Tänä vuonna on syntynyt yllättävän monta ihan uutta risutuotetta. Tiedä sitten, kuinka monta niistä jää jatkuvaan tuotantoon. Uuden kokeilu on silti aina mukavaa.Sillä useimmiten sitä vain nykertää päivästä toiseen niitä samoja kippurasydämiä, tötteröitä ja kransseja, koska varastoon nyt vain on saatava tavaraa.
Tokihan jokaisessa työssä on pieniä variaatioita, eikä toista täsmälleen äskentehdyn kaltaista pysty tekemään uudelleen. Risutkin jo vaihtelevat niin paljon, ettei kahta täysin identtistä voi koskaan tehdä. Tuntuu, että joskus risulla on ihan oma tahto.
Vaikka kuinka väännät, ei se aina taivu niinkuin haluaisit.
Uudet risutuoteet syntyvät useimmiten vahingossa. Kun olet tekemässä kippuraa vasemmalle, risu lähteekin pyrkimään oikealle. Se lähtee ottamaan muotoa, jota et tarkoittanut. Jos silloin on hoksottimet kunnossa, pitäisi osata pysähtyä katsomaan, mitä uutta on tulossa. Useimmiten tuota pysähtymistä ei vain malta tehdä. Väsyttää, on kiire tai paha mieli. Sitä alkaa vääntää väkisin, ja sitten ihmettelee kun jälki on rumaa.
Mutta jos olet virkeä ja hyväntuulinen, aurinko paistaa ja mankassa miellyttävä äänikirja, saatatkin jaksaa hyväksyä sen, ettei risu tänään tottele. Kun se haluaisi lähteä omille teilleen, kokeilemaan ja pelleilemään, sinä päätät antaa luvan. Menköön, eihän tässä ole mitään menetettävää. Eikä kukaan sitä paitsi ole katsomassa. Jos päivän tötterökiintiökin on jo täytetty, miksei voisi vähän leikitellä?
Useimmiten värkkäykset jäävät lojumaan verstaan lattialle tai pöydille. Siinä ne sitten aiheuttavat huolta ja harmitusta. Häkkyrät pitäisi jotenkin hävitää, mutta roviota ei viitsi yhden tai kahden vuoksi sytyttää. Olkoot vielä hetken.
Jokainen turhalta tuntuva sökerrys jää kuitenkin alitajuntaan kehittymään. Kun niitä aikansa pyörittelee - ja se aika voi olla pitkäkin - ne ovat ehkä muuttaneet muotoaan joksikin ihan uudeksi. Se oli kyllä tulollaan, mutta aika ei silloin ollut vielä oikea.
Mikähän evoluution tarkoitus on sillä, että se paras tuotekehittelyn aika sattuu useimmiten aamuyöhön? Kokemuksen perusteella näpertelijä-keräilijäihminen kokee yleensä juuri aamuyöllä voimakkaimmat luovuuden, kykeneväisyyden ja kaikkivoipaisuuden tunteensa.
Jos ei sitten heti kirjoita tai piirrä näitä neronleimauksiaan paperille, ei niitä aamulla enää muista. Turha siinä vakuutella muille, että sainpa taas niin hyvän idean viime yönä, ja siksi vain potkiskelin, pyöriskelin ja hiippailin.
Tosin, ei se yöllä pimeässä piirretty luonnoskaan aina käy todisteeksi omista kyvyistä. On käynyt niinkin, että piirustuksesta huolimatta yöllisiä ideoita ei vaan pysty toteuttamaan enää päivänvalossa, vaikka idean piti olla niin loistava.
Sattumanvaraisuus on tämän homman suola, ja vähän pippurikin. Jos ei tänään onnistu, niin huomenna voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja alitajunnan valtavissa varastoissa muhivat tallessa kaikki ne puolitekoiset tekeleet, jotka vain odottavat ajan kulumista, jalostuakseen valmiiksi tuotteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti