Itukkaita istuttamassa

Posti toi perjantaina paketin itusipuleita.Niinpä, niitä piti tilata muualta, kun tänäkään kesänä ei muistettu jättää omia kukkavarsia leikkaamatta. Vai lienekö iskenyt ahneus, sillä kukkavarsien jättäminenhän pienentää tulevan sipulin kokoa huomattavastikin. Joka tapauksessa tänään pistin maahan reilun kokoisen annoksen itusipuleita, ja se tapahtui näin: kaivoin ensin uran kasvimaan rikkaruohottomimpaan reunaan. Uran syvyydeksi tuli reilu lapionpistollinen, sillä tarkoitus oli perustaa penkki kunnolla, mutta jättää se kuitenkin matalaksi. Valkosipulille suositellaan usein kohopenkkiä, ettei seisova vesi pääsisi vahingoittamaan sipuleita. Meidän peltomme ovat kuitenkin niin läpäiseviä, ettei märkyysongelmia ole ollut, eli kohopenkkiä en halunnut nytkään.

Uran pohjan täytin sitten kanalasta tuodulla pehkulla (sieltä orren alta kaikkein vahvinta tavaraa) ja lehtisilpulla. Seuraava kerros lapioitiin vuoden vanhasta kompostista. Valkosipuli tarvitsee voimakkaan lannoituksen, ja tämän sekoituksen tarkoitus on tuottaa typpeä ja toimia penkin alla eräänlaisena lämpöpatterina. Toivon, että palava aines penkin pohjalla ehkäisee, tai ainakin hidastaa, myös juolavehnän leviämistä pikku itusipuleiden joukkoon.

Välillä on tarpeen vähän tampata multaseosta tiiviimmäksi, jotta sipuleihin kehittyvät juuret saisivat hyvän multakosketuksen. Lämpöpatterin päälle uhrasin vielä kerroksen ostomultaa, jälleen tarkoituksena rikkaruohojen torjuminen. Kasvimaan reunalta on aina uhkaamassa erilaisten rikkakasvien vyöry, ja hentoiset itusipulit jäävät ihan varmasti häviölle, jos joutuvat niiden kanssa taistelemaan. Sen takia vielä käänsin talikolla metrin levyisen demilitarisoidun vyöhykkeen itupenkin ja vihollisten väliin. Varmasti se ainakin hidastaa juolavehnän hyökkäyksiä.

Valmiin penkin päälle ripottelin sitten itukkaat, ja peittelin ne vielä ostomullalla.

Nythän on tarkoitus, että nämä pikkaraiset kasvaisivat 2-3 vuotta kokoa, jonka jälkeen ne vasta istutetaan siemeneksi. Näinä vuosina niitä kyllä uhkaa moni vaara, eli kovin epävarma tämä projekti on. Siementä on kuitenkin niin paljon, että kyllähän tästä jo jonkin verran pitäisi onnistuakin....Toisesta, vähän pienemmästä itusipuliprojektistani voit lukea täältä.

Nämä ohjeet pätevät aika pitkälle myös varsinaisen valkosipulin viljelyssä sillä erolla, että normaalistihan sipulia lisätään kynsistä. Viljelyssä tärkeintä on voimakas lannoitus ja kastelu, sekä homeiden ja rikkaruohojen torjuminen ennakolta. Talvivalkosipulia ei kannata istuttaa liian aikaisin, mutta vuodet ovat osoittaneet, että vaikka olosuhteet vähän heittäisivätkin, valkosipuli ei ole moksiskaan. Vain märkä syksy saattaa olla sille kohtalokas.