Virantoimituksessa tässä ollaan, pikkurouva on ihan rauhallinen vaan. |
Kiinanpalatsikissamme olisi kyllä erityisen innokas salapoliisin tehtävissä. Se jäisi mielellään tuntikausiksi kanalaan kärkkymään luvattomia vierailijoita. Sen turkki vaan...no, se ei ehkä ole ihan käytännöllisin navettakissan virkaan. Mutta tokihan senkin on silloin tällöin päästävä oikeisiin töihin.
Trust me, I know what I´m doing. |
Kun kaikki kanalaan johtavat reiät ja koloset on tarkastettu, on pakko uskoa, että munarosvo on yksi kanoista. Kun pari vanhempaa mummokanaa löytyy jatkuvasti pesien tienoilta kärkkymästä, vaikka ne eivät olisi enää moneen vuoteen munineet, alkaa homma olla selvä. Rikkovat, ryökäleet, ja syövät omiin suihinsa.
Mustikka! Et kai sie vaan syö niitä munia siellä! |
Eli käsi vaan rohkeasti pesässä päivystävän kanan alle, ja tuoreet munat heti parempaan talteen. Osa kanoista ei ole millänsäkään, kun masun alta kopeloi. Toiset taas nokkivat kättä vihaisesti, ja osa pölähtää pesästä karkuun ennenkuin ehtii lähellekään - jos siis ei ole ovela. Parhaaksi tekniikaksi on osoittautunut se, että lähestyy pesässä olevaa kanaa hitaasti, juttelee mukavia eikä katso kohti, kun ojentaa käden.
Mie siis vaan katon, ei tarvi hermostua. |
Rauhoittelen kanasia lupaamalla ovelasti että Mie vaan katon. Narraamistahan se on, mutta toimii. Lause sanotaan samalla äänenpainolla kuin pikkupoika jupisee äidilleen tavaratalon hyllyn reunalla, tiedättehän: lapsi työntää alahuulta eteenpäin, kurtistaa kulmiaan ja mutisee Mie vaan katon, samalla kun vetää kättään pitkin hyllyn reunaa että varmasti pääsee nykäisemään jokaista kohdalle sattuvaa esinettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti