1.1.2015
Lomallaolon sietämätön keveys
Oli tarkoitus pysyä risuverstaalta pois aina tammikuun puoliväliin asti. Syödä hyvin, lukea, katsella elokuvia ja ulkoilla reippaassa pakkassäässä. Nukkua pitkiä päiväunia. Tavata ystäviä. Nyt kun kaikkea tuota on tehty (ainakin kerran kutakin), alkaa lievä kärsimättömyys nostaa päätään. Jotain pitäis päästä tekemään...
Ehkäpä joulunalusaika ei sittenkään ollut tänä vuonna liian kiireinen, päätellen siitä että työhuone on jäänyt harvinaisen siistiin kuntoon. Huoneessa eteneminen ei vaatinut suuria raivaustoimenpiteitä. Ja kun pikainen kurkkaus osoitti, että kangaspuissa on valmiina vielä pätkä vanhaa loimea, niin mikäpä estäisi ihan pikkuisen vaan paukuttelemasta...
Onneksi oli pajuja valmiina ja malli niin yksinkertainen, että ainoa aivotoimintaa vaativa aihe oli kuteen värin valitseminen. Kyllä tämän piristysruiskeen jälkeen jaksaa taas lomailla!
29.12.2014
Näyttävästi räjäyttämällä
![]() |
| Perinteinen markkinakeli. |
![]() |
| Myyjätär päivystää valppaana (tuo musta läiskä tuossa keskellä). |
Tuommoisen verkkokaupan perustaminenhan ei loppujen loppuksi ole ollenkaan vaikeaa, kun varaa asialle tarpeeksi aikaa. Jonkinlaisen puodin saa pystyyn muutamassa iltarupeamassa, varsinkin jos ei ole niin tarkka kauppansa ulkonäöstä ja muusta sipistelystä. Puutarhuli tyytyi vähään ja oli niin ylpeää kun sai kysyttäessä kertoa asiakkaille, että kyllä, netistäkin voi verkkokaupan kautta tavaraa tilata. Sitä tunsi olevansa aivan ajan hermoilla suorastaan!
Olemattomasta mainonnasta huolimatta verkkokauppaan tuli vuoden aikana muutama tilauskin, joista tietysti iloittiin kovasti, kunnes... Ensimmäinen toimitettiin laskulla, jonka asiakas jätti maksamatta. Kun tilausmenetelmä muutettiin postiennakolla toimitettavaksi, ilmaantui muutama asiakas, jotka jättivät pakettinsa postista tykkänään hakematta. Sellaisessa tapauksessahan paketti palautuu takaisin, lähettäjän kustannuksella kumpaankin suuntaan tietysti. Ja sinä kertana, kun asiakas todellakin lunasti paketin, oli sen sisältö rikkoutunut, eikä posti sellaisia korvaa koska lähetyksestä ei ollut maksettu 7 euron Särkyvää-lisämaksua. Vuoden aikana taisimme toimittaa 2 sellaista tilausta, jotka onnistuivat niinkuin oli tarkoitettu.
Tuli mieleen, että vähemmänkin harmituksen kanssa sitä voisi ihminen elää. Kun puutarhuli sitten ehdotti maamiehelle verkkokaupasta luopumista, maamies vain totesi haluavansa tehdä sen jotenkin näyttävästi räjäyttämällä. Puutarhuli tulkitsee sen myönteiseksi vastaukseksi, joten meillä on nyt luovuttu verkkokaupasta ja palattu vanhoihin hyviin aikoihin. Tötteröamppelin ostajan on siis jälleen valmistauduttava kohtaamaan myyjähenkilö ja hänen puujalkavitsinsä ihan elävässä elämässä ja useimmiten perinteisessä markkinasäässä.
Verkkokauppakokeilu ei jättänyt sieluun sen suurempia haavoja, mutta ehkä se jollain lailla kuitenkin vahvisti tunnetta, että ei tässä ihan jokaisen nykykeksinnön perään tarvitse riehaantua.
![]() |
| Kolmas koju vasemalla, sieltä niitä tötteröamppeleita saa! |
Tunnisteet:
markkinoilla,
muutenvaanjorinaa,
torikauppias
10.12.2014
Loppuvuoden keikka-aikataulut
Hei hulinaa! Pikkuisen kun vielä kiristetään tahtia niin saadaan mahtumaan kymmenen myyntipäivää yhdeksään joulukuiseen päivään. Tällainen matemaattinen järjestelyhän voi olla mahdollista vain, jos on koulussa lukenut ns. lyhyen matikan. Silloin ei ole niin kaavoihin kangistettu, vaan mitä tahansa lukuja voi soveltaa tarpeen mukaan.
Kaikesta kiireentouhotuksesta huolimatta risuverstaalla on syntynyt
risukransseja ihan uudella pujottelutekniikallakin. Pieni kiire ja
stressi taitaa sittenkin vain olla kelpo luovuuden lähde! Mutta joulun
jälkeen saa touhotus vähäksi aikaa loppua.
Risukojumme löydät loppuvuonna
näistä tapahtumista:
13.-14.12. Joensuu Areena
13.-14.12. Haminan Vanhan bastionin joulu
16.-18.12. Kuopion joulutori
19.-20.12. Joulumarkkinat Savonlinnan torilla
21.12. Myyrmäen joulumarkkinat
Tunnisteet:
joulu,
markkinoilla,
risutuotteet,
Savonlinnan tori
4.12.2014
On kiitosten aika
Suomen Käsityöyrittäjien keskustelufoorumilla tässä taannoin nousi esille sellainen juttu, että useammallekin foorumilaiselle oli sattunut viime aikoina kiitoksen arvoisia asioita. Siis jotain sellaista, josta tekisi mieli julkisesti kiittää. Purnaaminen kun on niin helppoa, niin kokeillaanpa vaihteeksi sitä toista tapaa.
Puutarhulilla ja maamiehellä on tapana lueskella kuluneen vuoden päiväkirjaa aina vuodenvaihteen tienoilla, ja muistella mennyttä vuotta. Vuosi ei ole ihan vielä vaihtumassa, mutta ehkä tämän vuoden voi pistää pakettiin ja antaa julkiset kiitokset jo nyt, joulukuun alussa?
Ihan ensiksi haluaisin kiittää...
No ei nyt sentään, otetaanpa uusiksi.
Tämä vuosi alkoi ja loppui samalla tavalla, eli taistelemalla erilaisten tietoliikennelaitteiden kanssa. Puutarhuli ei tunnetusti ole kovin kärsivällinen ihminen, ja koneiden kanssa seurusteleminen tekee hänet erityisen kiukkuiseksi. Alkuvuoden ongelmat uuden maksupäätteen kanssa ja loppuvuoden hampaiden kiristely uuden tablettitietokoneen temppuja opetellessa eivät jääneet huomaamatta keneltäkään, joka sattui osumaan paikalle. Siksi on ensimmäisenä nöyrästi kiitettävä kaikkia niitä, jotka jaksoivat neuvoa ja opastaa näissä tilanteissa. Vaikka välillä tuntui, että mistään ei tule mitään, kaikki kuitenkin selvisi parhain päin. Kaikki maailman asiakaspalvelijat ja atk-tukihenkilöt, tässä tulee teille ansaitsemanne kiitos! (Ja varmuuden vuoksi myös anteeksipyyntö).
Niinhän se on, että yritystoiminta vaatii nykyisin mitä moninaisempia vehkeitä. Suurin osa meidän firman touhuista on kuitenkin raakaa työtä, ja sitä tehdään ihan omin kätösin. Eikä risuverstaan pyörittämisestä tulisi mitään ilman risunkerääjiemme panosta. Ree Meh ja muut burmalaiset ystävämme, sekä erityisesti Heli ja Osmo ovat keränneet meille vuosien mittaan valtavan määrän huippulaatuista risua. Joskus tulee mieleen, että osaavatkohan he lukea ajatuksemme... Risut ovat aina olleet juuri sellaisia kuin tarvitsemme, eikä koskaan ole tullut tilannetta, että työt jäisivät risujen puuttumisen takia tekemättä. Kiitos teille!
Yksi tärkeä ihminen luomutilan hommissa on traktoristimme Ville. Ville hallitsee ajokkinsa niin, että pyysipä häneltä mitä tahansa, kyllä onnistuu. Olipa kyse sitten kynnöstä, kylvöstä tai äjestyksestä, aina on hommat hoidettu niin kuin pitää, ja just oikeaan aikaan. Hyvä Ville!
Tänä vuonna meillä ei järjestetty perinteistä Kesäkukkapäivää, koska kukkapelto kärsi liikaa kesän kuivuudesta. Kukkapelto ja Kesäkukkapäivä ovat käyneet vuosi vuodelta työläämmiksi hoitaa, ja koska maailmanloppu ei tullutkaan vaikka kukkia ei tänä vuonna ollut juuri ollenkaan, päätimme jättää kukkahommat vähemmälle. No nyt se on sanottu, ihan vierähti kivi sydämeltä: ensi vuonna meillä ei ole Kesäkukkapäivää!
Haluamme tässä kiittää kaikkia ihania Kesäkukkapäivän asiakkaitamme, vuosien varrella Päivässä esiintyneitä rautaisia kukka-ammattilaisia sekä myyjiä! Ihan yhtä lämpimät kiitokset kuuluvat kaikille muillekin asiakkaillemme, myyjäkollegoille ja tapahtumajärjestäjille, joiden kanssa on vietetty monta rattoisaa hetkeä erilaisilla markkinoilla ja messuilla, ja erityisesti maankuululla Savonlinnan torilla, jossa on erityisen ihanat torivalvojat ja muutkin työkaverit!
Myyntireissuja olisi mahdoton tehdä, ellei joku huolehtisi sillä aikaa kotieläimistä. Useimmiten se arpa on langennut siskon ja hänen perheensä osaksi. Toivottavasti saadaan tehdä teille vielä monta vastapalvelusta, iso kiitos teille.
Kaikkea ei tässäkään firmassa osata, keritä eikä voida tehdä itse. Meillä on iso joukko yhteistyökumppaneita, joiden avulla tuotevalikoimaa ja tekemisiä voidaan pitää kohtalaisen laajana. On Kiipolan työpaja, jossa tehdään meille alihankintaa, on Punkaharjun Metsäntutkimuslaitos, josta saadaan erikoishavua. Lastupaja tekee meille lasturuusut ja Savilla keraamiset sydämet. On aina mukava asioida kanssanne.
Erityiskiitokset kuuluvat Suomen Käsityöyrittäjille, johon kuulumalla meidänkin firma on saanut uutta potkua työhönsä; työkavereita, kollegoita, mainioita ja mahtavia persoonallisuuksia sekä tietoa, tukea ja apua yksinyrittämiseen. Tämä porukka tekee valtavasti talkootyötä kotimaisen käsityön puolesta, nytkin on tulossa jos jonkinlaista joulunalustapahtumaa. Kiitos Otolle, joka ryhmän perusti, ylläpitäjille jotka ylläpitävät, ja jäsenille joihin on ollut ilo tutustua.
Moni tärkeä ihminen jäi tästä listasta pois. Kaikkia teitä lämmöllä muistamme silti! Viimeiseksi se kaikista tärkein eli omat perheenjäsenet. Kiitos teille.
Puutarhulilla ja maamiehellä on tapana lueskella kuluneen vuoden päiväkirjaa aina vuodenvaihteen tienoilla, ja muistella mennyttä vuotta. Vuosi ei ole ihan vielä vaihtumassa, mutta ehkä tämän vuoden voi pistää pakettiin ja antaa julkiset kiitokset jo nyt, joulukuun alussa?
Ihan ensiksi haluaisin kiittää...
No ei nyt sentään, otetaanpa uusiksi.
Tämä vuosi alkoi ja loppui samalla tavalla, eli taistelemalla erilaisten tietoliikennelaitteiden kanssa. Puutarhuli ei tunnetusti ole kovin kärsivällinen ihminen, ja koneiden kanssa seurusteleminen tekee hänet erityisen kiukkuiseksi. Alkuvuoden ongelmat uuden maksupäätteen kanssa ja loppuvuoden hampaiden kiristely uuden tablettitietokoneen temppuja opetellessa eivät jääneet huomaamatta keneltäkään, joka sattui osumaan paikalle. Siksi on ensimmäisenä nöyrästi kiitettävä kaikkia niitä, jotka jaksoivat neuvoa ja opastaa näissä tilanteissa. Vaikka välillä tuntui, että mistään ei tule mitään, kaikki kuitenkin selvisi parhain päin. Kaikki maailman asiakaspalvelijat ja atk-tukihenkilöt, tässä tulee teille ansaitsemanne kiitos! (Ja varmuuden vuoksi myös anteeksipyyntö).
![]() |
| Siinä sitä taas on, ykkösluokan risua! |
Yksi tärkeä ihminen luomutilan hommissa on traktoristimme Ville. Ville hallitsee ajokkinsa niin, että pyysipä häneltä mitä tahansa, kyllä onnistuu. Olipa kyse sitten kynnöstä, kylvöstä tai äjestyksestä, aina on hommat hoidettu niin kuin pitää, ja just oikeaan aikaan. Hyvä Ville!
![]() |
| Kaikki loppuu aikanaan... |
Tänä vuonna meillä ei järjestetty perinteistä Kesäkukkapäivää, koska kukkapelto kärsi liikaa kesän kuivuudesta. Kukkapelto ja Kesäkukkapäivä ovat käyneet vuosi vuodelta työläämmiksi hoitaa, ja koska maailmanloppu ei tullutkaan vaikka kukkia ei tänä vuonna ollut juuri ollenkaan, päätimme jättää kukkahommat vähemmälle. No nyt se on sanottu, ihan vierähti kivi sydämeltä: ensi vuonna meillä ei ole Kesäkukkapäivää!
Haluamme tässä kiittää kaikkia ihania Kesäkukkapäivän asiakkaitamme, vuosien varrella Päivässä esiintyneitä rautaisia kukka-ammattilaisia sekä myyjiä! Ihan yhtä lämpimät kiitokset kuuluvat kaikille muillekin asiakkaillemme, myyjäkollegoille ja tapahtumajärjestäjille, joiden kanssa on vietetty monta rattoisaa hetkeä erilaisilla markkinoilla ja messuilla, ja erityisesti maankuululla Savonlinnan torilla, jossa on erityisen ihanat torivalvojat ja muutkin työkaverit!
![]() |
| Torikoirat pääsevät näkemään uusia paikkakuntia ja tapaamaan uusia ihmisiä. Pöydän alta käsin tosin. |
Myyntireissuja olisi mahdoton tehdä, ellei joku huolehtisi sillä aikaa kotieläimistä. Useimmiten se arpa on langennut siskon ja hänen perheensä osaksi. Toivottavasti saadaan tehdä teille vielä monta vastapalvelusta, iso kiitos teille.
![]() |
| Savillan sydämiä |
Erityiskiitokset kuuluvat Suomen Käsityöyrittäjille, johon kuulumalla meidänkin firma on saanut uutta potkua työhönsä; työkavereita, kollegoita, mainioita ja mahtavia persoonallisuuksia sekä tietoa, tukea ja apua yksinyrittämiseen. Tämä porukka tekee valtavasti talkootyötä kotimaisen käsityön puolesta, nytkin on tulossa jos jonkinlaista joulunalustapahtumaa. Kiitos Otolle, joka ryhmän perusti, ylläpitäjille jotka ylläpitävät, ja jäsenille joihin on ollut ilo tutustua.
Moni tärkeä ihminen jäi tästä listasta pois. Kaikkia teitä lämmöllä muistamme silti! Viimeiseksi se kaikista tärkein eli omat perheenjäsenet. Kiitos teille.
![]() |
| Kiitos Töpöjalka Touhupeppu 8.4.2001-2.12.2014. |
Tunnisteet:
Kesäkukkapäivä,
kukkapelto,
käsityöläisyys,
markkinoilla,
risutuotteet,
Savonlinnan tori,
torikauppias
3.12.2014
Kenkäveron Yöhön tunnelmoimaan
Vähän erilainen myyntikeikka tulossa! Nyt on pakattu mukaan pilkkihaalarit, termospullo ja taskulamppu. Tarvikekassissa on lämpösaappaat ja useampikin pari niitä lämpimämpiä lapasia. Naparetkellekö se puutarhuli on nyt lähdössä...?
Ensi perjantaina vuorossa on perinteinen Kenkäveron Yö, joulutapahtuma Mikkelissä, joka kestää klo 14-24, eli siis aina keskiyöhön saakka. Koko pappilan pihapiiri on valaistu kynttilöin ja soihduin. Talviyön tunnelma on ihan taattu!
Meidän myyntikojumme on tuttuun tapaan leivintuvan päädyssä. Kauppiaita on levittäytyneenä ympäri pihaa, sekä myymälän lähellä oleviin aittoihin. Tänä vuonna ei luvassa ole mitenkään kireää pakkasta, mutta eipä taida mennä ihan metsään jos ennustaa, että vilu saattaa jossain vaiheessa silti vähän kutkutella.
Lämpimien varusteiden lisäksi mukaan on pakattu tietysti julmettu määrä risutuotteita. Varpaluudilla on soma lakaista pakkaslumet portailta ja lintukodassa roikkuvat talipallo pysyy, toivottavasti, turvassa oravilta ja närhiltä. Värjättyä mustikkaa on mukana sekä kransseina että kimppuina.
Havukranssit on tietysti pakattu myös mukaan. Ne on tänä vuonna tehty lännenpihdasta ja palasamipihdasta. Taattua punkaharjulaista laatua! Vastoja meillä sen sijaan ei nyt ole myytävänä, mutta voisiko ne jotenkin korvata kauralyhteillä, niitä kyllä piisaa...
Autoon on varattu pussillinen irtokarkkia ja cd-kokoelma räminärokkia, niillä pitäisi kuskin pysyä hereillä paluumatkalla. Kyllä näillä vehkeillä pitäisi pärjätä yksi yöllinen reissu!
Ensi perjantaina vuorossa on perinteinen Kenkäveron Yö, joulutapahtuma Mikkelissä, joka kestää klo 14-24, eli siis aina keskiyöhön saakka. Koko pappilan pihapiiri on valaistu kynttilöin ja soihduin. Talviyön tunnelma on ihan taattu!
Meidän myyntikojumme on tuttuun tapaan leivintuvan päädyssä. Kauppiaita on levittäytyneenä ympäri pihaa, sekä myymälän lähellä oleviin aittoihin. Tänä vuonna ei luvassa ole mitenkään kireää pakkasta, mutta eipä taida mennä ihan metsään jos ennustaa, että vilu saattaa jossain vaiheessa silti vähän kutkutella.
![]() |
| Mustikkakranssi hohtaa pimeässä |
![]() |
| Lintukota sisältää talipallon. Mahtuu siihen useampikin kuin yksi. |
Havukranssit on tietysti pakattu myös mukaan. Ne on tänä vuonna tehty lännenpihdasta ja palasamipihdasta. Taattua punkaharjulaista laatua! Vastoja meillä sen sijaan ei nyt ole myytävänä, mutta voisiko ne jotenkin korvata kauralyhteillä, niitä kyllä piisaa...
![]() |
| Valosarviin on kiedottu led-valot risujen joukkoon |
![]() |
| Nähdään Kenkäveron Yössä! |
19.11.2014
Vähänkö ytyä kamaa
Ruoanlaitto ei ole puutarhulin ykkösharras, eikä ihan kakkoskaan. Ryvässipulin ilmestyminen viljelyvalikoimaamme on kuitenkin aiheuttanut lievää kokkailukokeiluintoa. Talvisen tunnelman kunniaksi tämän päivän ohjeeksi valikoitui Helppo sipulikeitto.
Sipuliahan talosta löytyy, nimittäin syksyllä nostetut ryvässipulit ovat edelleen huoneen nurkassa odottamassa kaulan kiinnikiertämistä. Keiton poristessa on tarkoitus kiertää sipulit kiinni ja etsiä niille turvallinen säilytyspaikka. Puutarhuli on koko syksyn riemuinnut aarteestaan, ja langennut välillä kaupan heviosastolla ylpeyden syntiinkin; meidän omavaraistalouteenhan ei enää sipulia osteta! Talven edetessä on kuitenkin ruvennut vähän pelottamaan: osataanko varastoida sipulit niin että ne tosiaan kestävät kevääseen asti? Viime talven sipulit tulivat vielä alkuperäiseltä myyjältä, joka siis oli kuivattanut ne vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Osattaisiinko meillä sama, vai joudutaanko sittenkin nielemään ylpeys ja nöyrtymään kaupan sipuleihin, jos nämä nyt pilaantuvat?
No, pelastetaan nyt ainakin nämä jotka vielä ovat hyviä.
Keittoon pilkotaan siis 4 isoa sipulia. Oli ihan pakko tässä kohtaa taas punnita nämä aarteet - neljän summassa valitun sipulin paino oli 354 grammaa. Siis kolmejapuolisataa grammaa! Eikä nyt edes valittu kaikkien suurimpia! Wuhuu! Oletteko koskaan kuulleet ryvässipulista joka painaisi melkein sata grammaa? Tässä niitä nyt on!
Ja ytyä kamaa tuntuvat olevan. Keiton työstäminen alkaa nenäliinan etsimisellä, niin voimakas on aromi heti kun pienenkin viillon kuoreen tekee. Onkohan neljä kuitenkin liikaa tähän ohjeeseen? No, tässä vaiheessa huomataan ettei kaapissa ole lihaliemikuutioitakaan, eli soveltamiseksi menee tämäkin ruonlaitto. Lipstikkaa on kuitenkin kesällä kerätty ja kuivattu, joten siitä lientä keittelemään. Ulkoa voi samalla kipaista hakemassa timjamia. Taskulampun ja hajuaistin avustamana lumiselta yrttimaalta löytyy vielä nippu ihan tuoretta timppaa.
Kovin paljon ei hellan äärestä kyllä uskalla olla pois. Puutarhulilla meni melko pitkään ymmärtää se, että ruoanlaitto on kokoaikaista tekemistä, että siis ruokaa koko ajan laitetaan eikä siinä välissä voi lähteä muihin hommiin. Oikeastaan ruoanlaitto on vähän samanlaista kuin ratsastaminen. Ratsastaessakin pitää tehdä koko ajan työtä, että hevonen pysyy liikkeessä. Kattilaakaan ei voi jättää itsekseen, muuten ruoanlaitto saattaa jotenkin, tuotanoinaan, pysähtyä. (Siis ruoanlaitto ei todellakaan ole puutarhulin harrastuslistalla vielä kolmannellakaan sijalla).
Koska reseptin täydellinen seuraaminen kompastui jo liemikuution puutteeseen, puutarhuli päättelee että muissakin kohdissa voi vähän soveltaa, ja lisää soppaan valkosipulia ihan pikkuisen enemmän kuin ohje suosittelee, eli yhden kynnen sijasta kokonaisen sipulin. Saman tien kaapista löytyy kuivahtaneita rosmariinikorppuja, joten hulautetaan ne myös kattilaan. Tuoksu alkaa keittiössä olla jo aika huumaava. Sitten vaan keitto poreilemaan tunteroiseksi, ja sillä aikaa sipulin kiertämiseen. Kyllä luulisi nuhan pysyvän loitolla kun näin ytyjä höyryjä vähän aikaa hengittelee!
![]() |
| Ihanat, muhkeat rywäkset |
Sipuliahan talosta löytyy, nimittäin syksyllä nostetut ryvässipulit ovat edelleen huoneen nurkassa odottamassa kaulan kiinnikiertämistä. Keiton poristessa on tarkoitus kiertää sipulit kiinni ja etsiä niille turvallinen säilytyspaikka. Puutarhuli on koko syksyn riemuinnut aarteestaan, ja langennut välillä kaupan heviosastolla ylpeyden syntiinkin; meidän omavaraistalouteenhan ei enää sipulia osteta! Talven edetessä on kuitenkin ruvennut vähän pelottamaan: osataanko varastoida sipulit niin että ne tosiaan kestävät kevääseen asti? Viime talven sipulit tulivat vielä alkuperäiseltä myyjältä, joka siis oli kuivattanut ne vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Osattaisiinko meillä sama, vai joudutaanko sittenkin nielemään ylpeys ja nöyrtymään kaupan sipuleihin, jos nämä nyt pilaantuvat?
No, pelastetaan nyt ainakin nämä jotka vielä ovat hyviä.
Keittoon pilkotaan siis 4 isoa sipulia. Oli ihan pakko tässä kohtaa taas punnita nämä aarteet - neljän summassa valitun sipulin paino oli 354 grammaa. Siis kolmejapuolisataa grammaa! Eikä nyt edes valittu kaikkien suurimpia! Wuhuu! Oletteko koskaan kuulleet ryvässipulista joka painaisi melkein sata grammaa? Tässä niitä nyt on!
![]() |
| Ihan oikean sipulin kokoisia! |
![]() |
| Timjamipehkolle voi suunnistaa hajuaistin avulla pilkkopimeälläkin |
Kovin paljon ei hellan äärestä kyllä uskalla olla pois. Puutarhulilla meni melko pitkään ymmärtää se, että ruoanlaitto on kokoaikaista tekemistä, että siis ruokaa koko ajan laitetaan eikä siinä välissä voi lähteä muihin hommiin. Oikeastaan ruoanlaitto on vähän samanlaista kuin ratsastaminen. Ratsastaessakin pitää tehdä koko ajan työtä, että hevonen pysyy liikkeessä. Kattilaakaan ei voi jättää itsekseen, muuten ruoanlaitto saattaa jotenkin, tuotanoinaan, pysähtyä. (Siis ruoanlaitto ei todellakaan ole puutarhulin harrastuslistalla vielä kolmannellakaan sijalla).
![]() |
| Kyllä ratsastaminen on helpompaa. |
Koska reseptin täydellinen seuraaminen kompastui jo liemikuution puutteeseen, puutarhuli päättelee että muissakin kohdissa voi vähän soveltaa, ja lisää soppaan valkosipulia ihan pikkuisen enemmän kuin ohje suosittelee, eli yhden kynnen sijasta kokonaisen sipulin. Saman tien kaapista löytyy kuivahtaneita rosmariinikorppuja, joten hulautetaan ne myös kattilaan. Tuoksu alkaa keittiössä olla jo aika huumaava. Sitten vaan keitto poreilemaan tunteroiseksi, ja sillä aikaa sipulin kiertämiseen. Kyllä luulisi nuhan pysyvän loitolla kun näin ytyjä höyryjä vähän aikaa hengittelee!
![]() |
| Pinnalle korpunpaloja ja juustoraastetta. Nautitaan kuumana. |
10.11.2014
Tampereelle!
![]() |
| Callunoiden aika alkaa kyllä olla jo ohi. |
![]() |
| Nyt on havukoristeiden aika. |
![]() |
| Vähän uutta väriä risujen sekaan. |
Risukelloja on tehty toistaiseksi vain tätä pientä mallia. Siihen voi talipallon sijasta laittaa roikkumaan vaikka isoja käpyjä.
![]() |
| Risukellot ja talipallot |
![]() |
| Tähän kimppuun on piilotettu jouluvalot tuonne makedonianmännyn käpyjen joukkoon. |
Onpa mukava lähteä Tampereelle! Uusi kaupunki ja uusi, iso tapahtuma ovat kivaa vaihtelua syksyn pimeydessä. Aivan oman lisänsä tuo se, että messuilla on nähtävillä myös Suomen Käsityöyrittäjien uskomaton voimainponnistus; muotinäytös, yhteinen myyntiosasto ja huoneittain sisustettu tuotenäyttely. Kannattaa käydä katsomassa, jos vaan paikanpäälle pääsee.
Meilläkin on kunnia olla SKYTin jäsenyritys. Ja vaikka emme itse olekaan tällä kertaa mukana näissä tapahtumissa, on kiva lähteä Tampereelle tapaamaan muita käsityöyrittäjiä ja tutustumaan heidän tuotteisiinsa. Me kotimaiset käsityöläiset yhdistämme voimamme Käsityökorttelissa, pitäkäähän korvat höröllä aina kun tähän nimeen törmäätte!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




































