Näyttävästi räjäyttämällä

Perinteinen markkinakeli.

 Ihmisellähän on vapaus valita, haluaako elää mieltäänpahoittavana vastarannankiiskenä vai ennakkoluulottomana uudenoppijana. Puutarhuli päätti vuosi sitten kokeilla ennakkoluulottomana elämistä, ja perustaa pätkäytti verkkokaupan. Sieltä sitten olisi ihmisten helppo tilata varpaluutia ja tötteröamppeleita, jos ei ollut ennättänyt tai viitsinyt markkinoilta niitä ostaa.

Myyjätär päivystää valppaana (tuo musta läiskä tuossa keskellä).

Tuommoisen verkkokaupan perustaminenhan ei loppujen loppuksi ole ollenkaan vaikeaa, kun varaa asialle tarpeeksi aikaa. Jonkinlaisen puodin saa pystyyn muutamassa iltarupeamassa, varsinkin jos ei ole niin tarkka kauppansa ulkonäöstä ja muusta sipistelystä. Puutarhuli tyytyi vähään ja oli niin ylpeää kun sai kysyttäessä kertoa asiakkaille, että kyllä, netistäkin voi verkkokaupan kautta tavaraa tilata. Sitä tunsi olevansa aivan ajan hermoilla suorastaan!

Olemattomasta mainonnasta huolimatta verkkokauppaan tuli vuoden aikana muutama tilauskin, joista tietysti iloittiin kovasti, kunnes... Ensimmäinen toimitettiin laskulla, jonka asiakas jätti maksamatta. Kun tilausmenetelmä muutettiin postiennakolla toimitettavaksi, ilmaantui muutama asiakas, jotka jättivät pakettinsa postista tykkänään hakematta. Sellaisessa tapauksessahan paketti palautuu takaisin, lähettäjän kustannuksella kumpaankin suuntaan tietysti. Ja sinä kertana, kun asiakas todellakin lunasti paketin, oli sen sisältö rikkoutunut, eikä posti sellaisia korvaa koska lähetyksestä ei ollut maksettu 7 euron Särkyvää-lisämaksua. Vuoden aikana taisimme toimittaa 2 sellaista tilausta, jotka onnistuivat niinkuin oli tarkoitettu.

Tuli mieleen, että vähemmänkin harmituksen kanssa sitä voisi ihminen elää. Kun puutarhuli sitten ehdotti maamiehelle verkkokaupasta luopumista, maamies vain totesi haluavansa tehdä sen jotenkin näyttävästi räjäyttämällä. Puutarhuli tulkitsee sen myönteiseksi vastaukseksi, joten meillä on nyt luovuttu verkkokaupasta ja palattu vanhoihin hyviin aikoihin. Tötteröamppelin ostajan on siis jälleen  valmistauduttava kohtaamaan myyjähenkilö ja hänen puujalkavitsinsä ihan elävässä elämässä ja useimmiten perinteisessä markkinasäässä.

Verkkokauppakokeilu ei jättänyt sieluun sen suurempia haavoja, mutta ehkä se jollain lailla kuitenkin vahvisti tunnetta, että ei tässä ihan jokaisen nykykeksinnön perään tarvitse riehaantua.

Kolmas koju vasemalla, sieltä niitä tötteröamppeleita saa!

Loppuvuoden keikka-aikataulut

 

Hei hulinaa! Pikkuisen kun vielä kiristetään tahtia niin saadaan mahtumaan kymmenen myyntipäivää yhdeksään joulukuiseen päivään. Tällainen matemaattinen järjestelyhän voi olla mahdollista vain, jos on koulussa lukenut ns. lyhyen matikan. Silloin ei ole niin kaavoihin kangistettu, vaan mitä tahansa lukuja voi soveltaa tarpeen mukaan.

 Kaikesta kiireentouhotuksesta huolimatta risuverstaalla on syntynyt risukransseja ihan uudella pujottelutekniikallakin. Pieni kiire ja stressi taitaa sittenkin vain olla kelpo luovuuden lähde! Mutta joulun jälkeen saa touhotus vähäksi aikaa loppua.   

Risukojumme löydät loppuvuonna

näistä tapahtumista:

13.-14.12. Joensuu Areena

13.-14.12. Haminan Vanhan bastionin joulu

16.-18.12. Kuopion joulutori

19.-20.12. Joulumarkkinat Savonlinnan torilla

21.12. Myyrmäen joulumarkkinat

On kiitosten aika

Suomen Käsityöyrittäjien keskustelufoorumilla tässä taannoin nousi esille sellainen juttu, että useammallekin foorumilaiselle oli sattunut viime aikoina kiitoksen arvoisia asioita. Siis jotain sellaista, josta tekisi mieli julkisesti kiittää. Purnaaminen kun on niin helppoa, niin kokeillaanpa vaihteeksi sitä toista tapaa.

Puutarhulilla ja maamiehellä on tapana lueskella kuluneen vuoden päiväkirjaa aina vuodenvaihteen tienoilla, ja muistella mennyttä vuotta. Vuosi ei ole ihan vielä vaihtumassa, mutta ehkä tämän vuoden voi pistää pakettiin ja antaa julkiset kiitokset jo nyt, joulukuun alussa?

Ihan ensiksi haluaisin kiittää...
No ei nyt sentään, otetaanpa uusiksi.

Tämä vuosi alkoi ja loppui samalla tavalla, eli taistelemalla erilaisten tietoliikennelaitteiden kanssa. Puutarhuli ei tunnetusti ole kovin kärsivällinen ihminen, ja koneiden kanssa seurusteleminen tekee  hänet erityisen kiukkuiseksi. Alkuvuoden ongelmat uuden maksupäätteen kanssa ja loppuvuoden hampaiden kiristely uuden tablettitietokoneen temppuja opetellessa eivät jääneet huomaamatta keneltäkään, joka sattui osumaan paikalle. Siksi on ensimmäisenä nöyrästi kiitettävä kaikkia niitä, jotka jaksoivat neuvoa ja opastaa näissä tilanteissa. Vaikka välillä tuntui, että mistään ei tule mitään, kaikki kuitenkin selvisi parhain päin. Kaikki maailman asiakaspalvelijat ja atk-tukihenkilöt, tässä tulee teille ansaitsemanne kiitos! (Ja varmuuden vuoksi myös anteeksipyyntö).

Siinä sitä taas on, ykkösluokan risua!

Niinhän se on, että yritystoiminta vaatii nykyisin mitä moninaisempia vehkeitä. Suurin osa meidän firman touhuista on kuitenkin raakaa työtä, ja sitä tehdään ihan omin kätösin. Eikä risuverstaan pyörittämisestä tulisi mitään ilman risunkerääjiemme panosta. Ree Meh ja muut burmalaiset ystävämme, sekä erityisesti Heli ja Osmo ovat keränneet meille vuosien mittaan valtavan määrän huippulaatuista risua. Joskus tulee mieleen, että osaavatkohan he lukea ajatuksemme... Risut ovat aina olleet juuri sellaisia kuin tarvitsemme, eikä koskaan ole tullut tilannetta, että työt jäisivät risujen puuttumisen takia tekemättä. Kiitos teille!

Yksi tärkeä ihminen luomutilan hommissa on traktoristimme Ville. Ville hallitsee ajokkinsa niin, että pyysipä häneltä mitä tahansa, kyllä onnistuu. Olipa kyse sitten kynnöstä, kylvöstä tai äjestyksestä, aina on hommat hoidettu niin kuin pitää, ja just oikeaan aikaan. Hyvä Ville!

Kaikki loppuu aikanaan...

Tänä vuonna meillä ei järjestetty perinteistä Kesäkukkapäivää, koska kukkapelto kärsi liikaa kesän kuivuudesta. Kukkapelto ja Kesäkukkapäivä ovat käyneet vuosi vuodelta työläämmiksi hoitaa, ja koska maailmanloppu ei tullutkaan vaikka kukkia ei tänä vuonna ollut juuri ollenkaan, päätimme  jättää kukkahommat vähemmälle. No nyt se on sanottu, ihan vierähti kivi sydämeltä: ensi vuonna meillä ei ole Kesäkukkapäivää!

Haluamme tässä kiittää kaikkia ihania Kesäkukkapäivän asiakkaitamme, vuosien varrella Päivässä esiintyneitä rautaisia kukka-ammattilaisia sekä myyjiä! Ihan yhtä lämpimät kiitokset kuuluvat kaikille muillekin asiakkaillemme, myyjäkollegoille ja tapahtumajärjestäjille, joiden kanssa on vietetty monta rattoisaa hetkeä erilaisilla markkinoilla ja messuilla, ja erityisesti maankuululla Savonlinnan torilla, jossa on erityisen ihanat torivalvojat ja muutkin työkaverit!

Torikoirat pääsevät näkemään uusia paikkakuntia ja tapaamaan uusia ihmisiä. Pöydän alta käsin tosin.

Myyntireissuja olisi mahdoton tehdä, ellei joku huolehtisi sillä aikaa kotieläimistä. Useimmiten se arpa on langennut siskon ja hänen perheensä osaksi. Toivottavasti saadaan tehdä teille vielä monta vastapalvelusta, iso kiitos teille.

Savillan sydämiä

Kaikkea ei tässäkään firmassa osata, keritä eikä voida tehdä itse. Meillä on iso joukko yhteistyökumppaneita, joiden avulla tuotevalikoimaa ja tekemisiä voidaan pitää kohtalaisen laajana. On Kiipolan työpaja, jossa tehdään meille alihankintaa, on Punkaharjun Metsäntutkimuslaitos, josta saadaan erikoishavua. Lastupaja tekee meille lasturuusut ja Savilla keraamiset sydämet. On  aina mukava asioida kanssanne.

Erityiskiitokset kuuluvat Suomen Käsityöyrittäjille, johon kuulumalla meidänkin firma on saanut uutta potkua työhönsä; työkavereita, kollegoita, mainioita ja mahtavia persoonallisuuksia sekä tietoa, tukea ja apua yksinyrittämiseen. Tämä porukka tekee valtavasti talkootyötä kotimaisen käsityön puolesta, nytkin on tulossa jos jonkinlaista joulunalustapahtumaa. Kiitos Otolle, joka ryhmän perusti, ylläpitäjille jotka ylläpitävät,  ja jäsenille joihin on ollut ilo tutustua.

Moni tärkeä ihminen jäi tästä listasta pois. Kaikkia teitä lämmöllä muistamme silti! Viimeiseksi se kaikista tärkein eli omat perheenjäsenet.  Kiitos teille.

Kiitos Töpöjalka Touhupeppu 8.4.2001-2.12.2014.

Kenkäveron Yöhön tunnelmoimaan

Vähän erilainen myyntikeikka tulossa! Nyt on pakattu mukaan pilkkihaalarit, termospullo ja taskulamppu. Tarvikekassissa on lämpösaappaat ja useampikin pari niitä lämpimämpiä lapasia. Naparetkellekö se puutarhuli on nyt lähdössä...?

Ensi perjantaina vuorossa on perinteinen Kenkäveron Yö, joulutapahtuma Mikkelissä, joka kestää klo 14-24, eli siis aina keskiyöhön saakka. Koko pappilan pihapiiri on valaistu kynttilöin ja soihduin.  Talviyön tunnelma on ihan taattu!

Meidän myyntikojumme on tuttuun tapaan leivintuvan päädyssä. Kauppiaita on levittäytyneenä ympäri pihaa, sekä myymälän lähellä oleviin aittoihin. Tänä vuonna ei luvassa ole mitenkään kireää pakkasta, mutta eipä taida mennä ihan metsään jos ennustaa, että vilu saattaa jossain vaiheessa silti vähän kutkutella.

Mustikkakranssi hohtaa pimeässä

Lämpimien varusteiden lisäksi mukaan on pakattu tietysti julmettu määrä risutuotteita. Varpaluudilla on soma lakaista pakkaslumet portailta ja lintukodassa roikkuvat talipallo pysyy, toivottavasti, turvassa oravilta ja närhiltä. Värjättyä mustikkaa on mukana sekä kransseina että kimppuina.

Lintukota sisältää talipallon. Mahtuu siihen useampikin kuin yksi.

Havukranssit on tietysti pakattu myös mukaan. Ne on tänä vuonna tehty lännenpihdasta ja palasamipihdasta. Taattua punkaharjulaista laatua! Vastoja meillä sen sijaan ei nyt ole myytävänä, mutta voisiko ne jotenkin korvata kauralyhteillä, niitä kyllä piisaa...

Valosarviin on kiedottu led-valot risujen joukkoon

 Autoon on varattu pussillinen irtokarkkia ja cd-kokoelma räminärokkia, niillä pitäisi kuskin pysyä hereillä paluumatkalla.  Kyllä näillä vehkeillä pitäisi pärjätä yksi yöllinen reissu!

Nähdään Kenkäveron Yössä!

Vähänkö ytyä kamaa

Ruoanlaitto ei ole puutarhulin ykkösharras, eikä ihan kakkoskaan.  Ryvässipulin ilmestyminen viljelyvalikoimaamme on kuitenkin aiheuttanut lievää kokkailukokeiluintoa.  Talvisen tunnelman kunniaksi tämän päivän ohjeeksi valikoitui Helppo sipulikeitto.

Ihanat, muhkeat rywäkset

Sipuliahan talosta löytyy, nimittäin syksyllä nostetut ryvässipulit ovat edelleen huoneen nurkassa odottamassa kaulan kiinnikiertämistä. Keiton poristessa on tarkoitus kiertää sipulit kiinni ja etsiä niille turvallinen säilytyspaikka. Puutarhuli on koko syksyn riemuinnut aarteestaan, ja langennut välillä kaupan heviosastolla ylpeyden syntiinkin; meidän omavaraistalouteenhan ei enää sipulia osteta! Talven edetessä on kuitenkin ruvennut vähän pelottamaan: osataanko varastoida sipulit niin että ne tosiaan kestävät kevääseen asti? Viime talven sipulit tulivat vielä alkuperäiseltä myyjältä, joka siis oli kuivattanut ne vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Osattaisiinko meillä sama, vai joudutaanko sittenkin nielemään ylpeys ja nöyrtymään kaupan sipuleihin, jos nämä nyt pilaantuvat?

No, pelastetaan nyt ainakin nämä jotka vielä ovat hyviä.

Keittoon pilkotaan siis 4 isoa sipulia. Oli ihan pakko tässä kohtaa taas punnita nämä aarteet - neljän summassa valitun sipulin paino oli 354 grammaa. Siis kolmejapuolisataa grammaa! Eikä nyt edes valittu kaikkien suurimpia! Wuhuu! Oletteko koskaan kuulleet ryvässipulista joka painaisi melkein sata grammaa? Tässä niitä nyt on!

Ihan oikean sipulin kokoisia!

Ja ytyä kamaa tuntuvat olevan. Keiton työstäminen alkaa nenäliinan etsimisellä, niin voimakas on aromi heti kun pienenkin viillon kuoreen tekee. Onkohan neljä kuitenkin liikaa tähän ohjeeseen? No, tässä vaiheessa huomataan ettei kaapissa ole lihaliemikuutioitakaan, eli soveltamiseksi menee tämäkin ruonlaitto. Lipstikkaa on kuitenkin kesällä kerätty ja kuivattu, joten siitä lientä keittelemään. Ulkoa voi samalla kipaista hakemassa timjamia. Taskulampun ja hajuaistin avustamana lumiselta yrttimaalta löytyy vielä nippu ihan tuoretta timppaa.

Timjamipehkolle voi suunnistaa hajuaistin avulla pilkkopimeälläkin

Kovin paljon ei hellan äärestä kyllä uskalla olla pois. Puutarhulilla meni melko pitkään ymmärtää se, että ruoanlaitto on kokoaikaista tekemistä, että siis ruokaa koko ajan laitetaan eikä siinä välissä voi lähteä muihin hommiin. Oikeastaan ruoanlaitto on vähän samanlaista kuin ratsastaminen. Ratsastaessakin pitää tehdä koko ajan työtä, että hevonen pysyy liikkeessä. Kattilaakaan ei voi jättää itsekseen, muuten ruoanlaitto saattaa jotenkin, tuotanoinaan, pysähtyä. (Siis ruoanlaitto ei todellakaan ole puutarhulin harrastuslistalla vielä kolmannellakaan sijalla).

Kyllä ratsastaminen on helpompaa.

Koska reseptin täydellinen seuraaminen kompastui jo liemikuution puutteeseen, puutarhuli päättelee että muissakin kohdissa voi vähän soveltaa, ja lisää soppaan valkosipulia ihan pikkuisen enemmän kuin ohje suosittelee, eli yhden kynnen sijasta kokonaisen sipulin. Saman tien kaapista löytyy kuivahtaneita rosmariinikorppuja, joten hulautetaan ne myös kattilaan. Tuoksu alkaa keittiössä olla jo aika huumaava. Sitten vaan keitto poreilemaan tunteroiseksi, ja sillä aikaa sipulin kiertämiseen. Kyllä luulisi nuhan pysyvän loitolla kun näin ytyjä höyryjä vähän aikaa hengittelee!

Pinnalle korpunpaloja ja juustoraastetta. Nautitaan kuumana.

Tampereelle!

Kovasti on viime aikoina hommantouhua riittänyt, kun ollaan valmistauduttu Tampereen messuille. Tuli sitten lopultakin selvitettyä että minnekä sitä oikeastaan ollaan menossa. Messujen omilla sivuilla tapahtumaa luonnehditaan näin: 14.–16.11.2014 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen täyttävät taas Suomen Kädentaidot -messut, jotka kokoavat käsityön ystävät Euroopan suurimpaan käsi- ja taideteollisuustapahtumaan. Viime vuonna messuille osallistui lähes 37 000 kädentaitojen ystävää ja yli 600 näytteilleasettajaa. Että aika isoille kinkereille täältä Kerimäeltä nyt ponnistetaan. Mutta eipä mittää! Tavaraa on tehty ahkerasti pitkin syksyä, ei pelota yhtään!

Callunoiden aika alkaa kyllä olla jo ohi.

Risuhommaan on ilman näitä isoja messujakin löytynyt sellainen rytmi, että tötteröitä tehdään tasaiseen tahtiin koko ajan. Se vähentää huomattavasti viime hetken kiireitä, ja ennen kaikkea niitä ikäviä ilta- ja yövuoroja.

Nyt on havukoristeiden aika.

 Jokapäiväisten tötteröiden lisäksi tehdään toki muutakin. Kransseihin saatiin vähän vaihtelua, kun keksittiin riipiä seinää pitkin kiertävät villiviinit ja kärhöt mukaan. Omalta pihaltakin saa aika paljon materiaaleja, ei aina tarvitse lähteä metsiä samoilemaan. Norjanangervot taipuivat hyvin kransseiksi, ja humalaa oli kiva kieputella mukaan. Jopa rähjäinen pensashanhikki suostuu taipumaan ihan nätiksi kranssiksi!

Vähän uutta väriä risujen sekaan.

Risukelloja on tehty toistaiseksi vain tätä pientä mallia. Siihen voi talipallon sijasta laittaa roikkumaan vaikka isoja käpyjä.

Risukellot ja talipallot

 Aika risupainotteistahan tämä nyt on. Pajuliinoja on kudottu jouluväreillä, ja kävyistä sidottu kimppuja, mutta muuten kyllä risut jyllää. Meillä on Tampereella nyt niin pieni osasto, että ihan koko valikoima ei mukaan mahtuisikaan.

Tähän kimppuun on piilotettu jouluvalot tuonne makedonianmännyn käpyjen joukkoon.

Onpa mukava lähteä Tampereelle! Uusi kaupunki ja uusi, iso tapahtuma ovat kivaa vaihtelua syksyn pimeydessä. Aivan oman lisänsä tuo se, että messuilla on nähtävillä myös Suomen Käsityöyrittäjien uskomaton voimainponnistus; muotinäytös, yhteinen myyntiosasto ja huoneittain sisustettu tuotenäyttely. Kannattaa käydä katsomassa, jos vaan paikanpäälle pääsee.

Meilläkin on kunnia olla SKYTin jäsenyritys. Ja vaikka emme itse olekaan tällä kertaa mukana näissä tapahtumissa, on kiva lähteä Tampereelle tapaamaan muita käsityöyrittäjiä ja tutustumaan heidän tuotteisiinsa. Me kotimaiset käsityöläiset yhdistämme voimamme Käsityökorttelissa, pitäkäähän korvat höröllä aina kun tähän nimeen törmäätte!

Pihapäivä

Risuverstaalla paiskitaan nyt pitkää päivää joka päivä. Poissaoloon pitää olla pätevä syy, ja sellaiseksi luetaan Pihapäivä, Kaupunkipäivä ja Siivouspäivä (tuo viimeinen on ihan teoreettinen kyllä, muttta kun pätevässä luettelossa pitää olla 3 osaa, niin pidetään tuo nyt tuossa mukana).

Tänään oli Pihapäivä.

Siemeniäkin pitäisi kerätä.

 Onneksi suli vielä pois tuo lokakuun puolivälissä satanut lumi. Hetken jo näytti siltä, että pihatyöt jäävät tekemättä, ja muutama tärkeä syyskylvökin. Valkosipulit nimittäin kyllä istutettiiin sopivasti ennen lumisateita, mutta istukkaat unohtuivat siinä touhussa. Nyt on vielä hyvä aika laittaa ne maahan.

Eli toistetaan hyväksi havaittu systeemi: tarkka haraus, alueen merkitseminen, ja ostomultaa istukkaiden alle ja päälle. Tämä vähentää rikkaruohojen määrää ihan huomattavasti sitten ensi kesänä. Projektihan alkoi jo viime kesänä, ja kuten kuvasta näkyy, taitaa vielä muutama vuosi kulua ennenkuin näistä saadaan syöntikokoisia. Omia ja ostoitukkaita on siis kasvatettu vuosi, ja tänä vuonna kerättiin lisää omista kukinnoista.

Vasemmalla tämänvuotisia, oikealla vuoden kasvaneita.

Toinen tärkeä syksyinen kylvettävä on hevoskastanja. Lippakioskin hevoskastanja, Aesculus hippocastanaceae Lippakioskinus, teki tänä vuonna tavallista vähemmän siemeniä. Taisi olla kuiva ja kuuma kesä siihen syynä. Kauniit kastanjansiemenet pääsivät nyt peltoon talvehtimaan. Keväällä, heti kun ne nousevat pintaan, pikkutaimet nostetaan ja purkitetaan torilla myytäviksi.

Tänä syksynä saatiin lisätietoakin tästä Lippakioskin upeasta hevoskastanjasta. Puu on kuulema ollut täysikasvuinen jo 1960-luvulla. 

Kerätään lokakuussa, kun piikkikuori on irronnut.

Tärkeä syyshomma on myös pihan haravointi. Siisteydestä viis, mutta kanalaan tarvitaan kuivikkeita. Kestopehkun saa paremmin toimimaan, kun sekaan pistää kosteaa ainesta. Haravointijäte on siihen mitä oivallisinta. Kanat aloittivat sulkasadon tänä syksynä aikaisin, ja suurimmalla osalla se onkin jo onnellisesti ohi. Fiksuja eläimiä. Sitten kun kylmät ilmat todella tulevat, niillä on jo uusi höyhenpeitto suojanaan. Ja lämmin kestopehku jalkojensa alla.

Herrasväki on hyvä vaan ja levittelee pehkunsa ihan itse.

Kanaset joutuivat viettämään muutaman päivän sisällä, kun lumi pysyi maassa ja ilmat olivat niin kylmiä. Nyt ne pääsivät taas ulos, pihapäivää viettävän puutarhulin seuraksi. Tyytyväinen hyrinä taitaa kuulua niidenkin suunnalta, kun ne kuljeksivat puutarhulin perässä. Kunhan tässä hiippaillaan, ja laitellaan asioita hiljalleen kuntoon...

Siis leviteltäiskö ne pehkut siellä kanalassa eikä ulkona, kiitos.

Kun iltapäivä alkaa hämärtää, puutarhuli huomaa että osa omenapuistahan on vielä verkkoja vailla. Koska verkkojen virittäminen ei kuulu puutarhulin lempihommiin, hän päättää sittenkin viettää loppupäivän risuverstaalla. Miksi ne jänikset just tänään muka tulisivat omppupuita syömään?

Ja se mitä ei tänään ehditty tehdä, jääköön suosiolla kevääksi.

Ekaa kertaa Käsityömessuilla

Maailmanhistorian ensimmäinen käsityömessureissu on nyt onnellisesti takana. Uskaltauduimme tänä vuonna varaamaan paikat sekä Tampereen että Seinäjoen käsityömessuille. Ensimmäinen keikka tehtiin viime viikonloppuna maapallon toiselle laidalle, Seinäjoelle, ja siellä asialla oli puutarhuli siskoineen. Maamies jäi kotiin istuttamaan valkosipulia.

Työniloa. Vai aitoa blondiutta?

Messuosaston rakentaminen on tarkkaa puuhaa.  Tila on pieni ja esille pitäisi saada tavaraa mahdollisimman paljon. Hyvä olisi myös jos myyjät mahtuisivat sisään osastolleen.

Esillepano alkaa hahmottua

Pohojammaa on puutarhulille  aika vierasta seutua. Kulttuurishokkiin ei oikein osannut varautua muuten kuin murretta mieleen palauttamalla.  Onneksi on tullut aikoinaan luettua paljon Antti Tuuria. Tuurihan on kirjoittanut kauniisti mm. Pohojammaan vanhoista ämmistä. Tai siis, kirjoittanut.

Jono kasvoi jo ennen aamuyhdeksää. Ihan pelotti.

 Ihan turhaan sitä kulttuurishokkia etukäteen jännitti.  Ihmiset olivat hyväntuulisia eivätkä tuntuneet pelkäävän, että nyt tuo torimuija alkaa väkisin myydä. Oli ilo asioida reippaiden pohjalaisten kanssa. Ihmiset katsoivat silmiin eivätkä pelänneet omituisia höpöttävää myyjää. Ja koska paikallisten puheenparsi oli niin mukavan kuuloista, asiakkaita piti puhututtaa ihan vartavasten tuota hassua  murretta kuullakseen.

Tötterömyyjä vaanii asiakkaita

Ehkä ihmisissä olikin myyjän näkökulmasta sellainen ero, että he tuntuivat oikein tykkäävän kontaktin ottamisesta ja siitä, että tuotteita alettiin heti esitellä. Kukaan ei kavahtanut kahta askelta taaksepäin, kun myyjä tervehti. Itäpuolella maatahan niin kuuluu tehdä, varmuuden vuoksi.

Äiti, ei riidelty yhtään vaikka oltiin näin ahtaasti 3 päivää.

 Messupäivien jälkeen illalla oli aikaa kulttuurille. Käytiin katsastamassa Lakeuren Risti ja Seinäjoen kaupunginkirjasto, kumpikin ulkopuolelta vain.  Hienoja olivat. Ja vaikka kirjasto näytti olevan vähän vinossa, niin kai se oli ihan tarkoituksella niin. Kulttuuria saatiin lisäksi maistella hotellissa molempina öinä, koska karaokebaarin ohjelma kantautui suoraan huoneeseen. Eipä tarvinnut itse lähteä viihtymään alakertaan. 

Kahvin voimalla jaksaa taas

Semmosia.

Tötterömetsää

Oman tötteröosaston lisäksi Väinölän luomutilan tötteröamppeleilla oli kunnia olla somistamassa Sisustussuunnittelu Nina Mäkelän suunnittelemaa, Jukka Rintalalle omistettua oleskelutilaa.