Mykkä kukko avautuu

Poitsussahan on paljonkin hyviä puolia, mm. aidot siniharmaat maatiaiskukon jalat.

"Mykkä" kukkomme Poitsu on edistynyt viime aikoina hurjasti. Sehän oli pitkään aivan äänetön, ei päästänyt minkäänlaista ääntä edes pelästyessään. Yhtenä päivänä sitten havahduin kuuntelemaan erikoista, hankavaa ääntä ulkona. Meidän Poitsuhan se siellä avasi ääntään! Aivan kuin olisi tulppa irronnut kaverin kurkusta, tai lienekö sen kuuluisan vihneen kakonut ulos sisuskaluistaan. Poitsu kähisi ensimmäisiä kukkokiekuitaan niska ojossa ja kuunteli itsekin ihmeissään kuin miettien, että minäkö tuon äänen todella tein.

Sen jälkeen edistymistä on tapahtunut päivittäin. Poitsu motkottelee ramppia laskeutuessaan, kotkottelee kanasilleen ruoan ääressä (nuorimmille, ei se vanhemmalle rouvasväelle vielä uskalla) ja rääkäisee pelästyessään. Niin kuin kunnon kukon kuuluukin. Kieuntaharjoitukset on aloitettu, mutta niitä Poitsu tekee vain piilossa nurkan takana. Jos se näkee ihmisiä lähellään, se hiljenee heti.

Me pysytään väleissä niin kauan kuin välimatka pysyy sopivana.

 Itseilmaisun ja hyvien ruokailutapojen kehittämisen lisäksi Poitsu on hieman harjoitellut kukon varsinaista virkaakin. Muutama päivä sitten se tanssahteli ihan lupaavasti erään kanarouvan edessä. Harmi vaan, että kohteeksi sattui sellainen vanha äkäpussi. Poitsu sai napakan tukkapöllyn ja lentävän lähdön siitä tilanteesta. Rouvalla taisi olla vähän huono päivä. Sen jälkeen Poitsu on fiksusti esittänyt soidintanssiaan vain lauman nuoremmille jäsenille. Kerran sen on jo nähty polkevan yhtä kanaa. Kiireesti tuo vaan näytti pakenevan paikalta heti näytöksen jälkeen, mutta onpahan latu avattu silläkin saralla.

Oman äänen löytymisen lisäksi Poitsu on siis edennyt hyvän matkaa tiellä sisäiseen kukkouteensa. Se tanssahtelee kanoille (nuorimmille), eikä enää varasta herkkupaloja muiden nokan edestä. Jonain päivänä se varmasti vielä tarjoilee parhaat palat rouville. Ja kunhan auktoriteetti ja itseluottamus tästä vähän kehittyvät, olen varma että siitä kasvaa todellinen herrasmieskukko. Meidän täytyy nyt vain jaksaa uskoa sen piileviin kykyihin.

Näin ihmisen näkökulmasta on tietysti vaikea arvailla, mitä kanaeläimen päässä liikkuu. Siksi annammekin nyt puheenvuoron lauman muille jäsenille. Olkaa hyvä, sana on vapaa: mitä mieltä olette tästä Poitsu Poikolaisesta?

Ihanat silmät ainakin.

Erikoinen aksentti hänellä.

Ihan ok.

Poitsu on meiän idolli.

Kalle oli kivampi.

Tykkäisin just tommosesta hiljaisemmasta tyypistä.