Kenkäverossa yömyöhällä

Taas on ohi yksi vuoden urotöistä, nimittäin Kenkäveron Yö -tapahtuma. Lienen siitä aiemminkin raportoinut, mutta koska kyseessä on niin erityinen myyntireissu, on ihan hauska kertoa siitä taas kerran.

Aika kurja ajokeli. Räntää ja aikamoiset urat tiessä.

 Tapahtuman aukioloaikahan on virallisesti klo 14-24. Mutta koska myyntiteltan pystyttäminen vie aina pari tuntia aikaa, ja koska Kenkävero avautuu jo klo 10 ja haluan että telttani on ennen sitä vähintäänkin pystyssä, on siis kotoa lähdettävä aamuvarhaisella.

Lumitöihin!

 Tässä vaiheessa kiittelin itseäni, että olin ajoissa paikalla. Ensin oli nimittäin vuorossa lumityöt ja jäisten myyränkekojen purkaminen. Räntäsade onneksi loppui. Sateessa ajellessani olin mietiskellyt, mitkä varavaatteistani kannattaisi ensin kastella sateessa, ja mitkä säästää yötä varten. Nyt ei tullut sitä ongelmaa, vaan kaikki vaatteet säilyivät kuivana kojun pystytyksen ajan. Sitten kun on katto pään päällä, ei olekaan niin väliä vaikka vähän satelisi.

Sitten alkoi sitä räntää taas tulla...

Yksi Kenkäveron Yön ideoista on ihanasti koristeltu pihapiiri. Kun hämärä laskeutuu, kaikki tunnelmavalot pääsevät oikeuksiinsa. Sähkövalojen lisäksi tapahtumaan sytytetään mieletön määrä kynttilöitä ja roihuja. Ne pääsevät oikeuksiinsa sitten kun alkaa hämärtää.

Alkaa jo hämärtää.

Ja sitten alkoi pakastaa.

Yötapahtumaan pitää valmistautua hyvin. On oltava tarpeeksi vaatetta, hyvää ruokaa, levännyt olo ja rento meininki. Onneksi oli taas erityismukavat naapuritkin.

Aika pitkään pärjäsin takki-huppari -yhdistelmällä.

Myöhemmin piti lisätä vielä yksi takki päälle. Pilkkihaalareihin ei tarvinnut turvautua, vaikka nekin olivat kyllä mukana.

Ja ensi vuonna uudelleen!

Kotona olin klo 02.30. Seuraava päivä menikin Yöstä toipuessa. Mutta jostain syystä Kenkäveroon on aina päästävä uudelleen!

Tässä kohtaa tauko

Markkinoilla kiertäminen loppuu nyt kuukaudeksi, ja seuraavan marraskuun ajan pitäisi ahertaa ihan kotimaisemissa. Mitenkähän sitä osaa olla kotona, kun seuraava markkinakeikka on vasta kaukana kuun lopussa? No, ainahan pystyy lähtemään ex tempore vaikka torille, jos siltä tuntuu.

Ahkerointi alkoi tänään mustikanvarpujen keräämisellä. On kyllä ihan eri toista olla räntäsateessa metsässä kuin torilla. Siitäkin nimittäin tuli kokemusta kolmen päivän verran. 

Nyt on pidettävä kiirettä, että saa tehtyä kaiken suunnitellun ennen lumien tuloa. Valkosipulit ovat kyllä maassa, ne vähät mitä tänä kesänä tuli, mutta kaikenlaista muuta ulkohommaa on vielä tekemättä. Kerätään nyt ensin jouluhommiin tarvittavat risut, kävyt ja mustikanvarvut ja nautitaan raikkaasta ulkoilmasta. Sen jälkeen on siistien sisätöiden aika. 

Made in Toroppala

Terveisiä Kuopiosta, Kansainvälisiltä Suurmarkkinoilta!

Meininki on tosiaan kansainvälistä. Joka puolelta kuuluu vieraskielistä puheen pulputusta, sekä myyjien että asiakkaiden suusta. Nimittäin myyjien lisäksi myös asiakaskunta on ehkä himppusen tavanomaista kansainvälisempää.

Enimmäkseenhän tarjolla on syötävää. Eilen tuli testattua sekä kreikkalaista että italialaista sapuskaa.

Aika rennolla meiningillä ainakin Italianpojat ruokaa laittoivat. Siinä jauhot pöllysivät ja juustoraasteet lenteli, kun ruokaa rakennettiin.

Mukavaa, että tori- ja markkinaelämään on saatu tällainen kansainvälinen piristysruiske. Tämä konsepti kiertää nyt useammassa kaupungissa, ja kyllä meidänkin tötteröamppelit vielä uudestaan joillakin kv.markkinoilla nähdään, niin oli kiva kokemus täällä Kuopiossa.

Tötteröamppelit, suoraan Kerimäen Toroppalasta!

Tervetuloa Kukkaretkelle!

Torikausi ihanalla Savonlinnan torilla on nyt meidän osalta ohi. 

Kiitos kaikille jotka poikkesitte kojullamme, nähdään taas ensi kesänä!

Tästä eteenpäin myyntikojumme löytyy lähinnä viikonloppuisin erilaisista tapahtumista. Niistä on listaus nettisivuillamme. Meille voi myös vinkata, jos tiedät kivan tapahtuman, johon risukojumme voisi sopia. Kalenteri on tosin jo aika täynnä, mutta ainahan on mahdollista muuttaa suunnitelmia... Ennen syksyn reissuja on kuitenkin mahdollista vielä tulla keräämään kukkapellon antimia!

Kukkapellolla on Avoimet Ovet 

ma 8.8.-su 14.8. klo 10-18. 

Ukonmurrontie 154, Kerimäki

(Kerigolfin vieressä)

 

Tervetuloa kukkapellolle! 

 Kimpullinen kukkia maksaa 5 euroa, ja korillinen 20 euroa.

 Tule kaverin kanssa ja kerätkää yhdessä korillinen!

 Kukkapellolta voit kerätä kukat vaikkapa kesän juhlapöytään,

 kuivattavaksi tai muuten vain itselle iloksi. 

Tällä hetkellä kukassa on mm. ikiviuhko, olkikukka, asteri,

 kehäkukka, leijonankita ja auringonkukka. 

Kukat ovat nyt parhaimmillaan!

Pellon laidassa on saksia, kuminauhoja ja muita pakkaustarvikkeita.

Kukkien lisäksi kerättävissä on myös  koristeheiniä ja vihreää kauraa. 

 Jos et pääse kukkaretkelle 8.-14.8., kysele muita vapaita aikoja spostilla: puutarha@vainolanluomu.net
Tervetuloa Kukkaretkelle!

Käsityökortteli tulee taas Savonlinnaan!

Käsityökortteli tulee perjantaina Savonlinnaan!

Savonlinna on ihan mullinmallin pe 29.7, kaupungin syntymäpäivänä. Oman osansa synttäreiden tapahtumahulinaan tuo Käsityökortteli, Suomen Käsityöyrittäjät ry:n myyntitapahtuma. Se on kiertänyt ympäri Suomea eri paikkakunnilla, ja nyt on Savonlinnan vuoro.

Joel Lehtosen puistoon kokoontuu tänäkin kesänä otos suomalaisen käsityön parhaimmistoa. On hatuntekijää, korujen, asusteiden ja sisustusesineiden valmistajaa, keraamikkoa ja räsymaton kutojaa, onpa joukossa yksi risunpunojakin... 

Käsityökortteli tarjoaa kotimaisen käsityötaidon parhaimmistoa lapsille ja aikuisille, nuorille ja vanhemmille: jokaiselle jotakin. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se kestää aamusta iltaan. Paikalla on lettukahvilakin, tervetuloa viihtymään!

Valkosipulimurheita

Viime talven ankarien olosuhteiden takia nyt on tilanne se, että valkosipulisadosta on tulossa ennätyspieni. Suuri osa sipuleista ilmeisesti paleltui tammikuun pakkasissa, kun maassa ei ollut suojaavaa lumipeitettä.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen jäljelle jäi 2 vaihtoehtoa: joko myydään kaikki sipuli, mitä tänä syksynä saadaan, ja lopetetaan valkosipulin viljely siihen, koske siementä ei ole muualta saatavana. Tai toisena vaihtoehtona otetaan nyt kaikki saatava sipuli itselle siemeneksi tulevaisuutta varten, eikä myydä yhtään asiakkaille.

Nyt on sitten päädytty tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jotta voisimme jatkaa valkosipulin kasvattamista, emme siis tänä vuonna myy sitä  ollenkaan. 

Käytännössä kaikki nykyiset tilaukset pysyvät voimassa ja siirtyvät automaattisesti ensi vuoteen. Jos haluat perua tilauksesi, ilmoita niin poistamme sen listalta.

Laitamme vielä viestiä varaajille tekstiviestillä tai sähköpostilla, joten tietoa saattaa nyt tulla usemmalla tavalla ja moneen kertaan, pahoittelemme päällekkäisyyksiä. Kuittaamalla tämän tekstin luetuksi tähän tai Facebookissa, säästyt ehkä useammalta tiedotteelta. Pahoittelemme tilannetta, toivottavasti vuoden päästä voidaan palata asiaan iloisemmissa merkeissä!

Simaa ja salviasipsejä

Piti latvoa salvian taimia. Jostain syystä ne tahtovat alkuvaiheessaan aina kasvaa hirmu rötkäleiksi, ja siihen auttaa vain latvominen. Kun latvan katkaisee, taimi alkaa heti kasvaa tanakaksi ja monihaaraiseksi.

Kasvit ovat vielä pieniä, mutta tuoksu on huumaava.

Puutarhuli ei tunnetusti malttaisi heittää mitään roskiin, joten salvian latvatkin joutuivat heti K-koekeittiöön, sipsien raaka-aineiksi. Ohjeessa käskettiin tekemään sipsit suurista lehdistä, mutta koska niitä nyt ei ollut, tehtiin pienistä latvoista. Ja kyllä tulikin hyvää!

Lehdet irrotellaan varresta ja pyöritellään jauhoseoksessa

Ohje kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: pyöritellään salvian lehtiä seoksessa, jossa on 1 dl vehnäjauhoja, vähän suolaa ja ripaus mustapippuria. Ja sitten paistetaan paistinpannulla kauniin vihreäksi. 

Jauhot tarttuvat pintaan.

 
 Salvian lehdet ovat hieman tahmeita - tai öljyisiä, kuinka vaan - joten jauhoseos tarttuu lehtiin hyvin. Ja toden totta, lehdet pysyivät paistettaessa kauniin vihreinä! Näin pienistä lehdistä ei kylläkään tullut sipsin kokoisia sipsejä, mutta aivan erinomaista sormin naposteltavaa raksua kuitenkin. Ja maku vain paranee, kun paistos jäähtyy.

Eihän mikään rasvassa käristetty voi olla kuin hyvää!

Kohta päästään tekemään myös Louhisaaren juomaa.

Jäähtyneet, paahteisen yrttiset sipsit nautitaan sormin mieluiten kylmän siman kanssa. Sipsiohjetta voi soveltaa myös vaikkapa lehtikaaliin - sitä vain ei vielä näin aikaisin keväällä ole saatavana.

Epäluomut kanat ja niiden munat

Kanat ovat munineet oikein kiitettävästi viime aikoina, ja munarinkiin on ilmoittautunut ihan uusia asiakkaita. Koska firmamme nimi on Väinölän luomutila, saattaa jollekin tulla sellainen mielikuva, että kananmunamme olisivat luomutuotettuja samalla tavalla kuin viljelytuotteemmekin. Näinhän ei asian laita ole, sillä kanamme eivät ole virallisessa luomutarkkailussa. Siis, kanamunamme eivät ole luomua, tulkoon se nyt tässä taas kerran todettua!

Mitäs siinä tarkkailet?

Kyllähän meillä silti yritetään hoidella kanoja luonnonmukaisesti, vaikkei tarkastaja olekaan käynyt  toteamassa olosuhteita. Kanalassa on ikkunat ja luonnonvaloa niinkuin pitääkin (tosin aika pölyiset ikkunat), orret nukkumista varten ja pesät munimista ja hautomista varten. Pehkua on kuopsutettavana ja kylpemistä varten, eikä ketään pidetä häkissä. Pimeinä talvipäivinä annetaan keinovaloa, mutta ei liikaa, että rouvat saisivat myös levätä.

Ikkunat on. Kulman takana näkyy osa katetusta ulkotarhasta.

Pesät on.

Ikkuna, pesä ja kana nimeltä Kaneli. Nukkumaorsiakin siinä näkyy.

Olosuhteiden puolesta siis täyttäisimme luomuvaatimukset. Maksimikanamäärä luomussa taitaa olla 3000 kanaa, joten meidän parikymmentä menee täyttää senkin vaatimuksen.

Lajinmukaiset käyttäytymisen vaatimuksetkin tulevat täytetyiksi. Kanamme saavat hautoa ja hoitaa poikasia, nukkua orrella ja etsiä ruokansa kuopimalla. Kanoilla on turvanaan kukko, ja poikaset saavat vieroittua emosta sitten kun itse parhaaksi näkevät.

Emo opettaa pojat syömään.

Ne saavat myös osallistua risutöihin.

Kesäkuun alusta usein marras-joulukuulle asti kanamme saavat olla ulkona täysin vapaasti.

Sulkasatoinen kana vaihtaa höyhenpukunsa syksyllä valmistautuakseen talveen.

Ruokinnassa meillä lipsutaan luomuvaatimuksista eniten. Lähistöltä ei  ole saatavana luomukauraa, joten se ostetaan meille tavanomaisena. Munitusrehu ja kalkki ovat olleet tähän asti tavanomaista, mutta viime viikolla Agrimarket yllätti iloisesti, kun myyjä ilmoitti että heillä on nyt luomurehua. Sen lisäksi kanasille annetaan talvella ruoantähteitä ja kerppuja (jos on muistettu tehdä niitä kesällä). Muun ruokansa kanat etsivät pihalta ja metsästä kesäaikaan omatoimisesti.

Vadelmakerppuja.

Talvellakin ulkoillaan, jos ei ole liian kylmä.

Poikaset opettelevat ensin tarhassa, sitten vasta lähdetään suureen maailmaan.

Herukkapensaat on tehokkaasti tyhjennetty. No, nautitaan sitten marjat kanamunien muodossa.

Talvella pitää lauman arvojärjestys olla kunnossa, ettei tule turhia riitoja.

Ois täällä kyllä muitakin kuvattavia kuin nuo iänikuiset kanat.