Hissunkissun ja vähäsen kerrallaan

Vielä tuonne muutama tötteröamppeli mahtuu

Niin se vaan kuulkaa on, että jos vaan laiskansitkeesti jaksaa joka päivä tehdä parikin tötteröamppelia, niin kuukaudessahan niitä kertyy jo vaikka kuinka monta. Saati sitten jos tekisi viisi päivässä!

Kippurasydämiä

Tähän aikaan vuodesta olisi niin helppoa heittäytyä pitämään vähän lomaa. Nukkua pitkään ja valvoa myöhään. On sellaistakin kokeiltu, se vaan tahtoo kostautua sitten kesän kiireisimpinä aikoina. On nimittäin aika raskasta ruveta vääntämään tötteröamppeleita heinäkuussa toripäivän jälkeen.

Tämmöisiä kransseja syntyi tällä kertaa. Onko nämä niitä leivisköjä?

Kun on itse oma työnantajansa, täytyy ihan tietoisesti pitää huolta siitä, että työt tulevat tehtyä ajallaan ja lomat pidettyä ajallaan. Siksi on tehtävä itselleen lukujärjestys alkuvuoden hiljaisille viikoille: niin ja niin monta tötteröä päivässä, näin ja näin monta kranssia viikossa. Ja kuka sitä käskee päiväsaikaan töitä tekemään. Ihan vapaasti saa yöllä pakertaa, jos on keksinyt valoisaan aikaan jotain mukavampaa tekemistä.

Pesäamppeleita kesää odottamassa.

Kaikkein mukavimmalta työnteko maistuu, kun kuunneltavana on oikein hyvä äänikirja. Silloin punominen käy kuin itsestään, eikä sitä oikein malttaisi lopettaakaan. Jos vielä yhden tekis... Radiotoimittajista ihan paras on Jake Nyman. Mitä tahansa hän soittaakin, se kuulostaa hyvältä. Ja Jakea on kuunneltava nimenomaan työhuoneessa risuja väännellen.

Sydämelliset taulut

Sitten kun on risutuotteet saatu valmiiksi, ne pitää vielä viimeistellä. Nämä kehykset on koristettu Keramiikkapaja Savillan sydämillä.

Poitsu juttelee

Auringonkukan versoja ja kauraa, olkaa hyvät

Epäilin Poitsua syksymällä tyystin mykäksi. Se on kuitenkin vissiin salaa talven mittaan harjoitellut, ja nyt on mykkäkoulun aika ohi. Kuunnelkaapa miten se pulputtaa saatuaan nokkansa eteen annoksen auringonkukan versoja ja kauraa. Näin juttelee oikea herrasmieskukko rouvilleen - minkä nyt syömiseltään ehtii, tietysti.

(Videon pituus puolisentoista minuuttia)

Luomukonsteja tuholaistorjuntaan

Tässä ollaan vielä niin puhtaita, mutta kohta alkaa paperiin tarttua kaikenlaista lentävää ja kömpivää

Posti toi paketin Biotuksen liima-ansoja, niitä keltaisia. Nyt kun ensimmäiset kylvöt on tehty, ja osa taimista jo itänytkin, alkaa huusholliin tuppautua jos jonkinlaista pientä tihulaista. Tai jos ei ole vielä tuppautunut, niin jossain nurkan takana ne kuitenkin vaanivat.

Laitan kylvöksille aina suojaksi pienet kelta-ansat, ja joskus käytän niitä huonekasveillakin, jos seassa on öttiäisiä houkuttelevia kasveja. Kelta-ansoja käytetään oikeasti tuholaistarkkailuun, eli ammattiviljelmillä näitä voimakkaasti liimaisia papereita asetellaan kasvustojen sekaan, ja sitten lasketaan montako tihulaista löytyy per ruutu. Kun tietty määrä paperilla ylittyy, aletaan myrkytykset. Meidän luomutouhussa liima-ansoja käytetään suoraan torjuntaan, eli mitäpä noita ruutuja laskemaan, pääasia että öttiäiset jäävät liimaan kiinni ja lopettavat kasvien kiusaamisen.

Luomussa kun ei ole mahdollisuutta turvautua myrkkyihin, on käytettävä muita konsteja. Tuholaisten ilmaantuminen on yleensä merkki jonkinlaisesta epätasapainosta ympäristössä. Siksi tärkeintä on ennaltaehkäisy ja tietynlaisen "kauhun tasapainon" saavuttaminen. Ei ole tarkoitus päästä eroon tykkänään kaikista tihulaista, vaan tavoitteena on että terve kasvi kestää pienet hyökkäykset, ja että jokaiselle pikkupedolle löytyy oma vastustajansa.

Leppis on puutarhulin kaveri

Viime kesänä opin sellaisen tiedon, että kirvat talvehtivat tuomissa. No, äkkiä linnunpönttöjä tuomien lähistöille! Tänä talvena törmäsin sellaiseen tietoon, että leppäkertut viihtyisivät väinönputkissa.  Ensi kesäksi väinönputkea joka paikkaan!

Jokaiselle paikkansa

PS. Kuukalenteri tietää, että huomenna ja ylihuomenna on taas lehtipäivä. Pitänee kylvää steviat.

Valmista tuli!

Pikkumatossa on vähän villalankaa kuteen joukossa, jospa se tuntuisi lämpimältä paljaita jalkoja vasten.

Ensimmäiset ikiomat itsetehdyt kudonnaiset on nyt irrotettu kangaspuista! Tuloksena kaksi pientä mattoa ja kaksi pajuliinaa. Lointa on toki pitkästi vielä jäljellä, mutta paksut pajuliinat täyttivät tukin niin, että päätin irrottaa työt pois. Tästä jatketaan uusilla pajutuotteilla - keväisillä väreillä on innostavaa jatkaa.

Pajuliinat onnistuivat paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan. Ja ihan hyvin voi reuna olla epätasainen, eikö voikin?

Sanojen syömistä ja takin kääntöä

Mitenkähän se sanamuoto tarkalleen ottaen menikään...taisin taannoisessa kangaspuukirjoituksessani uhota, ettei tulisi mieleenkään siis ostaa matonkuteita kangaspuihin, kun kaapit ovat täynnä kankaita, ja valmiita leikattuja kuteitakin jo muutama säkillinen. Tuli tuo lausahdus ihan kirkkaana mieleen kun näin, ja epäröimättä päätin myös ostaa nämä ihanan keväiset trikookuteet. Että perun tässä puheeni ja tunnustan aiemman ymmärtämättömyyteni. Omissa kuteissa kun ei tämmöisiä värejä varmaan tule koskaan olemaan.

Risuverstaalla on ollut niin kylmä, että nurkassa nököttäviin kangaspuihin ei ole tohtinut edes vilkaista. Nyt ilmojen lämmettyä piti päästä kokeilemaan trikookuteiden ja pajun yhdistämistä. Työ eteni vauhdilla ja värit osuivat aika mukavasti yhteen. Ensi vuonna pitääkin ottaa talteen isompi erä pajua, jo nyt olisi suunnitelmia enemmänkin, mutta materiaali ei taida riittää kuin kokeiluihin. Onneksi tuo korallisalava on runsas ja nopeakasvuinen. Pitänee levitellä sitä vielä enempikin pihalle.

Tukilla alkaa olla jo tavaraa; kaksi mattoa ja nyt tämä metrinen pätkä pajukudosta. Jännittävä nähdä, miltä työt näyttävät sitten kun ne saa puista irti. Mutta vielä siihen jotain mahtuu, maltetaanhan vielä...

 

Kuuhulluutta

Pihakoivun takaa kurkkii kuu

Satuin törmäämään täällä netissä kuukalenteriiin. Biodynaamisessa viljelyssä käytettävä kalenteri kertoo, milloin olisi otollisin aika tehdä puutarhatöitä. Ajatuksena on, että on olemassa lehti-, juuri-, hedelmä- ja kukkakasveja, ja niiden kasvaminen on kytkeytynyt kuun kiertoon. Esimerkiksi eilen ja tänään oli hyvä kylvöpäivä lehtikasveille, huomenna ja ylihuomenna hedelmäkasveille.

 Ja minä kun kerkesin kylvää paprikat ja chilit lehtipäivänä! Voi kurjuus, nyt ne tietysti kasvattavat vain pelkkää lehteä! Mitä minä teen komeilla ja tuuheilla kasveilla, jos ne eivät tee hedelmää! Voisiko tämän nyt jotenkin perua...

Noh. Ollaanpa sitten tarkempia ryvässipuleiden kanssa. Juuripäivä on merkitty kalenteriin 5. ja 6.6. Nyt vaan kännykkään muistutus sipulin istutuksesta noille päiville.