on tehty kylvöjä jo helmikuusta lähtien, ja nyt siellä alkaa kasvuvauhti olla niin kova, että lapsosia on siirreltävä isompiin ruukkuihin. 

Takarivin tomaateilla on vimmattu kisa. Ken on meistä korkehin?

Tomaatit, chilit ja paprikat ovat ensimmäisiä koulittavia. Ne eivät tykkää naapureista. Jos vieruskaveri kasvaa liian lähellä, ne lähtevät aivan yltiöpäiseen spurttikisaan. Kumpikin haluaisi kurkottaa vielä vähän korkeammalle kuin naapuri. Seurauksena on pitkiä ja honteloita hujoppeja jotka eivät  pysy omin voimin pystyssä. Siis, pieni ja hento ote tomaatista, ja hellästi uuteen ruukkuun voimistumaan. 

Nämä kaverukset ovat päässeet väljempiin tiloihin.

Tänä keväänä spurttikisaan on yllättäen lähtenyt myös persilja. Se on kasvanut kylvökennossa ihan hurjaa vauhtia, ja tänään niitäkin piti jo koulia isompiin purkkeihin. Ja persiljan kuin piti olla niiiiiin hidas. Onkohan tänä keväänä tulossa jotenkin erityisen komeita taimenia?

Tihkuletkut ja välikattomuovit ok.

Taimihuone alkaa olla aika täynnä. Aurinko ei ole viime aikoina paljon paistellut, joten varsinainen kasvihuonekaan ei ole päässyt lämpenemään. Puutarhulin on vaan luotettava siihen, että lämpöaalto vielä tännekin iskee, ja varustettava kasvihuonetta taimien siirtoa varten.

Pumppu ja vesisaavit kunnossa.

Ensin uudet altakastelumatot pöydille. Pumpun testaaminen ja välikattomuovien virittely. Sähköjen ja kaasulla toimivan varavehkeen varmistaminen. Kaikki tämä tietysti siksi, että taimiparat saisivat parhaat edellytykset kasvaa suuriksi ja kauniiksi.

Tähän tähdätään.

Pääsiäiskattaus

Markkinakausi on alkanut reippaassa kevätsäässä. Torilla oltiin ensin Mikkelissä ja seuraavalla viikolla Savonlinnassa. Ensi viikolla on luvassa jälleen ulkoilmaelämää: 3 päivää Jyväskylässä Toivolan Vanhalla pihalla. Ihan pihalla koko viikonloppu siis...

Teemaväri: keltainen

Ihan koko maaliskuuta ei kuitenkaan markkinakauppiaankaan ole tarvinnut ulkona värjötellä. Viime viikonloppuna olimme ylellisesti sisätiloissa Joensuu Areenalla. Siellä oli hiukan paremmat mahdollisuudet kuvata myyntipöytää kuin ulkona. Joten tässä pääsiäiskattaus joensuulaisittain.

Onko tarpeeksi keltaista?

Kahvikupit ensi kertaa esillä. Nyt jahkataan, pitäiskö näitä tehdä lisää vai onkohan tälle mallille sittenkään menekkiä.

Narsissia monenlaisissa astioissa. Ja risusta solmittu pöytäliina. Kehyskin on tämän kevään tuotantoa. 

Minitötteröt voi ripustaa seinää vasten tai vaikka kranssin sijasta ovikoristeeksi. Ja väreissä löytyy.

Näissä minitötteröissä on teemasta poikkeava väri. Vai onkos tuo lila kuitenkin joku liturginen pääsiäisväri?

Kevät!

Tuli kevät! Aurinko saa kyllä ihmisessä ihmeitä aikaan. Kun päivät ovat tähän asti kuluneet hiippaillessa, haukotellessa ja työntekoa teeskennellessä, ensimmäiset auringonsäteet saivat puutarhulissa aikaan mahdottoman touhotuksen.

Tuolla sisällä on jo aika lämmin... :)

Taimia kylvämään, kasvivaloja virittämään... lumia luomaan kasvihuoneen edestä ja risuverstasta sinne muuttamaan...kanatarhaa laajentamaan ja kanalan kiinniturvonnutta ikkunaa auki rassaamaan... tötterövaraston inventointia ja torivarusteiden kunnostusta. Vielä pitäisi ehtiä kevään mielihommaankin, purojen tekoon pihamaalle.

Pitäis mullankin riittää vähäksi aikaa

Samaan touhotukseen kun ympätään vielä alkava torikausi, niin eipä enää tarvitsekaan miettiä että mitäköhän sitä tekisi.

Terveisiä Mikkelin torilta

Torikausi alkoi pari päivää sitten komeasti Mikkelissä. Väkeä riitti torilla, vaikka ensimmäisenä päivänä satoi lunta, räntää ja vettä. Toisena markkinapäivänä vastaavasti paistoi aurinko aivan pilvettömältä taivaalta.

Tästä se taas alkaa, se kevät. Seuraavana vuorossa Savonlinnan markkinat, Suurmarkkinat Joensuu Areenalla ja sitten Toivolan Vanha piha Jyväskylässä. Toivottavasti nähdään markkinoilla!

Keltainen oli Mikkelissä pop.

Mutta sitä ennen nautitaan vielä tämän kevään extrabonuksesta eli mahtavasta hankikannosta!

Ei riemulla rajoja, kun pääsee hankia pitkin minne vaan.

Tuotekehittelyä risuverstaalla

Tänä vuonna on syntynyt yllättävän monta ihan uutta risutuotetta. Tiedä sitten, kuinka monta niistä jää jatkuvaan tuotantoon. Uuden kokeilu on silti aina mukavaa.

Sillä useimmiten sitä vain nykertää päivästä toiseen niitä samoja kippurasydämiä, tötteröitä ja kransseja, koska varastoon nyt vain on saatava tavaraa.




Tokihan jokaisessa työssä on pieniä variaatioita, eikä toista täsmälleen äskentehdyn kaltaista pysty tekemään uudelleen. Risutkin jo vaihtelevat niin paljon, ettei kahta täysin identtistä voi koskaan tehdä. Tuntuu, että joskus risulla on ihan oma tahto.
Vaikka kuinka väännät, ei se aina taivu niinkuin haluaisit.

Uudet risutuoteet syntyvät useimmiten vahingossa. Kun olet tekemässä kippuraa vasemmalle, risu lähteekin pyrkimään oikealle. Se lähtee ottamaan muotoa, jota et tarkoittanut. Jos silloin on hoksottimet kunnossa, pitäisi osata pysähtyä katsomaan, mitä uutta on tulossa. Useimmiten tuota pysähtymistä ei vain malta tehdä. Väsyttää, on kiire tai paha mieli. Sitä alkaa vääntää väkisin, ja sitten ihmettelee kun jälki on rumaa.

Mutta jos olet virkeä ja hyväntuulinen, aurinko paistaa ja mankassa miellyttävä äänikirja, saatatkin jaksaa hyväksyä sen, ettei risu tänään tottele. Kun se haluaisi lähteä omille teilleen, kokeilemaan ja pelleilemään, sinä päätät antaa luvan. Menköön, eihän tässä ole mitään menetettävää. Eikä kukaan sitä paitsi ole katsomassa. Jos päivän tötterökiintiökin on jo täytetty, miksei voisi vähän leikitellä?

 Noin rennosti ja ihan itsekseen ei ole kovin monta loppuun asti valmista risutuotetta syntynyt. Jokaista tuotetta on pyöritetty aika monta kertaa, ennenkuin järkevin ja nopein ja siistein tekotapa löytyy. Joillekin ei koskaan sellaista löydykään. Ne on parasta hylätä ajoissa. 

Useimmiten värkkäykset jäävät lojumaan verstaan lattialle tai pöydille. Siinä ne sitten aiheuttavat huolta ja harmitusta. Häkkyrät pitäisi jotenkin hävitää, mutta roviota ei viitsi yhden tai kahden vuoksi sytyttää. Olkoot vielä hetken.

Jokainen turhalta tuntuva sökerrys jää kuitenkin alitajuntaan kehittymään. Kun niitä aikansa pyörittelee - ja se aika voi olla pitkäkin - ne ovat ehkä muuttaneet muotoaan joksikin ihan uudeksi. Se oli kyllä tulollaan, mutta aika ei silloin ollut vielä oikea.

Mikähän evoluution tarkoitus on sillä, että se paras tuotekehittelyn aika sattuu useimmiten aamuyöhön?  Kokemuksen perusteella näpertelijä-keräilijäihminen kokee yleensä juuri aamuyöllä voimakkaimmat  luovuuden, kykeneväisyyden ja  kaikkivoipaisuuden tunteensa.

Jos ei sitten heti kirjoita tai piirrä näitä neronleimauksiaan paperille, ei niitä aamulla enää muista. Turha siinä vakuutella muille, että sainpa taas niin hyvän idean viime yönä, ja siksi vain potkiskelin, pyöriskelin ja hiippailin.

Tosin, ei se yöllä pimeässä piirretty luonnoskaan aina käy todisteeksi omista kyvyistä.  On käynyt niinkin, että piirustuksesta huolimatta yöllisiä ideoita ei vaan pysty toteuttamaan enää päivänvalossa, vaikka idean piti olla niin loistava.


Sattumanvaraisuus on tämän homman suola, ja vähän pippurikin. Jos ei tänään onnistu, niin huomenna voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja alitajunnan valtavissa varastoissa muhivat tallessa kaikki ne puolitekoiset tekeleet, jotka vain odottavat ajan kulumista, jalostuakseen valmiiksi tuotteiksi.