Joulun alla risuverstaalla

Rypyläistä risupintaa. On se vaan niin kaunista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyslomat on nyt pidetty ja huilit huilittu. On aika ruveta värkkäämään risutuotteita joulumarkkinoille. Kun kukkapelto ei vaadi enää huolenpitoa ja kasvihuone on ollut jo kauan talviasennossa, voi keskittyä koko teholla risun vääntämiseen. Varastotkin ovat täynnä tuoretta, taipuisaa, notkeaa, tuoksuvaa risua.

Valosarvi ensilumen keskellä.

Nämä valosarvet ovat käytännön kannalta vähän hankalia, sillä ne vievät markkinoille mennessä autossa paljon tilaa. Ongelma on yhteinen meillä, jotka yritämme näitä myydä ja niillä, jotka valosarven itselleen ostavat jostain myyntitapahtumastamme. Ihan pieneen henkilöautoon tällainen sarvi ei mahdukaan, koska sillä on korkeutta 160 cm. Jotenkin tuo pulma on kuitenkin aina saatu ratkaistua. Kovin montaa valosarvea ei jouluksi kuitenkaan tehdä jo senkin vuoksi, että niiden tekeminen on niin hidasta.

Kaarnaruukkuja ja pöytäsarvia.

 Sama muoto jatkuu pienissä pöytäsarvissa…alun perinhän tämä muoto on meille tullut nurin päin laitetusta tötteröamppelista. Pöytäsarven korkeus on 50-60 cm, ja sitä tehdään naturellina eli maalaamattomana, sekä kimalteella koristeltuna. Kyllä risullekin saa laittaa kultaa pintaan!

 Pöytäsarven vieressä on tuijan kaarnasta tekemiämme ruukkuja. Tuijaa saatiin Asta-myrskyn kylkiäisenä, kun se kaatoi ison puun. Kaarna lähti puusta pitkinä suikaleina, ja sitä säilyteltiin jonkin aikaa varastossa, ennen kuin hoksattiin sen käyttömahdollisuus ruukun koristeena. Harmi vaan että tätä materiaalia ei taida ihan heti olla uudestaan saatavana.  (Kiitos silti, Marko!)

Käpykimpuissa on vuorimäntyä ja mustikanvarpua.

 Makedonianmännyn käpyjä sidotaan jalohavujen tai mustikanvarpujen kanssa kimpuiksi, jotka kestävät ulkona ja sisällä. Käpykimpuista saa kestävän koristeen vaikka haudalle tai parvekelaatikkoon. Sisälläkään se ei tarvitse vettä, vaan sen voi laittaa vaikka pajukoriin. Käpyihin sipaistaan valkoista maalia pensseleillä, näihin ei käytetä spraymaalia.

Käpykransseja.

 Kävyistä saa myös hauskoja kransseja. Isot ja pienet kävyt asettuvat kranssin muotoon vähän eri tavoilla. Kumpikin malli on tosi kestävä, sisällä tai ulkona. Ja näitä eivät linnutkaan saa rikottua!

Pöytäkuusen voi tehdä risustakin.

 Risukuusi seistä töröttää asennossa kuin yli-innokas joulutonttu. Aiemmin olemme tehneet näitä pieniä pöytäkuusia mm. mustikan varvuista ja jäkälästä, tänä vuonna kehiteltiin myös risuinen versio. Pikkukuusta voi koristella oman mielen mukaan niin kuin oikeaa, isoa kuustakin. Tai jättää se risupintaiseksi, risu on kaunista sellaisenaankin.

Risuja ja ruusuja.

Pöydälle, haudalle tai vaikka parvekkeelle koristeeksi sopii myös omilla jaloillaan seisova ruusukimppu. Keskellä oleva lasturuusu on kotimaista käsityötä, puusepän höyläämää haapalastua, joka on maalattu ja sidottu osaksi riippakoivun oksasta tehtyä kimppua. Maali on tietenkin vedenkestävää, joten ruusukimppua voi pitää myös ulkona.

Risuverstaalla käy marraskuussa kova tohina, kuin joulupukin pajalla konsanaan. Joulumarkkinat alkavat joulukuun alussa, ja tavaraa pitää silloin olla valmiina, ettei tarvitse turvautua yötöihin. Tässä esiteltyjen tuotteiden lisäksi verstaalla sidotaan pihtakuusesta havukransseja, punotaan pesäamppeleita, tehdään kippurasydämiä, taulunkehyksiä ja paljon muuta…unohtamatta tietenkään tötteröamppeleita!