Kylvöpuuhissa

Plimplumin siemenpusseissa ei kuvilla koreilla

Posti toi Plimplumin siemenet eilen, Hyötykasviyhdistyksen paketti tuli viime viikolla. Kumpikin toimittaja on aina ollut tosi nopea ja luotettava, mikä johtunee osittain siitäkin, että itse ollaan oltu aina ajoissa tilausten kanssa. Voin kuvitella millainen melske siemenliikkeissä käy sitten, kun aurinko alkaa paistaa ja räystäät tippua.

Tammikuussa on kyllä oikeasti ihan liian varhaista aloittaa taimikasvatus. Siitä huolimatta tänään tuli kylvettyä ensimmäiset siemenet. Mutta minulla on kyllä selitys! Aloitetaan silti alusta...

Tähän tilaihmeeseen mahtuu siis 8x11 pikkutainta. Koko noin 20x30 cm

Sain sellaisia pienireikäisiä kylvökennoja (joissa kasvatetaan mm. orvokit) aikoinaan työharjoittelupaikastani.  Hamstrasin niitä sellaiset pinot, että taitavat riittää loppuelämäksi. Leikkelin niistä noihin muovialustoihin sopivia palasia, jolloin käsittely on siistiä sisälläkin ja vettä ja multaa voi läträtä huoletta. Alustoja saa lihakaupantädiltä.

Kennot täytetään mullalla ja  tasoitetaan joka puolelta. Multa on hyvä tiivistää napauttamalla pakettia varovasti pöydän laitaan. Toisella samanlaisella kennolla voi sitten varovasti tiivistää vähän lisää. Samalla siihen saa sopivat koloset siemeniä varten.

Tiivistetään hellävaroen

Kennojen reiät ovat todella pieniä. Mutta tässä vaiheessa tavoitteena onkin vain tilansäästö. Siemenet ovat fiksuja, ne miettivät aikansa kannattaako lähteä tammipakkasilla itämään. Lahjomaton kylvöpäiväkirjani kertoo, että tammikuussa siemenet odottelevat pintaan nousua paljon kauemmin kuin vaikkapa maaliskuussa. Tänään kylvetyistä lajeista suurin osa antaa odotuttaa 10 päivää ennen kuin niistä näkyy vilahdustakaan - mikä tarkoittaa, että niille on nopeasti alettava järjestää lisävaloa. Koulimiseen, eli taimien siirtämiseen isompiin astioihin, saattaa kulua kaksikin kuukautta itämisestä. Siinä vaiheessa kevät on jo pitkällä ja valoa riittää paremmin. 

 Kun kennostoa kastelee alustalle, taimet alkavat heti kasvattaa juuria oikeaan suuntaan eli alaspäin. Koulittaessa ne on helppo nostaa puikon avulla omiin ruukkuihinsa, kun juuripaakku on tasaisesti muodostunut.

No tässä kyllä sumutellaan liian kovasti. Varovammin nyt hei!

Kylvän siemenet yleensä mahdollisimman pintaan. Yllättävän moni siemen näyttää tykkäävän valossa itämisestä.  Itse asiassa hyvin harva laji on sellainen, että se vaatii pimeyttä itääkseen. Kylvö käy kaikkein helpoimmin, kun huolehtii siitä että sormet pysyvät kuivina. Pienten siementen annostelu ja käsittely on kaikin puolin helpompaa, kun malttaa kuivata kädet kunnolla aina vedellä lotraamisen jälkeen.

Ennen kylvämistä multa on kasteltu ihan märäksi, ja kylvön jälkeen vain varovasti sumuttelen siemenet kosteiksi. Jos niiden päälle tässä vaiheessa kaataisi vettä, kaikki siemenet huuhtoutuisivat kuka minnekin kolossaan; useimmat hankalasti reunalle josta niitä on vaikea koulia ilman että juuret vahingoittuvat.

Ja sitten muovi päälle

Jokaisen kennon päälle laitetaan kirkas muovi. Se pitää kosteuden tasaisena mutta päästää valon lävitseen. Koska kennot laitetaan nyt lämpimään, multa kuivuisi helposti ilman muovia. Oma riesansa siitä kyllä on, sillä tästä alkaa se päivittäinen pikkutaimien hoito. Muovi on käännettävä ainakin kerran päivässä, että liika kosteus pääsee pois, muuten on vaarana homeen ilmaantuminen.

Mutta pitäähän kylvöksiä toki muutenkin käydä päivittäin tervehtimässä. Ja koska siemenet on kylvetty pintaa, niistä näkee heti kun kuori rikkoutuu ja juuri alkaa puskea esiin. Siinä vaiheessa voi päälle ripsauttaa hieman multaa, niin eipä tule vaaraa kuivahtamisestakaan.    

Valkoisessa kennossa on isommat koloset.

 Muovin lisäksi täytyy tietysti muistaa nimilaput. Eri väriset laput ovat näppäriä, jos kasvattaa samasta sortista useampaa lajiketta. Chilejä tulee meille ainakin neljää lajiketta, ja Habanero (keltainen lappu) hitaimpana kylvettiin niistä nyt ensimmäisenä. Sen lisäksi että se on hidas, se on myös huono itämään, joten kylvin sitä aina 3 siementä samaan pottiin. Ja jotta tällaiset tiedot siirtyisivät sukupolvelta toiselle (tai että ainakin itse muistaisin nämä asiat ensi vuonna), kannattaa perustaa ikioma Lahjomaton Kylvöpäiväkirja. Siihen merkitään ainakin kylvöt, itämiset ja sadonkorjuun alkaminen.

Valkoinen nimilappu osoittaa ihanaa amppelimansikkaa nimeltään Rainbow Treasure. Lahjomaton kylvöpäiväkirjani kertoo, että tammikuussa kylvettyihin tuli raakileet jo 1.6. joten ihan pakkohan se oli  nytkin kylvää näin aikaisin. Amppelimansikka korjaa kasvuaan aika hyvästi vaikka se helmikuun heikossa valossa ehtisi vähän venyäkin, joten siksikin sen voi kylvää jo nyt. 

Ja vaaleanpunaisella on merkitty kilpakäyttöön tulevat tomaatit. Meillä kun on Eilan kanssa kisa siitä, kumpi saa syödä ensimmäisenä omia tomaatteja. Tosin Eila ei kyllä taida tästä kisasta tietää vielä mitään, mutta onpa kiva sitten heinäkuun lopulla hänelle kertoa.