Tilaustyönä 3 kukkakartiota

Puutarhuli ei ole viime viikkoina paljon ehtinyt risuihin päin katsoakaan. Kasvihuonetouhut ovat vieneet kaiken ajan. Kaiken kiireen keskellä on silti aina aikaa tilaustöille, jos malli on mieluisa.

Pientä käytön jälkeä näkyy

Asiakas toi 3 melkoisen loppuunpalvellutta risukartiota uudistettaviksi. Metallikehikkoa kiertävä punos oli jo niin lahoa, ettei sen alkuperästä voi sanoa mitään varmaa. Jonkinlaista olkea, heinää tai ruokoa kenties. Tai jos pajua, niin nyt jo erittäin pehmennyttä. Punoksen jäänteet rapisivat pois, kun vähänkin sormella tökkäsi. Mutta koska kehikko tosiaan on metallia, ja ihan ehjä, on ihan järkevää tehdä sen ympärille uusi punos.

Tuosta vaan, noin ja noin...

Alkuperäinen punos on tehty sitomalla punosta kehikon ympärille. Varsinaisesta punomisesta ei siis ole kyse. Tekniikka näytti ensialkuun näppärältä. Tuosta vaan rautalangalla noin ja noin...

En poistanut vanhaa rautalankaa, se toimi hyvänä tukena uudelle punokselle, eikä näy lopullisessa työssä

Alun kokeilun jälkeen osoittautui kuitenkin, että perinteinen punominen on jälleen kerran paljon nopeampi tapa kuin yksittäisten kerrosten solmeilu. Punomaan siis, ja jopas alkoivat kerrokset nousta kartion pohjaan.

 Mutta parinkymmenen sentin ranskalaisen punonnan jälkeen metallikehikko alkoi kaventua niin, että punominen paksummalla oksalla ei enää oikein onnistunut. Oksat eivät mahtuneet väleistä, ja pakotettuina ne tahtoivat murtua. Sellainen ei tietysti näytä kauniilta kehikon pinnassa. Oli siis kuitenkin siirryttävä solmimaan kerrokset.

Rautalankaa vähän varmistelemaan, muuten työ eteni punomalla. Aluksi.

Voi sitä ähinää! Ei ole tämmöinen meikäläistä varten. Että jokaista lankaa pitää pujotella erikseen, ja samalla ohjata risupunosta tasaisin välimatkoin pitkin kehikkoa. Risunpunonnanhan kuuluu olla rennonletkeää ja harmitonta hommaa, jossa ajatukset saavat juosta omia latujaan sillä aikaa kun kädet tekevät työtä  itsenäisesti. Eikä tämmöistä niskoja kiristävää pakertamista ryttääntyvien rautalankojen ja karkailevien risunpäiden kanssa. Mutta kun purkamaan ei kannata ruveta niin ähistään sitten loppuun asti...

Ensimmäinen valmiina

Ensimmäisestä kartiosta oppineena toiset sujuivat jo vähän lennokkaammin, mutta hidasta työ silti oli. Tein kahta kartiota yhtäaikaa, että käsiala pysyisi samana, ja toisalta siksi että on niin kiva kun työt loppuvat yhtäaikaa. Se, että kamalan ähinän jälkeen olisi vielä kerran aloitettava kolmatta kartiota, tuntui aika murskaavalta ajatukselta. Kaksi viimeistä valmistui siinä huomaamatta  rinnakkain, ja niistä tulikin niin identtiset kuin käsityönä ylipäänsä voi tehdä.     

       

Vielä loppuviimeistelyjä vailla

Kaiken kaikkiaan mukava työ, vaikka tekstistä ehkä saikin toisenlaisen kuvan. Vieläkin mukavampaa olisi ollut, jos tilaus olisi tullut joskus paremmalla ajalla tammi-helmikuussa. Nyt oli tehdessä koko ajan pieni kiireenpoikanen mielessä. Mutta sainpas kaiken taimikasvatuskiireen keskellä tämän ansiosta edes vähän nyplätä risujakin!

Aika kiva sisältäpäinkin katsottuna

Kursseilla aina opetettiin, että nurjan puolen on oltava yhtä siisti kuin oikeankin. Kovin paljon ei sisäpuolta tarvinnut viimeistellä, siitä tuli luonnostaan aika siisti. Vähän kun vielä napsi risunlatvoja siistimmiksi niin sisäpuolikin näytti aika kivalta. Kiitos luottamuksesta asiakkaille, oli mielenkiintoinen työ!

Toukokuun toripäivät

Äitienpäivän aaton toritapahtumassa Savonlinnan torilla eilen. Aurinko paistoi, mutta järveltä puhalsi tosi kylmä tuuli. Torikoju heilahteli puuskissa rajun tuntuisesti, mutta pysyi sentään paikoillaan.

Lasturuusukimput ja pajuliina. Näitä taisi muutama mennä äitienpäivälahjoiksi

Mutta kelit eivät karkottaneet sen pahemmin asiakkaita kuin kauppiaitakaan. Torilla oli jo mukavasti elämää, ja torikahviloissa riitti istujia. Talvi alkaa olla takana ja tori herää taas kesäaikaan. Meilläkin oli jo kestävimpiä yrttejä mukana, ja kauppa kävi mukavasti.

Kestävimpiä yrttejä mukana

Puutarhuli oli niin tohkeissaan torin tunnelmasta, tutuista torikauppiaista ja ihanista asiakkasita, että erehtyi kuvittelemaan tilannetta jatkuvammaksikin. Tuli luvattua muutamallekin ihmiselle, että kojumme löytyisi vakipaikaltaan toukokuussa joka viikonloppu. Näinhän ei vielä ole, anteeksi vaan kaikki joille tuli annettua väärää tietoa! Toukokuun viikonloput menevät Joensuun Kalamarkkinoilla ja Helsingissä Maailma kylässä -festareilla, ja kotikonnuille asetumme vasta toukokuuun viimeisenä viikonloppuna!

Kaikki tietysti luomua

Varmuuden vuoksi vielä tässä toukokuun aikatauluja:
14.5. Helamarkkinat, Jyväskylä
16.-17.5. Kalamarkkinat, Joensuu
23.-24.5. Maailma kylässä, Helsinki
30.5. Savonlinnan tori

Kahvikupissa kevään ensimmäinen portulakka. Ihan paras hellekesän kukka, ja helteitähän tässä jo odotetaan!

Kesäkuussa ollaankin sitten joka päivä Savonlinnan torilla, siellä vanhassa tutussa paikassa torikahviloitten vieressä.

Mitä ihminen tarvitsee Jyväskylässä?

Markkinareissulle lähteminen on aina vähän stressaava tilanne. Erityisen stressaavaa se on näin alkuvuodesta, kun keikkoja on harvakseltaan ja rutiini vielä vähän hukassa. Mutta aivan erityisen äärimmäisen tormakkana on oltava nyt ensi viikonloppuna, kun myyntikeikkoja sattuu kaksi päällekkäin, ja eri paikkakunnilla. Puutarhuli suuntaa risuineen viikonlopuksi Käsityökortteliin Jyväskylään, ja maamies pystyttää yrttikojun Savonlinnan torille.

Toivolan Vanha Piha, kuinkas muutenkaan

Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että on jaettava koko maallinen omaisuus puoliksi. Huolehdittava siitä, että kummallakin on tarvittavat vehkeet mukana, ja oikeassa autossa. Kaksi torikojua ja niihin oikeat raudat. Kahdet pöytäliinat, kahdet kassakoneet ja kahdet pakkaustarvikkeet. Puolet tötteröista sulle ja puolet mulle. Kesken unienkin pitää osata tämä rimssu: Seinät, raudat, katto, pöydät, tuoli. Jos joku niistä unohtuu matkasta, ei kiva.

Sulle - mulle, sulle - mulle

Nyt on kuitenkin ollut viikko aikaa tehdä listoja ja muistilappuja pakkausoperaatiota varten. Kun h-hetki lähestyy, tavarat ovat aika nätisti kahdessa pinossa autotallissa. Sulle - mulle, sulle - mulle. Edellisenä päivänä ryhdytään erityistoimenpiteisiin. Riitojen välttämiseksi suhtaudutaan toisen tekemisiin myönteisesti ja kannustavasti. Puhutaan harkiten ja matalalla äänellä. Suositaan konditionaalia: "Ottaisitko mieluummin vaaleat vai tummat pöytäliinat." "Kannattaisko sun ottaa termospullo." "Otithan varakengät."

Yrttejä ja risuja, mitäs sitä muuta ihminen tarvitsee

 Tutkitaan ajoreitit kartalta. Huolletaan auto ja muistetaan ottaa lasinpesunesteet mukaan. Syödään hyvin ja mennään aikaisin nukkumaahan. Tehdään mielikuvaharjoitteita: matkan varrella vien ensin kananmunat Eilalle, Juvalla tankkaan, puolivälin krouvissa pitää olla yöpaita ja hammasharja mukana.

Kyllä, puputkin pääsevät mukaan!

Kun nämä kaikki asiat on huolella varmistettu, on mukava suunnata auton nokka kohti uusia seikkailuja. Lauantaina siis yrttikoju Savonlinnassa, ja risukojun  löydät la-su Käsityökorttelista, Toivolan Vanhalta Pihalta Jyväskylässä, nähdään taas!

Aika loppuu

Puutarhuli on yrittänyt olla huomaamatta ajan kulkua, ja rauhallisesti vaan jatkanut päivittäisiä rutiineita vaikka kiire alkaa kuiskia nurkissa. Risutöitä on tehty kasvihuoneen nurkassa päivin ja kangaspuilla kolkuteltu öin, eikä oltu huomaavinaankaan kevään etenemistä.

 Kasvihuoneessa on kuitenkin salavihkaa kasvanut sellainen tungos, että sille on jotain tehtävä. Pikkutaimet huutavat tilan puutetta, ja tomaatit haukkovat ahtaudessa henkeään. Puutarhulin on muutettava työpäiviensä painopistettä. Risutöihin ei ehdi enää kokopäiväisesti, varastot eivät enää täyty niin nopeasti kuin oli tarkoitus. Aika loppuu taas kesken, kuten joka kevät näihin aikoihin.

Tärkeimpänä hommana on nyt saada tomaatit väljemmille vesille. Se tarkoittaa nostamista, kantamista ja kaikenlaista järjestelyä kasvihuoneessa. Lämmittimiä on siirreltävä ja säädeltävä. Vesihuoltoa järkiperäistettävä. Ja missä vaan paljastuu vapaata tilaa., täytettävä se heti tehokkaasti uusilla kylvöksillä. Nyt on se aika kun taimet räjähtävät kasvuun.

Tuonne me taas mennään, paikat on jo tulleet tutuiksi!

Kun samaan aikaan pitäisi pystyä täydentämään varastoja kesän myyntitapahtumia varten, ja vielä pyrkiä pitämään pikkutaimet hengissä ja hyvinvoivina, meinaa välillä vähän pukata stressiä.
 
Ja juuri tällä hetkellä, kaiken kiireen keskellä, nämä yhdet humut keksivät ruveta peräämään oikeuksiaan. Ovat varmaan kuulleet, että tässä ollaan taas lähdössä Jyväskylään Käsityökorttelin markkinoille.  Kunhan eivät kohta innostuisi lakkoilemaankin, näin vapun kunniaksi.

Tänään oli kranssipäivä

Tänään syntyi kiitettävä määrä risukransseja. Tämähän ei ole mitenkään itsestään selvää, että mitä tuotteita minäkin päivänä syntyy. Varsinkin kranssi on sellainen esine, että joinakin päivinä se ei vaan suostu onnistumaan. Eikä siinä sitten auta mikään.

Aamupäivällä ennen ensimmäistäkään taukoa

Tänään siis taivaankappaleet olivat kohdillaan. Puutarhulilla tarmokas olo, risusäkissä erityisen hyviä risuja ja kaikki muut tekemisen esteet joko lakaistu maton alle tai tehty eilen pois. Kransseja alkoi syntyä sellaisella vauhdilla, että meinasi vapaa laskutilakin työpisteessä loppua. Tänään oli sellainen päivä.

Pupuja jännittää. Millaisia kransseja mahtaa syntyä, ja millainen on se mihin minä pääsen?

Pieni ja hento ote

On taas se aika vuodesta, kun on palautettava mieleen, millä tavalla pikkuruisia taimilapsia pitää  käsitellä. Taimihuoneessa on tehty kylvöjä jo helmikuusta lähtien, ja nyt siellä alkaa kasvuvauhti olla niin kova, että lapsosia on siirreltävä isompiin ruukkuihin. 

Takarivin tomaateilla on vimmattu kisa. Ken on meistä korkehin?

Tomaatit, chilit ja paprikat ovat ensimmäisiä koulittavia. Ne eivät tykkää naapureista. Jos vieruskaveri kasvaa liian lähellä, ne lähtevät aivan yltiöpäiseen spurttikisaan. Kumpikin haluaisi kurkottaa vielä vähän korkeammalle kuin naapuri. Seurauksena on pitkiä ja honteloita hujoppeja jotka eivät  pysy omin voimin pystyssä. Siis, pieni ja hento ote tomaatista, ja hellästi uuteen ruukkuun voimistumaan. 

Nämä kaverukset ovat päässeet väljempiin tiloihin.

Tänä keväänä spurttikisaan on yllättäen lähtenyt myös persilja. Se on kasvanut kylvökennossa ihan hurjaa vauhtia, ja tänään niitäkin piti jo koulia isompiin purkkeihin. Ja persiljan kuin piti olla niiiiiin hidas. Onkohan tänä keväänä tulossa jotenkin erityisen komeita taimenia?

Tihkuletkut ja välikattomuovit ok.

Taimihuone alkaa olla aika täynnä. Aurinko ei ole viime aikoina paljon paistellut, joten varsinainen kasvihuonekaan ei ole päässyt lämpenemään. Puutarhulin on vaan luotettava siihen, että lämpöaalto vielä tännekin iskee, ja varustettava kasvihuonetta taimien siirtoa varten.

Pumppu ja vesisaavit kunnossa.

Ensin uudet altakastelumatot pöydille. Pumpun testaaminen ja välikattomuovien virittely. Sähköjen ja kaasulla toimivan varavehkeen varmistaminen. Kaikki tämä tietysti siksi, että taimiparat saisivat parhaat edellytykset kasvaa suuriksi ja kauniiksi.

Tähän tähdätään.

Pääsiäiskattaus

Markkinakausi on alkanut reippaassa kevätsäässä. Torilla oltiin ensin Mikkelissä ja seuraavalla viikolla Savonlinnassa. Ensi viikolla on luvassa jälleen ulkoilmaelämää: 3 päivää Jyväskylässä Toivolan Vanhalla pihalla. Ihan pihalla koko viikonloppu siis...

Teemaväri: keltainen

Ihan koko maaliskuuta ei kuitenkaan markkinakauppiaankaan ole tarvinnut ulkona värjötellä. Viime viikonloppuna olimme ylellisesti sisätiloissa Joensuu Areenalla. Siellä oli hiukan paremmat mahdollisuudet kuvata myyntipöytää kuin ulkona. Joten tässä pääsiäiskattaus joensuulaisittain.

Onko tarpeeksi keltaista?

Kahvikupit ensi kertaa esillä. Nyt jahkataan, pitäiskö näitä tehdä lisää vai onkohan tälle mallille sittenkään menekkiä.

Narsissia monenlaisissa astioissa. Ja risusta solmittu pöytäliina. Kehyskin on tämän kevään tuotantoa. 

Minitötteröt voi ripustaa seinää vasten tai vaikka kranssin sijasta ovikoristeeksi. Ja väreissä löytyy.

Näissä minitötteröissä on teemasta poikkeava väri. Vai onkos tuo lila kuitenkin joku liturginen pääsiäisväri?