Tse5b rywäxeu

Kännykkä piippasi taas: Tse5b rywäxeu. Tämä puhelimeen nopeasti kirjoitettu muistutus kuuluu siis oikeaoppisesti Tsekkaa ryväkset, eli Tarkista ryvässipuleiden kunto. Onnistuin nimittäin viime syksynä hankkimaan meille harvinaisen aarteen, eli oikeita ryvässipuleita. Ja nyt haluan varmistaa niiden kunnon ainakin kerran kuukaudessa.

Melkein pyöreitä ovat. Yksi sivuista on aavistuksen tasaisempi, siitä sipuli on ollut naapurissaan kiinni.

Olin viime syksynä myymässä eräässä sadonkorjuutapahtumassa. Vieressäni oli iloinen rouva nuoren tytön kanssa, ja kuulin omaan kojuuni kuinka he mainostivat sipuleitaan. ”Nämä on  niitä vanhanajan sipuleita, niitä ryvässipuleita”. Kävin tietysti kurkkaamassa naapurin pöytää, mutta en kyllä mitään pieniä tummia ryvässipulin kippanoita siellä nähnyt, vaan ihan tavallisia, isoja ja kauniita kepasipuleita vain. Kävin jo rouvalta kysymässäkin; lienenkö ollut jotenkin ylimielinen ja liikaviisaan oloinen (nyt nolottaa), sillä hän alkoi selitellä kiireesti, että ei nyt ihan tarkkaan tiedä, mutta niitä semmoisia vanhanajan sipuleita kuitenkin, ryvässipuleiksi näitä on heillä aina kutsuttu, 43 vuotta, näistä otetaan siemenet ja kasvatetaan uudet. Ja minä pöljä ajattelin, että isoja ja kauniita ovat kyllä, mutta  ihan tavallisia sipuleitahan nuo.

Kotona piti kuitenkin asiaa vielä tarkistella, ja eikös netti kerrokin, että ryvässipuleita on useita eri kantoja. On niitä pieniä tummia kitkeriä, ja sitten näitä isoja vaaleita mehukkaita. Varsinkin Itä-Suomessa. Just joo.

Tällä tavalla ryppäänä ne sitten kai kasvavat. Pitää keväällä muistaa jättää 20 cm istutusväli.

Hetken mietittyäni päätin yrittää selvittää sipulinmyyjärouvan yhteystiedot, ja sadonkorjuutapahtuman järjestäjä lupasikin toimittaa rouvan puhelinnumeron. Soitin rouvalle, joka muistikin minut (taas nolottaa). Hän oli omat sipulinsa myynyt, mutta serkulla kuulemma vielä olisi. Hänpä laittaa serkun numeron jonkun ajan päästä, nyt autolla ajaessaan kun se ei onnistuisi.

Odottavan aika on pitkä. Olin varma että rouva oli unohtanut koko asian. Ryvässipuleista alkoi tulla pakkomielle. Niin lähellä,  mutta kuitenkin niin kaukana. Ehkä tämä oli aiheellinen rangaistus ylimielisyydestä ja kaikkitietävyydestä. Ensi kerralla ostan välittömästi kun kuulen sanan vanhanajan sipuli. Kun numero tuli tekstiviestinä, soitin heti.

Serkku suhtautui innokkuuteeni kiitettävän tyynesti. Oli vain niin, ettei hän ollut listinyt vielä koko satoa, eikä tiennyt kuinka paljon voisi luvata minulle myytäväksi. Voisinko soittaa uudelleen lokakuun alussa. Laitoin muistutuksen sekä seinäkalenteriin että puhelimeen. Mietin mahtaisiko serkku muistaa, olisiko sipuleita enää jäljelläkään. Paljonko mahtaisivat maksaa, olin varmasti kuulostanut puhelimessa epäilyttävän innokkaalta. Yllätyksekseni enempiä mutkia ei matkaan enää tullut, ja palasin sovitusta tapaamista pussillinen ihanuuksia mukanani.

Kirja on korin toisen reunan alla pönkänä, että ilma pääsisi kiertämään.

Kuten sijoitusneuvojat opastavat, kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Siksi ryvässipulimme on hajasijoitettu kahteen huoneeseen. Niiden kuntoa tarkistetaan kerran kuukaudessa: yhtään huonoa ei ole vielä tammikuuhun mennessä löytynyt. Sipuleiden keskipaino oli lokakuussa 75 grammaa, ja suurin painoi 121 grammaa. Myyjä sanoi jättäneensä suurimmat itselleen, joten meidän sipulit ovat pienimmästä päästä. Yksi sipuli on raskittu jo käyttää ruoaksi: maku on sama kuin kepasipulissa, ja normaalilla tavalla tuntuu tämäkin sortti itkettävän kuorijaa.