Näytetään tekstit, joissa on tunniste värit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste värit. Näytä kaikki tekstit

10.7.2015

Katsaus Darwinin kukkapenkkiin

Projekti nimeltään Darwinin kukkapenkki alkaa olla siinä vaiheessa, että kukille varattu pinta-ala on nyt tupaten täynnä, ja eri lajit ovat alkaneet taistella elintilastaan.


Ritarinkannus ja salkoruusu. Voi kun tämä olisi se musta salkoruusu! Sen näemme pian.

Hitaan alun jälkeen tietyt lajit ovat alkaneet tukahduttaa naapureitaan, ja levittäytyä yhä laajemmalle. Varsinaisia Ne jyrää meitin -tyylisiä kasveja ei vielä ole havaittavissa, mutta lyhtykoiso on levinnyt pelottavaa vauhtia, ja tarha-alpi on jäämässä sille pahasti alakynteen.

Lyhtykoiso kukkii kyllä, mutta sen pienet valkoiset kukat jäävät ihan piiloon.
 
Toiseksi kovaksi leviäjäksi muiden leviäjien joukossa on nousemassa syysasteriksi luulemani kasvi. Sekin on tunkeutunut voitokkaasti naapureidensa tontille. Vuohenkello ei tässä kisassa pärjää ollenkaan, ja  lehtosinilatvakin on jämähtänyt puolustusasemiin. Jännittävä huomata, että alueen reunalla väijyvät vuohenputket eivät ole saaneet minkäänlaista jalansijaa. Ainakin lyhtykoiso kasvaa niin tiheästi, ettei vuohenputkella ole mitään mahdollisuuksia.

Tuo korkea on myös minttu. Etualalla isolehtinen omppuminttu.

 Penkin alaosassa on kolmea minttulajia; omenaminttu, kissanminttu ja joku kolmas tuntematon. Vanhin kissamme on ihan hupsuna nimenomaan omppuminttuun. Kissanmintusta se ei välitä ollenkaan, toisin kuin nuorempi kaverinsa.
Sormustinkukka putkahtelee milloin mistäkin, mutta kovin isoja yhtenäisiä kasvustoja se ei muodosta.

 Oikeastaan mintuille pitäisi perustaa ihan oma penkkinsä. Tänä kesänähän saimme muutaman uudenkin mintun: suklaaminttu, banaaniminttu ja Marokonminttu (just se mojitominttu). Voisikin laittaa ne kilpailemaan omaksi ryhmäkseen. Ainakin banaaniminttu tuntuu äärimmäisen elinvoimaiselta; parissa päivässä se jo luikertelee naapurikasvin purkkiin, jos ne jättää vierekkäin.

Edellinen kirjoitukseni Darwinin kukkapenkistä löytyy täältä.




30.6.2015

Puolien tyhjentämistä ja Faradayn häkki

Männä viikolla satoi vettä ihan muutaman päivän ajan. Harmitti tietysti, kun piti olla pois torilta.

Mutta toisaalta...aivan poikkeuksellisesti sade mahdollistikin puutarhulin ompelushommiin näin kesäaikaan! Tätä ei ole kyllä aiemmin tapahtunut. Ja koska tuleviin Kenkäveron Käsityömarkkinoihin pitäisi pukeutua vanhanajan tyyliin, puutarhuli kävi päättäväisesti restauroimaan rakasta, mutta kovin kulunutta pitkää hamettaan. Sen kangas (tuollaista epämääräisen ohutta kangasta, jonka puutarhuli kuvittelee olevan muliinia, siis sitä josta Pieni talo preerialla -kirjan tytöt ompelivat pukujaan ja kirjailivat niiden miehustoihin koristeompeluksiaan) on hiutunut saumoista aivan ohueksi, mutta yöllä syntyneen kuningasajatuksen seurauksena puutarhuli vahvisti nyt saumat päältä päin tiheällä pikkusiksakilla. Ja koska entisistä ompeluksista on tähteellä jos minkälaisia alalankapuolia, hameen kokoonparsimiseen käytettiin juuri  näitä tähteitä.



On muuten aika jännittävää ommella summanmutikassa! Otetaan vain mikä tahansa laatikoissa pyörineistä puolista ja yksinkertaisesti ommellaan niin pitkään kuin lankaa riittää, ja sitten vaihdetaan seuraavaan hauskaan väriin. Ärsyttävästi vajaina olleet puolat tyhjenevät rivakasti, ja hamekin saa  värikimarasta uuden ilmeen. 



Toivottavasti tällainen restauroitu hame hyväksytään Kenkäveron markkinailmeeseen sopivaksi. Ja toivottavasti tänä vuonna on parempi ilma kuin edellisillä Käsityömarkkinoilla. Henkilökunta vakuutteli silloin, että heidän tapahtumassaan ei ole koskaan aiemmin satanut. Viime vuonna tuokin perinne sitten romuttui oikein kunnon ukkoskuurossa. Puutarhuli sai kokea hirmuisen myräkän myyntikojussaan ukkosen räiskyessä ympärillä. Siellä rautaputkista rakennetussa teltassa  kyyröttäessä oli aikaa miettiä sellaistakin asiaa kuin Faradayn häkki. Ei ollut ollenkaan mukava muistella että kummin päin se nyt olikaan; houkutteleeko Faradayn häkki, vai  torjuuko se salamaniskuja.

Mutta torstaina ja perjantaina ollaan taas valmiina ottamaan vastaan kaikki mitä taivaalta tulee, nähdään Mikkelin Kenkäverossa! Uusittu hame on päällä, jos vain pysyy kasassa sinne asti!

Kuva Kenkäveron omilta sivuilta

24.3.2015

Pääsiäiskattaus


Markkinakausi on alkanut reippaassa kevätsäässä. Torilla oltiin ensin Mikkelissä ja seuraavalla viikolla Savonlinnassa. Ensi viikolla on luvassa jälleen ulkoilmaelämää: 3 päivää Jyväskylässä Toivolan Vanhalla pihalla. Ihan pihalla koko viikonloppu siis...


Teemaväri: keltainen
Ihan koko maaliskuuta ei kuitenkaan markkinakauppiaankaan ole tarvinnut ulkona värjötellä. Viime viikonloppuna olimme ylellisesti sisätiloissa Joensuu Areenalla. Siellä oli hiukan paremmat mahdollisuudet kuvata myyntipöytää kuin ulkona. Joten tässä pääsiäiskattaus joensuulaisittain.

Onko tarpeeksi keltaista?

Kahvikupit ensi kertaa esillä. Nyt jahkataan, pitäiskö näitä tehdä lisää vai onkohan tälle mallille sittenkään menekkiä.

Narsissia monenlaisissa astioissa. Ja risusta solmittu pöytäliina. Kehyskin on tämän kevään tuotantoa. 

Minitötteröt voi ripustaa seinää vasten tai vaikka kranssin sijasta ovikoristeeksi. Ja väreissä löytyy.

Näissä minitötteröissä on teemasta poikkeava väri. Vai onkos tuo lila kuitenkin joku liturginen pääsiäisväri?

16.7.2014

Darwinin kukkapenkki

Kukkapellolla meillä on kukat järjestetty sotilaallisiin riveihin värin, lajin ja lajikkeen mukaan, mutta kotipihassa vallitsee vähän toisenlainen meininki. Pitkään sielläkin oli tosin havaittavissa ns. Suutarinlapsi-syndrooma, kun kukkapenkkien tekeminen ei vaan erinäisistä syistä onnistunut.
Sormustinkukka siementäköön tuohon sielunsa kyllyydestä. Taitaa siinä valkosipulikin olla vieressä.
Mutta viime syksynä alkoi tapahtua. Sain raivattua ja raivottua vanhan Maikki-ompun ympärille sen verran rikkaruohotonta aluetta, että istuttaminen alkoi olla mahdollista. Aluetta ensin pidettiin rikkaruohottomana erilaisilla rumilla muovikatteilla. Tänä keväänä ne viimeinkin poistettiin, ja alta paljastuneeseen mustaan multaan oli helppo ruveta tekemään upouutta kukkapenkkiä. Taimiahan löytyy ihan kiitettävästi omasta takaa, sen kun siirtelee niitä kukkapellon monivuotisten osastolta.
Ihana, ihana maariankello

Aluksi oli ajatuksena, syystä jota en enää muista, istuttaa penkkiin vain sinisiä kukkia. Aidosti sinisiä kukkiahan on loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä tavoite oli siis liian korkealla, ja pontimena vain jonkin sortin erikoisuuden tavoittelu.

Lehtosinilatvasta ja tarha-alpista voi tehdä Heja Sverige -kimppuja.
Mutta sitten alkoi itää ajatus darwinistisesta kokeilusta. Puutarhapalstoilla varoitellaan aina tietyistä kovasti leviävistä lajeista eli riesoista, joita ei kenenkään kannattaisi pihaansa hankkkia. Koska meillä ei mikään laji varmaankaan koskaan pääse riesaksi asti riehaantumaan kuivan maalajin ja kaikkialla rapsuttelevien kanojen takia, arvelin antaa riesoille tilaisuuden ihan oikeassa kukkapenkissä.

Yksi punainen täpläkin mahtuu joukkoon. Palavarakkaus otetaan mukaan koska sillä on niin korea nimi.
 Siniseksi tarkoitettu penkki muutettiinkin kaikille villisti leviäville ja naapurit alleen tukahduttaville kasveille! Tervetuloa vuohenkello, lyhtykoiso, sormustinkukka ja ukontulikukka! Pistäkää parastanne vaan, me täällä penkin reunalla seuraamme kuka voittaa luonnonvalinnan ja ken on kelvollisin! Ensi kesänä varmaan jo nähdään, kuka jyrää penkin hallinnan itselleen!
Harjaneilikka. Pidä pintasi, äläkä jää isompien jalkoihin.



2.5.2014

Nämä tämmöiset päivät

Kehtuuttaa. Vapun jälkeen on satanut kahdesti lunta. Ja toukokuussa kun oli tarkoitus ruveta puutarhulinoimaan ihan tosissaan. Läpsytellä sandaaleissa pitkin pihoja ja möyriä mullassa.

Nyt aika meneekin taas polttopuun roudaamiseen uuneihin. Kasvihuoneessa kyllä tietysti tarkenisi, mutta koska siellä ei uskalla tuulettaa, ilmasto ei ole kovin miellyttävä. Pakolliset työt vaan nopeasti alta pois, ja äkkiä ulos, tai siis takaisin sisälle.


Nyt olisikin hyvä aika kolkutella kangaspuilla, mutta loimi loppui viikko sitten. Ensimmäiset 20 metriä siis tehty, ja uutta tekisi mieli aloittaa, kun ilmatkin suosivat enempi sisätöitä. Kevätvärejä on vielä pari säkillistä odottamassa, ja kuivaa pajuakin jonkin verran jäljellä.


Yllätäen parhaimmat kudontapajut löytyivät tienvarren pajukoista. Sieltä on sopivasti niitetty, ja kasvusto on nyt suoraa ja tasaisen pituista. Väritkin passaavat kuteisiin niin somasti. Oman pihan  korallisalavat säästyvät kranssitarpeiksi.

               
Kutomisessa on jotain samaa yksinkertaisuutta kuin punomisessakin. Kunhan homman saa sopivasti alkuun, voi kutoa kopsutella tuntitolkulla aivan huomaamattaan. Täytynee pitää huoli, että puissa on aina sopiva loimi valmiina, näitä tämmöisiä päiviä varten.





22.1.2014

Violettia ja vihreää

Ihan pakko julkaista tämä kuva, sillä se tuo niin elävästi mieleen muinaisen väriopin opettajani. Hän  kun oli sitä mieltä, että violettia ja vihreää ei saa missään tapauksessa yhdistää. Opettajasta en muuta muistakaan, mutta lause palautuu mieleen aina kun näen tämän väriyhdistelmän. Kukaan ei ole tainnut tällekään hyasintti-paralle kertoa, että väriyhdistelmänsä on suorastaan laiton!