Mansikoista, kanoista ja kohtuullisuudesta

Opettavat vielä nuorisonkin tihutöille.

Kaikki vapaiden kanojen omistajat varmasti tietävät, mikä on kanojen onnellisuudesta maksettava hinta: myllerretyt kukkapenkit, parempiin suihin popsitut puutarhamarjat, kakkakikkareet nurmikolla. Pitkään meilläkin luultiin, että näin on asianlaita aina oleva. Mutta eipäs sittenkään! Kukkapenkeille ja kakkakikkareille ei tosin ole ratkaisua vielä löytynyt, mutta oman puutarhan sadonkorjuuseen kanankasvattajakin pääsee, jos on tarpeeksi ovela.

Oveluus numero yksi: ei odotetakaan mustaviinimarjoista marjasatoa, vaan kerätään pensaista aromaattiset lehdet ja tehdään niistä ihanaa Louhisaaren juomaa. Antaa vaan kanojen syödä marjasato jo raakileina, jääväthän lehdet kuitenkin jäljelle!

Oveluus numero kaksi: kasvatetaankin mansikat amppelissa kanojen ulottumattomissa. Kasvit voi jättää ulos talvehtimaan ruukuissaan. Kun ne sitten nostaa lämpimään aikaisin keväällä, pääsee ensimmäisiä marjoja maistelemaan jo toukokuussa.

Eihän ihmiselle edes oikeasti voi olla hyväksi mättää mansikoita naamaansa kourakaupalla. Ihan hyvin voi puolittaa sen ainoan mansikkansa oman kullan kanssa, ja makustella marjaa asiaankuuluvalla hartaudella. Varmaan tämmöinen kohtuukäyttö kasvattaa ihmisenä muutenkin, ja jalostaa luonnetta. Ja kanojen ansiosta tämäkin opetus on meille annettu!

Tänä iltana syödään tuo ylempi, ja jo parin päivän päästä tuo toinen. Voi onnea!

Phylliksellä piipittää

Vanha luotettava emokanamme Phyllis teki sen taas. Joku nuorista mustista kanoista halusi väen vängällä hautoa, joten sille tehtiin pesä ja annettiin munat. Mutta "emmie oikeestaan haluakaan", sanoi Musta, ja jätti munat kylmilleen. Kokeilin Phyllistä, ja se adoptoi munat heti.

Laskettu aika oli toissapäivänä, mutta vielä silloin ei kuulunut mitään. Kun olin siivoamassa kanalaa, Phyllis ilmoitti haluavansa ulkoilemaan, joten pääsin kurkkaamaan pesään, kun se vietti viidentoista minuutin kylpylälomaansa pihalla hiekkakasassa kuopsuttaen.

Haudontalämpimät kananmunat

Eilen sitten kuului kanan alta vienoa piipitystä. En tohtinut heti kurkata kanan alle ettei se häiriinny, mutta tänään jo vähän kurkistin. Kolme reipasta piipittäjää oli jo kuoriutunut, saa nähdä tuleeko lopuistakin munista poikasia.

Kaksi piiperöä tuli näkyviin, kolmas jäi vielä mamman alle.

Tästä se taas alkaa, kananmunan ja puuron keittely. Ensimmäisinä päivinä tarjotaan vähän parempaa ja pehmeämpää ruokaa, kunnes pojat siirtyvät poikasrehuun. Phyllis on erinomainen emo, se opettaa poikasensa aina nopeasti omatoimisiksi. Tämä kuusivuotias emo on tainnut tehdä poikaset joka vuosi, ellei kahdetkin parhaimpana vuonna.

Sieltä ne pojat kömpivät maailmaan. Näitä kuoria sitten siivotaan emon alta pois sitä mukaa kun poikaset kuoriutuvat.