Konekanta lisääntyy kasvimaalla

Ilmat lämpenevät, ryvässipulin istutus lähenee. Leivinuunissa on viime aikoina poltettu pelkästään koivuhalkoja, koska sipulin tuholaistorjuntaan tarvittava tuhkaliotus tehdään koivuntuhkaveteen. Sipulimaalle on viritetty harso. Sen tehtävänä on innostaa rikkaruohot kasvamaan. Kun harso otetaan parin viikon päästä pois, alta paljastuvat rikat on helppo tuhota haraamalla, ja sipuli saa roiman etumatkan rikkaruohoihin. Ovelaa, vai mitä?

Ei ole tarpeeksi painoja. Kyllä lähtee jos tuuli nousee.

No, ovelaa tai ei, mutta kovin kätevä tuollainen harso ei kuitenkaan ole, varsinkin jos on oikein tuulista. Ja tyynellä ilmalla jos levität, tulee kuitenkin laitettua liian vähän painoja. On tällaisia harsonpalasia  eräänkin kerran  lentää lepattanut kotiinpalaajaa tiellä vastaan, ja sellainen on kyllä aika hurja näky. Ei muuta kuin juokse perään ja toivo, ettei se tartu sähköjohtoihin tai lennä jonkun auton tuulilasiin. Mutta jos harson saa asiallisesti levitettyä, ja se vielä pysyy kiltisti paikallaan, se kyllä toimii rikkaruohojen idättämisessä.

Sitten vain haraamaan! Perushara on puutarhulin paras kaveri. Oikean työasennon opettelemisen lisäksi on tärkeää ajoittaa haraaminen oikein. Ei kannata jäädä keväällä ihailemaan mustaa multaa kovin pitkäksi aikaa, vaan haraamaan on mentävä jo ennenkuin vihreää alkaa pilkottaa viljelyskasvien vieressä.

Jopotin. Kävelyvauhdilla jopotellaan rauhallisin vedoin helposti ja kevyesti isotkin pinta-alat.

Perusharan saa tavallisesta puutarhakaupasta, mutta erityisen tehokkaan ja ergonomisen vehkeen voi tehdä ihan helposti, tai no melko helposti, tai siis on mahdollista tehdä itsekin.  Meillä on tällainen Jopo-polkupyörän eturenkaasta tehty Jopotin. Sillä lähtee rikkaruohot kevyesti työntämällä. Haraosa on samanlainen kuin kaupan harassa, ja sitä välillä terottamalla saa taas homman sujumaan kuin leikki vaan. Kuivaa maata tällä on erityisen helppo jopotella.

Pellistä väännetty kolmion muotoinen tuo tuo, öh, urakone.

Toinen omatekemä vehje on pellistä väännetty urakone. Tällä pääsee multaamaan kapeita välejä ja tekemään istutus- tai kylvöuria. Urien peittäminen onnistuu samalla vehkeellä. Tarpeeksi pitkä varsi mahdollistaa selkävaivaisenkin touhut kasvimaalla.

Terävät piikit ja pikkuinen hara.

 Tähän punakeltaiseen varteen, jonka merkkiä en nyt muista,  voi kiinnittää hyvin monenlaisia puutarhatyökaluja. Kuulostaa vähän liiankin hyvältä ollakseen totta, mutta meillä tätä kyllä on hyödynnetty paljonkin. Varteen on helppo kiinnittää ja irrottaa osia, ja ihmeen ahkerasti  niitä tulee käytettyäkin. Kapealla kouralla saa tehtyä tarkkaa työtä kasvien välissä, ja sillä irtoaa isommatkin juuripaakut kevyesti nykäisemällä. Ja kaikki tapahtuu selkä suorana!

Alla olevan kuvan yhdistelmäajoneuvo on puutarhulin viimeisin hankinta punakeltaiseen varteen. Siinä on yhdistettynä sekä hara että rullaäjes! Vähän raskaskäyttöinen onpi hän, mutta tehokas kyllä. Savimaalle en suosittelisi mutta meidän hiekkapellolla se kulkee kuin juna, ja myllää kaiken mennessään. Jäämme odottamaan, millaisia lisäosia insinöörit vielä keksivätkään punakeltaiseen varteen.

Edessä hara, takana äjes. Tai toisin päin, sillä tätä vempelettä voi sekä vetää että työntää.

Terveisiä sieltä Jyväskylästä

Maailmanhistorian ensimmäinen Jyväskylän Käsityökortteli on nyt onnellisesti ohi, ja mielessä on mukavia muistoja lauantailta. Ihan pikkuisen aamulla kyllä hirvitti, kun ilma oli niin harmaa ja pilvet roikkuivat uhkaavina alueen yläpuolella, mutta eipäs vaan satanut koko päivänä! Ihan niin kuin olisi aurinkokin välillä pilkahtanut.

Myönnetään. Aamulla vähän jännitti

Täytyy tunnustaa, että olin varannut mukaan viimeistelyä odottavia varpaluutia ihan siltä varalta, että päivä olisi hiljainen ja aika kävisi pitkäksi. Mutta siihen hommaan ei tarvinnut turvautua ollenkaan, vaan aika meni nopeasti ja asiakkaita ja juttuseuraa riitti sopivasti. Välillä ehdin onneksi vähän juttelemaan naapurimyyjienkin kanssa, ja kipaisemaan nopeita pyrähdyksiä lähikojuilla. Harmi vaan että valokuvia tuli taas otettua aivan liian vähän, tässä kuitenkin muutamia otoksia.

Huopa kiehtoo aina.

Käsityökorttelin ideahan on luoda hyviä myynti- ja tuotteiden esittelymahdollisuuksia pienille käsityöyrittäjille ja esitellä asiakkaille taatusti kotimaisia tuotteita. Niitä valmistavat intohimolla työhönsä suhtautuvat yrittäjät. Olikin mukava huomata asiakkaiden heittäytyvän juttelemaan tuotteiden taustoista tekijöiden kanssa. Kannattaa ottaakin kaikki irti tekijöistä kun juttusille kerran pääsee! Itselläni oli montakin mukavaa juttuhetkeä. Pajuliinoista, kutomisesta ja monesta muustakin asiasta irtosi pitkät jutut mm. Ekotintin kanssa, ja risulintujemme lajimäärityksistä päästiin vähän väittelemäänkin parin asiakkaan kanssa (myönnän nyt, kyllä se toinen lintu oli sittenkin viklo).

Omat ostokseni olivat pieniä mutta sitäkin mukavampia, ja ehdottoman tarpeellisia. Ostin villapöksyihin henskelit yritykseltä, jonka nimi on komeasti Oy Helsingin Olkain Ab. Tyylikäs nimi!

Kyllä nyt kelpaa paukutella henskeleitä.

Susannan Työhuoneen riepukioskista ostin maineikkaan tiskirätin, sen jossa on pinkki mökki. Susannahan on yksi Käsityökorttelin taustavoimista, ja hänen riepukioskinsa löytyy tämän kevään  Käsityökortteleista Tampereelta ja Helsingistä  toisin kuin meidän kojumme, joka osallistui tällä kertaa vain tähän  Jyväskylän tapahtumaan.

Se on siis rätti tai riepu, ei mikään pyyhin tai kuivain tai liina. Kyllä asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä.

Vielä ostin naapurikojusta (Pieni Hattutehdas, kuinka tyylikäs firman nimi sekin) herttaisen pitsisen vetoketjun, jota jo suunnittelin tulevaan villatakkiini kunnes huomasin ettei sen pituus riitä, eikä se edes ole alhaalta avautuva. Mutta ostin silti, koska ihan varmasti olisin ostamatta jättämistä myöhemmin katunut. Kuten jo paluumatkalla autossa jouduin harmittelemaan etten ostanut sitä tyylikästä muistivihkoa, joita olisin tarvinnut kaksinkin kappalein heti kotiin päästyäni.

Että tämmöisiäkin tehdään!

 Omalta osaltani ensimmäinen Käsityökortteli on nyt onnellisesti takana ja olen todella tyytyväinen että lähdin siihen mukaan. Talkoohengellä käyvä ja yhteistä hyvää edistävä Käsityökorttelikiertue on aika erikoinen ilmiö! Käsityökorttelin myyntikojut nousevat  ensi viikonloppuna  Tampereelle, käykäähän tutustumassa!

Sipulikokeilu

Ryvässipuleiden varastoinnissa ei ollut minkäänlaisia ongelmia talven aikana. Ei yhtään pehmennyttä, ei yhtään pilaantunutta. Mutta nyt viimeisimmässä tarkastuksessa löytyi yksi sipuli, joka oli päättänyt lähteä itämään. Vihreät versot olivat jo viitisen senttiä pitkät. Koska maa on vielä kylmä, sitä ei voi istuttaa ulos, ja kun toisaalta ei poiskaan raski heittää, päätin tehdä vähän erikoisen ratkaisun.

Ihan selvästi versot kasvavat ryppäissä. Jakautuminen on jo alkanut.

Lycka till, eli kasvahan isoksi. Eiku moneksi.

Päätin pelastaa sipulin istuttamalla sen isoon astiaan kasvihuoneen lämpöön. Koska odotan hirmusatoa, astiankin pitää olla iso. Montako sivusipulia ryvässipuli tekeekään, viisi, kymmenen? Kaksikymmentä? Eihän tähän riitä minkäänlainen astia! Täytynee varautua siirtämään sipuli myöhemmin oikeampaan ympäristöönsä eli peltoon.

Mahtuukohan koko sato varmasti tähän astiaan?

Ihan varmuuden vuoksi täytyy vielä sanoa, että astiakasvatus ei ole ihan kaikkein varmin tapa tapa saada sipulisatoa. Puolustelen tätä ratkaisua vaikka sillä, että astiassa on kiva seurata tämän mielenkiintoisen sipulin kasvutapaa ja jakautumista.

Nämä tämmöiset päivät

Kehtuuttaa. Vapun jälkeen on satanut kahdesti lunta. Ja toukokuussa kun oli tarkoitus ruveta puutarhulinoimaan ihan tosissaan. Läpsytellä sandaaleissa pitkin pihoja ja möyriä mullassa.

Nyt aika meneekin taas polttopuun roudaamiseen uuneihin. Kasvihuoneessa kyllä tietysti tarkenisi, mutta koska siellä ei uskalla tuulettaa, ilmasto ei ole kovin miellyttävä. Pakolliset työt vaan nopeasti alta pois, ja äkkiä ulos, tai siis takaisin sisälle.

Nyt olisikin hyvä aika kolkutella kangaspuilla, mutta loimi loppui viikko sitten. Ensimmäiset 20 metriä siis tehty, ja uutta tekisi mieli aloittaa, kun ilmatkin suosivat enempi sisätöitä. Kevätvärejä on vielä pari säkillistä odottamassa, ja kuivaa pajuakin jonkin verran jäljellä.

Yllätäen parhaimmat kudontapajut löytyivät tienvarren pajukoista. Sieltä on sopivasti niitetty, ja kasvusto on nyt suoraa ja tasaisen pituista. Väritkin passaavat kuteisiin niin somasti. Oman pihan  korallisalavat säästyvät kranssitarpeiksi.

               
Kutomisessa on jotain samaa yksinkertaisuutta kuin punomisessakin. Kunhan homman saa sopivasti alkuun, voi kutoa kopsutella tuntitolkulla aivan huomaamattaan. Täytynee pitää huoli, että puissa on aina sopiva loimi valmiina, näitä tämmöisiä päiviä varten.

Mie vaan katon, eli munarosvoja kanalassa

Kanalassa käy munarosvoja! Jo useampana päivänä on munakertymä pariltakymmeneltä rouvalta ollut vain muutama hassu muna. Lisäksi pesissä on jälkiä kuoren palasista. Ihan selvästi joku käy syömässä munia. Taas on Ryhdyttävä Toimenpiteisiin.

Virantoimituksessa tässä ollaan, pikkurouva on ihan rauhallinen vaan.

Kiinanpalatsikissamme olisi kyllä erityisen innokas salapoliisin tehtävissä. Se jäisi mielellään tuntikausiksi kanalaan kärkkymään luvattomia vierailijoita. Sen turkki vaan...no, se ei ehkä ole ihan käytännöllisin navettakissan virkaan. Mutta tokihan senkin on silloin tällöin päästävä oikeisiin töihin.

Trust me, I know what I´m doing.

Kun kaikki kanalaan johtavat reiät ja koloset on tarkastettu, on pakko uskoa, että munarosvo on  yksi kanoista. Kun pari vanhempaa mummokanaa löytyy jatkuvasti pesien tienoilta kärkkymästä, vaikka ne eivät olisi enää moneen vuoteen munineet, alkaa homma olla selvä. Rikkovat, ryökäleet, ja syövät omiin suihinsa.

Mustikka! Et kai sie vaan syö niitä munia siellä!

Munien rikkominen saattaa johtua monestakin syystä. On tarkistettava rouvien ruokavalio, lisättävä virikkeitä ja ennen kaikkea kerättävä munat heti kun ne on munittu. Kanalassa on käytävä nyt monta kertaa päivässä varmistamassa, että huono tapa ei leviä koko porukkaan. Munat on poistettava heti kun niitä ilmestyy, vaikka sitten suoraan kanan alta.

Eli käsi vaan rohkeasti pesässä päivystävän kanan alle, ja tuoreet munat heti parempaan talteen. Osa kanoista ei ole millänsäkään, kun  masun alta kopeloi. Toiset taas nokkivat kättä vihaisesti, ja osa pölähtää pesästä karkuun ennenkuin ehtii lähellekään - jos siis ei ole ovela. Parhaaksi tekniikaksi on osoittautunut se, että lähestyy pesässä olevaa kanaa hitaasti, juttelee mukavia eikä katso kohti, kun ojentaa käden.

Mie siis vaan katon, ei tarvi hermostua.

Rauhoittelen kanasia lupaamalla ovelasti että Mie vaan katon. Narraamistahan se on, mutta toimii. Lause sanotaan samalla äänenpainolla kuin pikkupoika jupisee äidilleen tavaratalon hyllyn reunalla, tiedättehän: lapsi työntää alahuulta eteenpäin, kurtistaa kulmiaan ja mutisee Mie vaan katon, samalla kun vetää kättään pitkin hyllyn reunaa että varmasti pääsee nykäisemään jokaista kohdalle sattuvaa esinettä.

Mikä se sinne Jyväskylään taas vetää?

Ja taas me mennään Jyväskylään! Vastahan siellä pääsiäisen alla oltiin...nyt täytyy vähän selittää, mikä vetää jälleen Jyväskylään. Viimeksihän olimme siellä Toivolan Vanhalla Pihalla, idyllisessä puutalokorttelissa.

Kolmas koju vasemmalla, siellä me oltiin!

Tällä kertaa kyseessä on vähän toisenlainen kortteli: Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli. Se tarkoituksena on tarjota helppo ja edullinen myyntikanava meille käsityöläisille ja toisaalta taata asiakkaille, että myynnissä on vain korkealaatuisia kotimaisia käsitöitä eikä mitään halpatuontiplagiaatteja.

Väriä, laatua, ideoita!

Käsityökortteleilla on aika mainio historia. Muuan Susanna Mattheiszen kyllästyi jättimäisten käsityömessujen kiskurimaisiin paikkahintoihin, huonoihin järjestelyihin ja madeinhongkongia myyviin "käsityöläisiin", valitteli asiaa aikansa ja kun mikään ei muuttunut (kas kummaa), päätti sitten itse järjestää kunnollisen myyntitapahtuman. Niin vain tämä sisupussi sai vuokrattua Helsingin Narinkkatorin omalla riskillään, sai sinne edustavan otoksen taatusti kotimaisia käsityöläisiä, ja mikä tärkeintä, tapahtuma oli valtava menestys myös asiakkaiden mielestä.

Minusta tämmöinen oma-aloitteisuus on tosi arvostettavaa, ja niin on ilmeisesti monen muunkin mielestä, sillä tänä keväänä tämä tapahtuma saa jatkoa Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä ja Seinäjoella! Nyt järjestäjiä on jo useampi, mutta silti touhussa on edelleen vanhan ajan talkoon makua.

Olemme mukana Jyväskylän Käsityökorttelissa äitienpäivän aattona. Paikkana on Lutakko, se sama satama-aukio, jossa järjestetään mm. Kalamarkkinat. Tapahtuma järjestetään talkootyönä, ja iso osa markkinoinnista tapahtuu täällä netissä.

Jos haluat edistää tapahtuman mainontaa, pistä sana kiertämään kavereille, ja tulkaa porukalla paikalle! Tarjolla on varmasti yksilöllisiä ja rakkaudella valmistettuja kotimaisia tuotteita. Tällaista ei olekaan ihan joka paikassa saatavana!

Uuteen kotiin

Miinus viidestä plus neljäänkymmeneen...

Idätyshuone on niin tupaten täynnä kylvökennoja, purkkeja ja laatikoita, että puutarhuli ei meinaa itsekään enää mahtua sekaan. Ja kuitenkin uuttakin pitäisi vielä kylvää monta monituista kennoa. 

On siis otettava seuraava askel kevään etenemisessä, ja ruvettava siirtämään pikkutaimia kasvihuoneeseen, vaikka yöt ovat vielä pelottavan  kylmiä. Ensimmäiseksi siirretään kylmää kestäviä lajeja; laventeli, rosmariini, salvia. Herkkähipiäisemmät, kuten tomaatti ja basilika, jätetään vielä odottamaan lämpimämpiä ilmoja. On kuitenkin varmistettava, että ilma ei ole liian kylmä siirtoon. Auringonkaan ei mielellään tarvitsisi porottaa liian pelottavasti keinovaloon tottuneille taimille

 

Tihkuletkut vielä  ihan sykkyrällä

Ennen taimien roudaamista on kuitenkin valmisteltava muutama pikkuseikka kasvihuoneessa. On siivottava pöydät ja laitettava niille muovit, altakastelumatot ja tihkuletkut. On viriteltävä huoneen poikki väliseinä, sillä lämmitysteho riittää vain puolikkaaseen huoneeseen, ja kattoon välimuovi, että lämpö pysyisi pienemmällä alueella. 

Kylmällä puolella mahtuu vielä hyvin tekemään risutöitä, ja päivällä lämpötila nousee sielläkin ihan mukaviin lukemiin.

Altakastelumatto kannattaa kastella ennen kuin taimet tuodaan

Lisäksi on puhdistettava vesitynnyrit ja asennettava pumput. On tarkistettava varsinaisen lämmityslaitteen ja varavehkeen kunto, ja luettava uudelleen varavehkeen käyttöohje, koska sitä on (onneksi) jouduttu käyttämään niin harvoin, ettei rutiinia ole päässyt syntymään. 

Varavehje on sähkökatkosia varten, ja onneksi niitä ei ole juurikaan sattunut silloin, kun taimet ovat kaikkein haavoittuvaisillaan.

 

Osa taimista saa olla ensin styrox-laatikoissa

 

Ja sitten vaan kantamaan taimia uuteen kotiinsa, parempaan valoon ja väljempiin tiloihin!

Tällainen taimien kuljettelu on tietysti työlästä, mutta se mahdollistaa kohtalaisen isojen määrien kasvattamisen pienissä tiloissa mahdollisimman energiatehokkaasti, kun alkukasvatusta varten ei vielä tarvitse pitää koko kasvihuonetta lämpimänä. 

Ja sitä mukaa kun tilaa jossain vapautuu, sinne kylvetään aina uutta kasvamaan.