Operaatio "Paprika"

Tuli kylvettyä vähän liikaa paprikoita tänä keväänä. Jossain vaiheessa heinäkuuta oli jo tarkoitus heittää pois kaikki loput myymättä jääneet taimet, mutta onneksi ei tullut sitä tehtyä.  

Nostelin taimiruukkuja erilaisiin laatikoihin odottamaan sitä päivää, että ne saataisiin kuljetettua kasvihuoneesta ulos. Nepä eivät olleet käsittelystä moksiskaan, vaan alkoivat reippaasti kypsytellä satoa. Sellainen ohje taitaa ollakin, että ainakin chilejä pitäisi vähän rääkätä sadon varmistamiseksi. Meillä toimitaan sillä tavalla joskus ihan luonnostaan. 

 

Muovilaatikoissa kasveja tulikin hoidettua vähän kuin huomaamattaan. Laatikon pohjalle kun muisti antaa kerran päivässä kunnolla vettä, ei haitannut vaikka lämpö olisi päivän mittaan noussut. Kaikki taimet jaksoivat pusertaa hedelmää, vaikka ruukun koko oli vain 13 cm. Makea suippopaprika oli tietysti mahtavan näköinen pitkine hedelmineen. Chilit tekivät pienempää hedelmää, mutta yhtä maistettuani en muihin uskaltanut juuri koskea. Ytyä oli, ja tälle kesälle on jo kertaalleen silmää huuhdeltu, kun sormi osui chilin maistelun jälkeen silmäkulman seudulle.

Mutta kivun ja säryn korvasi vaatimattomana muiden takana kasveskellut Magno! Se kehitteli kaikessa hiljaisuudessa makeimmat paprikat mitä koskaan on tullut syötyä! Se palkitsi maullaan kaiken sen vaivannäön, jota paprikat ja chilit olivat hoitajaltaan vaatineet aina tammikuun kylvöistä lähtien. Magno kasvoi ruukussa oikean paprikan kokoiseksi, paksuseinäiseksi, makeaksi ja mehukkaaksi oranssiksi herkkupommiksi. Sitä on meillä  nyt syöty leivän päällä, ruoan höysteenä ja ihan sellaisenaan. Keksin myös, että se taltuttaa erinomaisesti chilin poltteen: juuri kun chili alkaa poltella suussa vähän liikaa, ota kunnon palanen Magnoa päälle, ja olet pelastettu.

Roviolle, tai ainakin tunkiolle, tai sanotaan nyt kompostiin tuomitut paprikat ovatkin viime aikoina nauttineet hoitajien erityista huolenpitoa. Suurin ja kaunein Magno on valittu viettämään tuleva talvi olohuoneessa. Se on nyt siirretty 3,5 litran ruukkuun. Ennen sisälle siirtämistä se tulee saamaan pari kirvoja ehkäisevää mäntysuoparuiskutusta, sekä merileväsumuttelua. Keltaiset liima-ansat tulevat koristamaan sen juurusta. Ties vaikka ikkunalaudalle viritettäisiin kasvilamppu hellimään tätä arvokasvia. Operaatio ”Paprika” on alkanut!

No eihän tämä nyt niin erityisen komea tietysti ole, ja yhtä lehteäkin on joku öttiäinen jo syönyt. Mutta kaikista vahvin ja suurin se kyllä on.