24.3.2015

Pääsiäiskattaus


Markkinakausi on alkanut reippaassa kevätsäässä. Torilla oltiin ensin Mikkelissä ja seuraavalla viikolla Savonlinnassa. Ensi viikolla on luvassa jälleen ulkoilmaelämää: 3 päivää Jyväskylässä Toivolan Vanhalla pihalla. Ihan pihalla koko viikonloppu siis...


Teemaväri: keltainen
Ihan koko maaliskuuta ei kuitenkaan markkinakauppiaankaan ole tarvinnut ulkona värjötellä. Viime viikonloppuna olimme ylellisesti sisätiloissa Joensuu Areenalla. Siellä oli hiukan paremmat mahdollisuudet kuvata myyntipöytää kuin ulkona. Joten tässä pääsiäiskattaus joensuulaisittain.

Onko tarpeeksi keltaista?

Kahvikupit ensi kertaa esillä. Nyt jahkataan, pitäiskö näitä tehdä lisää vai onkohan tälle mallille sittenkään menekkiä.

Narsissia monenlaisissa astioissa. Ja risusta solmittu pöytäliina. Kehyskin on tämän kevään tuotantoa. 

Minitötteröt voi ripustaa seinää vasten tai vaikka kranssin sijasta ovikoristeeksi. Ja väreissä löytyy.

Näissä minitötteröissä on teemasta poikkeava väri. Vai onkos tuo lila kuitenkin joku liturginen pääsiäisväri?

14.3.2015

Kevät!

Tuli kevät! Aurinko saa kyllä ihmisessä ihmeitä aikaan. Kun päivät ovat tähän asti kuluneet hiippaillessa, haukotellessa ja työntekoa teeskennellessä, ensimmäiset auringonsäteet saivat puutarhulissa aikaan mahdottoman touhotuksen.

Tuolla sisällä on jo aika lämmin... :)


Taimia kylvämään, kasvivaloja virittämään... lumia luomaan kasvihuoneen edestä ja risuverstasta sinne muuttamaan...kanatarhaa laajentamaan ja kanalan kiinniturvonnutta ikkunaa auki rassaamaan... tötterövaraston inventointia ja torivarusteiden kunnostusta. Vielä pitäisi ehtiä kevään mielihommaankin, purojen tekoon pihamaalle.

Pitäis mullankin riittää vähäksi aikaa


Samaan touhotukseen kun ympätään vielä alkava torikausi, niin eipä enää tarvitsekaan miettiä että mitäköhän sitä tekisi.

Terveisiä Mikkelin torilta

Torikausi alkoi pari päivää sitten komeasti Mikkelissä. Väkeä riitti torilla, vaikka ensimmäisenä päivänä satoi lunta, räntää ja vettä. Toisena markkinapäivänä vastaavasti paistoi aurinko aivan pilvettömältä taivaalta.

Tästä se taas alkaa, se kevät. Seuraavana vuorossa Savonlinnan markkinat, Suurmarkkinat Joensuu Areenalla ja sitten Toivolan Vanha piha Jyväskylässä. Toivottavasti nähdään markkinoilla!

Keltainen oli Mikkelissä pop.

Mutta sitä ennen nautitaan vielä tämän kevään extrabonuksesta eli mahtavasta hankikannosta!

Ei riemulla rajoja, kun pääsee hankia pitkin minne vaan.

4.3.2015

Tuotekehittelyä risuverstaalla


Tänä vuonna on syntynyt yllättävän monta ihan uutta risutuotetta. Tiedä sitten, kuinka monta niistä jää jatkuvaan tuotantoon. Uuden kokeilu on silti aina mukavaa.

Sillä useimmiten sitä vain nykertää päivästä toiseen niitä samoja kippurasydämiä, tötteröitä ja kransseja, koska varastoon nyt vain on saatava tavaraa.




Tokihan jokaisessa työssä on pieniä variaatioita, eikä toista täsmälleen äskentehdyn kaltaista pysty tekemään uudelleen. Risutkin jo vaihtelevat niin paljon, ettei kahta täysin identtistä voi koskaan tehdä. Tuntuu, että joskus risulla on ihan oma tahto.
Vaikka kuinka väännät, ei se aina taivu niinkuin haluaisit.





Uudet risutuoteet syntyvät useimmiten vahingossa. Kun olet tekemässä kippuraa vasemmalle, risu lähteekin pyrkimään oikealle. Se lähtee ottamaan muotoa, jota et tarkoittanut. Jos silloin on hoksottimet kunnossa, pitäisi osata pysähtyä katsomaan, mitä uutta on tulossa. Useimmiten tuota pysähtymistä ei vain malta tehdä. Väsyttää, on kiire tai paha mieli. Sitä alkaa vääntää väkisin, ja sitten ihmettelee kun jälki on rumaa.


Mutta jos olet virkeä ja hyväntuulinen, aurinko paistaa ja mankassa miellyttävä äänikirja, saatatkin jaksaa hyväksyä sen, ettei risu tänään tottele. Kun se haluaisi lähteä omille teilleen, kokeilemaan ja pelleilemään, sinä päätät antaa luvan. Menköön, eihän tässä ole mitään menetettävää. Eikä kukaan sitä paitsi ole katsomassa. Jos päivän tötterökiintiökin on jo täytetty, miksei voisi vähän leikitellä?

 Noin rennosti ja ihan itsekseen ei ole kovin monta loppuun asti valmista risutuotetta syntynyt. Jokaista tuotetta on pyöritetty aika monta kertaa, ennenkuin järkevin ja nopein ja siistein tekotapa löytyy. Joillekin ei koskaan sellaista löydykään. Ne on parasta hylätä ajoissa. 

Useimmiten värkkäykset jäävät lojumaan verstaan lattialle tai pöydille. Siinä ne sitten aiheuttavat huolta ja harmitusta. Häkkyrät pitäisi jotenkin hävitää, mutta roviota ei viitsi yhden tai kahden vuoksi sytyttää. Olkoot vielä hetken.



Jokainen turhalta tuntuva sökerrys jää kuitenkin alitajuntaan kehittymään. Kun niitä aikansa pyörittelee - ja se aika voi olla pitkäkin - ne ovat ehkä muuttaneet muotoaan joksikin ihan uudeksi. Se oli kyllä tulollaan, mutta aika ei silloin ollut vielä oikea.

Mikähän evoluution tarkoitus on sillä, että se paras tuotekehittelyn aika sattuu useimmiten aamuyöhön?  Kokemuksen perusteella näpertelijä-keräilijäihminen kokee yleensä juuri aamuyöllä voimakkaimmat  luovuuden, kykeneväisyyden ja  kaikkivoipaisuuden tunteensa.



Jos ei sitten heti kirjoita tai piirrä näitä neronleimauksiaan paperille, ei niitä aamulla enää muista. Turha siinä vakuutella muille, että sainpa taas niin hyvän idean viime yönä, ja siksi vain potkiskelin, pyöriskelin ja hiippailin.

Tosin, ei se yöllä pimeässä piirretty luonnoskaan aina käy todisteeksi omista kyvyistä.  On käynyt niinkin, että piirustuksesta huolimatta yöllisiä ideoita ei vaan pysty toteuttamaan enää päivänvalossa, vaikka idean piti olla niin loistava.


Sattumanvaraisuus on tämän homman suola, ja vähän pippurikin. Jos ei tänään onnistu, niin huomenna voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja alitajunnan valtavissa varastoissa muhivat tallessa kaikki ne puolitekoiset tekeleet, jotka vain odottavat ajan kulumista, jalostuakseen valmiiksi tuotteiksi.