Risulintunäyttely

Tähän julkaisuun on kerätty aikojen saatossa tekemiämme risulintuja. Linnut on tehty myytäviksi, joten suurin osa katoaa varastoistamme sitä mukaa kun niitä tehdään. Onneksi on kuitenkin tullut otettua kuvia (melkein) kaikista meillä valmistetuista linnuista. 

Teemme lintuja tilauksesta, mutta viljely- ja muiden kiireiden takia toimitusaika saattaa välillä olla pitkähkökin. Jos haluat tilata risulinnun, ota yhteyttä sähköpostilla: puutarha at vainolanluomu.net. Uusimmat risulinnut yleensä julkaistaan facebook-sivullamme https://www.facebook.com/Vainolanluomutila/ Lintujen hinta vaihtelee 25 eurosta (pienet) 250 euroon (kaikkein suurimmat). Harakan ja variksen tyylisten peruslintujen hinta on 30-50 euron välillä.

Kaikki linnut on tehnyt ja maalannut Yrjö Ruuskanen.

Tähän julkaisuun on kerätty kuvia vuosien varrella syntyneistä risulinnuistamme. Linnut tehdään myytäviksi, eivätkä ne yleensä kovin vanhene meillä, vaan lähtevät nopeasti uusiin koteihinsa. Onneksi suurimmasta osasta on kuitenkin tullut otettua valokuvat. Tässä on nyt katsaus aikojen saatossa tehdyistä risulinnuista.  Risulintuja tehdään myös tilauksesta, tosin toimitus saattaa välillä venyä viljelykiireiden ym töiden takia. Kaikki linnut on tehnyt ja maalannut Yrjö Ruuskanen.

 

Aloitetaan aapiskukolla! Tämä oli tilaustyö, korkeutta metrin verran. Tilaaja toivoi kukolle karttakeppiä käteen, joten sellainen tehtiin.

 

 Linnut ovat suunnilleen luonnollisen kokoisia. Ensimmäiset linnut olivat naturelleja, eli ilman väritystä. Myöhemmin suurin osa linnuista on maalattu mahdollisimman luonnollisin värein. Lintujen vartalo on muotoiltu katiskaverkosta. Varsinaista koivunrisua on ohut kerros verkon päällä. Jalat ovat metallilankaa, jota voi hieman muotoilla, jos lintu ei tunnu pysyvän pystyssä esin. epätasaisella alustalla. Lintujen lajityypillisten piirteiden hahmottamisessa on ollut suurena apuna vanha kunnon jonssoni, eli Lars Johnsson: Euroopan linnut.

 

 

Risuverstaan hallittua kaaosta

Ennen kuin päästään varsinaisiin lintulajeihin, otetaan tähän vielä kuva kanaemosta ja kananpojista. Niistä näkee, miten lintujen vartalo on tehty. 

Pikkutipu. Jalat ovat rautalankaa, joten niitä on helppo muotoilla.

Kanaemo. Kanassa ja tipussa ei siis ole käytetty ollenkaan risua, varsinaisissa linnuissa on risukerros katiskaverkon päällä.

 

 

Tervetuloa siis risulintunäyttelyymme! Kuvien taso ei ole paras mahdollinen, mutta jospa näistä se olennaisin välittyy. Kuvia on ehkä miellyttävin katsoa isommalta näytöltä, kännykällä saattaa taso olla aika huono.

 

Lintuja on meillä aika usein mukana  markkinareissuilla, siellä pääset näkemään lintuja livenä. Nettisivuillamme (http://www.vainolanluomu.net/ ) on listattu, missä milloinkin kierrämme myyntireissuilla. Ajantasaisin tieto on fb-sivullamme.

 

 Risulintujen jäkeen tässä julkaisussa on vielä muutama risueläinkin, ihan viimeisenä. 

Fasaani

Harakka. Näitä on valmistunut aikojen saatossa melko monta kappaletta.

Helmipöllö

Punatulkku. Pienet linnut ovat yhtä hitaita tehdä kuin isotkin.

Korppi.

Västäräkit

Kurki. Korkeutta tällä linnulla oli yli metrin.

Kuukkeli

Harakat, värjäämättömiä

Naurulokit, joukkoon näköjään on eksynyt töyhtöhyyppäkin

Palokärki

Varis

Pyrstötiaiset

Haarapääsky

Lokki, naturel

Närhi

Aapiskukolla aloitettiin, ja riikinkukkoon lopetetaan! Tämä riikinkukko oli noin metrin korkuinen, ja myytäessä kukon pyrstöön sidottiin vielä pienet ledivalot. Oli hieno!

Yllä on kuvattu suurin osa vuosina 2005-2011 tekemistämme risulinnuista (no siis, Yrjön tekemistä. Jotenkin lipsahtaa tuo monikkomuoto aina niin luontevasti tähän...). Risuverstasta ja luomutilaa pyörittää siis kaksi ihmistä, Susanna Seppänen ja Yrjö Ruuskanen, joista Yrjö tekee vaativimmat risutyöt kuten linnut.

 

 

Jos uusia lintulajeja ilmaantuu, lisäillään tähän kuvia. Mutta fb-sivullamme ainakin yritetään uusimmat teokset julkaista.

Lopuksi vielä muutama muu risuteos. Eläinhahmoja emme ole paljonkaan valmistaneet, tässä joitakin.

Cockerspaniel

Pikinokka kippurahäntä, eli pystykorva

Joogaava kissa

Varsa

Peura

Uusi puoli ja vanha puoli

Yrttien kasvatus on lähtenyt tänä keväänä etenemään vauhdikkaasti. Tällä hetkellä ollaan noin 2 viikkoa viimevuotista edellä. Se alkaa näkyä tilan puutteena. Kasvihuoneen lämpimin osa on jo täynnä pikkutaimia.

Yöksi vedetään taimien päälle muovi, jotta saadaan lämmitettävä tila vähän pienemmäksi.

Päivällä lämpötila nousee aika reilusti, jos aurinko suvaitsee vähänkin pilkistää. Risuverstas on nyt kasvihuoneen perimmäisessä nurkassa, ja siellä on aika mukavat olosuhteet touhuta. Ei kyllä haittaa, vaikka lämpö nousee!

Yölämpötila +13, se tekee taimista napakoita ja kestäviä

Tilanpuutteeseen saatiin onneksi vähän apua, kun kasvihuoneen jatkoksi valmistui pieni laajennus. Kunhan sinne saadaan lämmitys, alkaa ahtaus vanhalla puolella vähän hellittää. Onpa aika mukava aloittaa sitten hommat uudella, siistillä puolella.

Uusi puoli on vanhaa puolta matalampi.

Vielä on kaikki niin siistiä uudella puolella

Rosmariinia, takana hajuhernettä (anteeksi, pitäisi kai sanoa tuoksu-, mutta hajuherne on kyllä sympaattisempi nimi)

Tänä keväänä tuntuu kaikki kasvavan tavallista nopeammin. Siemenestä kasvatetut rosmariinitkin ovat jo melkein täysikasvuisia, ja nyt on vasta huhtikuun alku! No, onhan meillä ensimmäinen yrttien myyntitapahtumakin jo ihan kohta; Tampereen Puutarhamessut 21.-23.4.

Laventeli, takana minttua

Yrttihommat etenevät yhä kiihtyvällä tahdilla, ja risutöitä tehdään siinä muiden töiden ohessa. Talviunet alkavat nyt olla takanapäin, ja edessä on kiivas kasvukausi. Sitä odotamme jo innolla, mutta ei tämä pieni takatalvikaan mitään haittaa. Otetaan ihan rauhallisesti, kyllä se kevät vielä tulee...

Mitä kehnompi sää ulkona, sitä mukavampaa kasvihuoneessa

Sehän on Aapiskukko!

Arvauskilpailun oikea vastaus on Aapiskukko. Kiitos kaikille vastaajille! Yhtään oikeaa vastausta ei tullut, mutta sehän ei haittaa, sillä kaikki vastaajat olivat mukana arvonnassa.

Aapiskukolla kuuluu tietysti olla karttakeppi.

Arvauskilpailun palkintoina oli 2 x 2 kpl pääsylippuja Tampereen Puutarhamessuille 21.-23.4. Voittajille on ilmoitettu ja liput lähetetään heille hyvissä ajoin ennen messuja. Onneksi olkoon! Ja tervetuloa käymään osastollamme A 213!

Kukonaskelin eteenpäin

Messuosastollamme on esillä kotimaisia luomuyrttien taimia (ihan omaa tuotantoa, ihan virallista luomua) sekä risutuotteita. Tämä Aapiskukko ei ole messuilla mukana, koska se on tilaustyö - eikä se taitaisi oikein messuosastolle mahtuakaan kokonsa puolesta.  Mutta sitä voi käydä kesällä tervehtimässä Tervapirtin Kesäpuodissa Pälkäneellä, siellä se tulee olemaan Neste Aapiskukon pihapiirissä  kesäkuusta lähtien.

Tällainen on aapiskukko ilman risuja.

Muita risulintujamme löytyy Risupuoti-verkkokaupastamme. Siellä  on lisää pääsylippuja jaossa, kun tilaat minkä tahansa tuotteen ennen Puutarhamessuja!

Päikkäreillä

Taloon tuli kissanpentu, ja sulatti kaikkien sydämet viisaudellaan ja rohkeudellaan.

Aikansa se tuossa pöydän reunalla katseli risun vääntäjää, ja sitten kun alkoi väsyttää, keksi ihan itse kömpiä päikkäreille puutarhulin taskuun....

(Kuten vaatetuksen paljoudesta on huomattavissa, työhuoneen lämpötila ei meinaa ruveta nousemaan, vaikka pakkaset ovatkin jo ohi).

Tilaustyönä 3 kukkakartiota

Puutarhuli ei ole viime viikkoina paljon ehtinyt risuihin päin katsoakaan. Kasvihuonetouhut ovat vieneet kaiken ajan. Kaiken kiireen keskellä on silti aina aikaa tilaustöille, jos malli on mieluisa.

Pientä käytön jälkeä näkyy

Asiakas toi 3 melkoisen loppuunpalvellutta risukartiota uudistettaviksi. Metallikehikkoa kiertävä punos oli jo niin lahoa, ettei sen alkuperästä voi sanoa mitään varmaa. Jonkinlaista olkea, heinää tai ruokoa kenties. Tai jos pajua, niin nyt jo erittäin pehmennyttä. Punoksen jäänteet rapisivat pois, kun vähänkin sormella tökkäsi. Mutta koska kehikko tosiaan on metallia, ja ihan ehjä, on ihan järkevää tehdä sen ympärille uusi punos.

Tuosta vaan, noin ja noin...

Alkuperäinen punos on tehty sitomalla punosta kehikon ympärille. Varsinaisesta punomisesta ei siis ole kyse. Tekniikka näytti ensialkuun näppärältä. Tuosta vaan rautalangalla noin ja noin...

En poistanut vanhaa rautalankaa, se toimi hyvänä tukena uudelle punokselle, eikä näy lopullisessa työssä

Alun kokeilun jälkeen osoittautui kuitenkin, että perinteinen punominen on jälleen kerran paljon nopeampi tapa kuin yksittäisten kerrosten solmeilu. Punomaan siis, ja jopas alkoivat kerrokset nousta kartion pohjaan.

 Mutta parinkymmenen sentin ranskalaisen punonnan jälkeen metallikehikko alkoi kaventua niin, että punominen paksummalla oksalla ei enää oikein onnistunut. Oksat eivät mahtuneet väleistä, ja pakotettuina ne tahtoivat murtua. Sellainen ei tietysti näytä kauniilta kehikon pinnassa. Oli siis kuitenkin siirryttävä solmimaan kerrokset.

Rautalankaa vähän varmistelemaan, muuten työ eteni punomalla. Aluksi.

Voi sitä ähinää! Ei ole tämmöinen meikäläistä varten. Että jokaista lankaa pitää pujotella erikseen, ja samalla ohjata risupunosta tasaisin välimatkoin pitkin kehikkoa. Risunpunonnanhan kuuluu olla rennonletkeää ja harmitonta hommaa, jossa ajatukset saavat juosta omia latujaan sillä aikaa kun kädet tekevät työtä  itsenäisesti. Eikä tämmöistä niskoja kiristävää pakertamista ryttääntyvien rautalankojen ja karkailevien risunpäiden kanssa. Mutta kun purkamaan ei kannata ruveta niin ähistään sitten loppuun asti...

Ensimmäinen valmiina

Ensimmäisestä kartiosta oppineena toiset sujuivat jo vähän lennokkaammin, mutta hidasta työ silti oli. Tein kahta kartiota yhtäaikaa, että käsiala pysyisi samana, ja toisalta siksi että on niin kiva kun työt loppuvat yhtäaikaa. Se, että kamalan ähinän jälkeen olisi vielä kerran aloitettava kolmatta kartiota, tuntui aika murskaavalta ajatukselta. Kaksi viimeistä valmistui siinä huomaamatta  rinnakkain, ja niistä tulikin niin identtiset kuin käsityönä ylipäänsä voi tehdä.     

       

Vielä loppuviimeistelyjä vailla

Kaiken kaikkiaan mukava työ, vaikka tekstistä ehkä saikin toisenlaisen kuvan. Vieläkin mukavampaa olisi ollut, jos tilaus olisi tullut joskus paremmalla ajalla tammi-helmikuussa. Nyt oli tehdessä koko ajan pieni kiireenpoikanen mielessä. Mutta sainpas kaiken taimikasvatuskiireen keskellä tämän ansiosta edes vähän nyplätä risujakin!

Aika kiva sisältäpäinkin katsottuna

Kursseilla aina opetettiin, että nurjan puolen on oltava yhtä siisti kuin oikeankin. Kovin paljon ei sisäpuolta tarvinnut viimeistellä, siitä tuli luonnostaan aika siisti. Vähän kun vielä napsi risunlatvoja siistimmiksi niin sisäpuolikin näytti aika kivalta. Kiitos luottamuksesta asiakkaille, oli mielenkiintoinen työ!

Aika loppuu

Puutarhuli on yrittänyt olla huomaamatta ajan kulkua, ja rauhallisesti vaan jatkanut päivittäisiä rutiineita vaikka kiire alkaa kuiskia nurkissa. Risutöitä on tehty kasvihuoneen nurkassa päivin ja kangaspuilla kolkuteltu öin, eikä oltu huomaavinaankaan kevään etenemistä.

 Kasvihuoneessa on kuitenkin salavihkaa kasvanut sellainen tungos, että sille on jotain tehtävä. Pikkutaimet huutavat tilan puutetta, ja tomaatit haukkovat ahtaudessa henkeään. Puutarhulin on muutettava työpäiviensä painopistettä. Risutöihin ei ehdi enää kokopäiväisesti, varastot eivät enää täyty niin nopeasti kuin oli tarkoitus. Aika loppuu taas kesken, kuten joka kevät näihin aikoihin.

Tärkeimpänä hommana on nyt saada tomaatit väljemmille vesille. Se tarkoittaa nostamista, kantamista ja kaikenlaista järjestelyä kasvihuoneessa. Lämmittimiä on siirreltävä ja säädeltävä. Vesihuoltoa järkiperäistettävä. Ja missä vaan paljastuu vapaata tilaa., täytettävä se heti tehokkaasti uusilla kylvöksillä. Nyt on se aika kun taimet räjähtävät kasvuun.

Tuonne me taas mennään, paikat on jo tulleet tutuiksi!

Kun samaan aikaan pitäisi pystyä täydentämään varastoja kesän myyntitapahtumia varten, ja vielä pyrkiä pitämään pikkutaimet hengissä ja hyvinvoivina, meinaa välillä vähän pukata stressiä.
 
Ja juuri tällä hetkellä, kaiken kiireen keskellä, nämä yhdet humut keksivät ruveta peräämään oikeuksiaan. Ovat varmaan kuulleet, että tässä ollaan taas lähdössä Jyväskylään Käsityökorttelin markkinoille.  Kunhan eivät kohta innostuisi lakkoilemaankin, näin vapun kunniaksi.