On kiitosten aika

Suomen Käsityöyrittäjien keskustelufoorumilla tässä taannoin nousi esille sellainen juttu, että useammallekin foorumilaiselle oli sattunut viime aikoina kiitoksen arvoisia asioita. Siis jotain sellaista, josta tekisi mieli julkisesti kiittää. Purnaaminen kun on niin helppoa, niin kokeillaanpa vaihteeksi sitä toista tapaa.

Puutarhulilla ja maamiehellä on tapana lueskella kuluneen vuoden päiväkirjaa aina vuodenvaihteen tienoilla, ja muistella mennyttä vuotta. Vuosi ei ole ihan vielä vaihtumassa, mutta ehkä tämän vuoden voi pistää pakettiin ja antaa julkiset kiitokset jo nyt, joulukuun alussa?

Ihan ensiksi haluaisin kiittää...
No ei nyt sentään, otetaanpa uusiksi.

Tämä vuosi alkoi ja loppui samalla tavalla, eli taistelemalla erilaisten tietoliikennelaitteiden kanssa. Puutarhuli ei tunnetusti ole kovin kärsivällinen ihminen, ja koneiden kanssa seurusteleminen tekee  hänet erityisen kiukkuiseksi. Alkuvuoden ongelmat uuden maksupäätteen kanssa ja loppuvuoden hampaiden kiristely uuden tablettitietokoneen temppuja opetellessa eivät jääneet huomaamatta keneltäkään, joka sattui osumaan paikalle. Siksi on ensimmäisenä nöyrästi kiitettävä kaikkia niitä, jotka jaksoivat neuvoa ja opastaa näissä tilanteissa. Vaikka välillä tuntui, että mistään ei tule mitään, kaikki kuitenkin selvisi parhain päin. Kaikki maailman asiakaspalvelijat ja atk-tukihenkilöt, tässä tulee teille ansaitsemanne kiitos! (Ja varmuuden vuoksi myös anteeksipyyntö).

Siinä sitä taas on, ykkösluokan risua!

Niinhän se on, että yritystoiminta vaatii nykyisin mitä moninaisempia vehkeitä. Suurin osa meidän firman touhuista on kuitenkin raakaa työtä, ja sitä tehdään ihan omin kätösin. Eikä risuverstaan pyörittämisestä tulisi mitään ilman risunkerääjiemme panosta. Ree Meh ja muut burmalaiset ystävämme, sekä erityisesti Heli ja Osmo ovat keränneet meille vuosien mittaan valtavan määrän huippulaatuista risua. Joskus tulee mieleen, että osaavatkohan he lukea ajatuksemme... Risut ovat aina olleet juuri sellaisia kuin tarvitsemme, eikä koskaan ole tullut tilannetta, että työt jäisivät risujen puuttumisen takia tekemättä. Kiitos teille!

Yksi tärkeä ihminen luomutilan hommissa on traktoristimme Ville. Ville hallitsee ajokkinsa niin, että pyysipä häneltä mitä tahansa, kyllä onnistuu. Olipa kyse sitten kynnöstä, kylvöstä tai äjestyksestä, aina on hommat hoidettu niin kuin pitää, ja just oikeaan aikaan. Hyvä Ville!

Kaikki loppuu aikanaan...

Tänä vuonna meillä ei järjestetty perinteistä Kesäkukkapäivää, koska kukkapelto kärsi liikaa kesän kuivuudesta. Kukkapelto ja Kesäkukkapäivä ovat käyneet vuosi vuodelta työläämmiksi hoitaa, ja koska maailmanloppu ei tullutkaan vaikka kukkia ei tänä vuonna ollut juuri ollenkaan, päätimme  jättää kukkahommat vähemmälle. No nyt se on sanottu, ihan vierähti kivi sydämeltä: ensi vuonna meillä ei ole Kesäkukkapäivää!

Haluamme tässä kiittää kaikkia ihania Kesäkukkapäivän asiakkaitamme, vuosien varrella Päivässä esiintyneitä rautaisia kukka-ammattilaisia sekä myyjiä! Ihan yhtä lämpimät kiitokset kuuluvat kaikille muillekin asiakkaillemme, myyjäkollegoille ja tapahtumajärjestäjille, joiden kanssa on vietetty monta rattoisaa hetkeä erilaisilla markkinoilla ja messuilla, ja erityisesti maankuululla Savonlinnan torilla, jossa on erityisen ihanat torivalvojat ja muutkin työkaverit!

Torikoirat pääsevät näkemään uusia paikkakuntia ja tapaamaan uusia ihmisiä. Pöydän alta käsin tosin.

Myyntireissuja olisi mahdoton tehdä, ellei joku huolehtisi sillä aikaa kotieläimistä. Useimmiten se arpa on langennut siskon ja hänen perheensä osaksi. Toivottavasti saadaan tehdä teille vielä monta vastapalvelusta, iso kiitos teille.

Savillan sydämiä

Kaikkea ei tässäkään firmassa osata, keritä eikä voida tehdä itse. Meillä on iso joukko yhteistyökumppaneita, joiden avulla tuotevalikoimaa ja tekemisiä voidaan pitää kohtalaisen laajana. On Kiipolan työpaja, jossa tehdään meille alihankintaa, on Punkaharjun Metsäntutkimuslaitos, josta saadaan erikoishavua. Lastupaja tekee meille lasturuusut ja Savilla keraamiset sydämet. On  aina mukava asioida kanssanne.

Erityiskiitokset kuuluvat Suomen Käsityöyrittäjille, johon kuulumalla meidänkin firma on saanut uutta potkua työhönsä; työkavereita, kollegoita, mainioita ja mahtavia persoonallisuuksia sekä tietoa, tukea ja apua yksinyrittämiseen. Tämä porukka tekee valtavasti talkootyötä kotimaisen käsityön puolesta, nytkin on tulossa jos jonkinlaista joulunalustapahtumaa. Kiitos Otolle, joka ryhmän perusti, ylläpitäjille jotka ylläpitävät,  ja jäsenille joihin on ollut ilo tutustua.

Moni tärkeä ihminen jäi tästä listasta pois. Kaikkia teitä lämmöllä muistamme silti! Viimeiseksi se kaikista tärkein eli omat perheenjäsenet.  Kiitos teille.

Kiitos Töpöjalka Touhupeppu 8.4.2001-2.12.2014.

Kuivuutta kukkapellolla

Varoituksen sana: tässä tekstissä ei mässäillä ihanalla kukkarunsaudella.

 

Kärventynyttä ruiskukkaa

Koko heinäkuun jatkunut kuivuus alkaa jo näkyä kukkapellolla. Vaikka tänään satoikin pari tuntia, vaikutus ei näy kasveissa ihan heti. Ja joidenkin lajien osalta on nyt pelkona, ettei sade sittenkään ehtinyt ajoissa, ja tuhot ovat lopullisia.  Helle saa kukat kukkimaan tavallista nopeammin, ja ne vanhenevat peltoon hetkessä. Näin kävi nyt mm. ruiskukalle.

 

Osa pellavasta taas jäi onnettoman lyhyeksi. Pellon yläpää on kuivinta aluetta, ja sinne kylvettyyn pellavaan helteet iskivät kovimmin. No, onneksi pellavaa on kylvetty muuallekin, ja se alue taisi vielä pelastua. Sadonkorjuuseen on vaan nyt käytävä tavallista aikaisemmin, sillä sylkyt kehittyvät ja ruskettuvat hirmuista vauhtia.

Pellava ruskettuu jo. Kuva otettu 29.heinäkuuta.

Asteri, kehäkukka ja tsinnia reagoivat kuivuuteen kasvamalla ja kukkimalla tavallista matalampina. Jonkin verran niitä pääsee poimimaan, mutta sato jäänee pieneksi. Kesäkukkapäivä on suunnitelty pidettäväksi 24.8., mutta hyvinkin mahdollisesti näiden kukkien kukinta on siinä vaiheessa jo täysin ohi.Tämmöistä tämä joskus on, kun töitä tehdään luonnon ehdoilla.

Ehtiköhän tämänpäiväinen sade pelastaa tätä kehäkukka-parkaa.

Onneksi kukkapellon kukissa on kuitenkin sellaisiakin kovanaamoja, jotka eivät näistä helteistä vielä hätkähdä. Olkikukka, sini-ikiviuhko ja väriohdake kasvavat ja kukkivat, vaikka pellolla on niin kuumaa ettei puutarhuli kärsi kävellä avojaloin, ja jokaisella askeleella rutikuiva pelto nostattaa hirmuisen hiekkapilven.

Väriohdake eli saflori

Kuivuudesta ei piittaa myöskään koristeportulakka, joka kuumuudensietokyky on jotain aivan ennätyksellista. Kukkapeltokasvihan se ei tietystikään ole, mutta aasinsillan kautta saadaan sekin tähän juttuun mahtumaan. Portulakka nimittäin jaksaa kukkia, vaikka lämpö nousisi ennätyslukemiin!

Koristeportulakka

Lisäys 7.8.2014: Kesäkukkapäivä on nyt sitten tältä vuodelta peruttu. Kukkapelto ei kestänyt tätä kuivuutta.

Terveisiä kukkapellolta

Ystäväni Kaisa kuvasi kukkapeltoa Kesäkukkapäivänä ja lähetti meille päivän saaliista muistitikullisen kuvia. Jostain syystä itse havahdun kukkapellon kuvaamiseen aina liian myöhään, kun osa kukinnasta on jo ohi. Kaikki tämän postauksen kuvat ©Kaisa Varjoaho, kiitos Kaisa!

Leijonankita aloittaa kukinnan normaalinakin kesänä muita ennen. Tänä vuonna kukinta oli tavallistakin aikaisemmassa. Alkukesän kuumuus ja kuivuus virittivät kaikki kasvit kukkimaan nopeasti. Juhannusruusu taisi kukkia jo pari viikkoa ennen juhannusta. Kukkapellolla ruiskukkaa kerättiin jo heinäkuussa, ja elokuussa se oli jo vanhaa. Kehäkukkakin aloitti jo heinäkuun puolella, mutta se uusiutui koko kesän, ja sitä kerättiin vielä syyskuussakin.

 Asteri aloitti muiden tavoin normaalia aikaisemmin, ja pitkä lämmin syksy pidensi sen kukintaa myös loppupäästä. Asteri on ihan lemppari, sitä on niin monenlaista lajiketta ja väriä. Ja se kestää! Kun poimii asterin maljakkoon nuppuisena, se muuttaa muotoaan ja väriäänkin, tämäkin punainen on nuorena hennon vaaleanpunainen, sitten rehevän loistava ja lopuksi vähän lilaan taittuva, kypsä ja kylläinen (puhutaankohan tässä nyt viineistä, naisista vai kukista :)  )

 Zinniassa on niin ihmeelliset värit, että sitä on vaan pakko joka kesä  kasvattaa. Zinnia eli oppineidenkukka on onttovarsinen, ja se nuukahtaakin helposti helteisenä päivänä. Mutta vaikka sen leikkokestävyys ei aina olisikaan ihan ennätyspitkä, niin siinä on sitä samaa kuin ruiskaunokissa: ihanat värit korvaavat vähän lyhyemmän kestävyyden. 

 Tosi kestävä leikkokukka on komeamaksaruoho. Se alkaa värittyä punertavaksi vasta näin syksyllä, mutta käytämme sitä paljon kimpuissa jo nuppuisena, vihreänä. Maksaruohoa on helppo kasvattaa ja lisätä, sen kun vaan tökkää alkukesästä oksan suoraan maahan.

 Perhos- ja muita hyönteiskuvia on kertynyt talteen jo aika paljon. Ehkä sitten talvella on aikaa koostaa niistä oma postauksensa. Vaikka tunnistuskilpailu?

Kesäkukkapäivänä pellolla on aina paljon poimijoita. Kukkapäivän jälkeen rivit näyttävät hetken aika melko riivityiltä. Penkit uusiutuvat kyllä nopeasti, ja kerääminen vain yllyttää kukkia uuteen kukintaan!