Ystäväni Kaisa kuvasi kukkapeltoa Kesäkukkapäivänä ja
lähetti meille päivän saaliista muistitikullisen kuvia. Jostain syystä itse havahdun
kukkapellon kuvaamiseen aina liian myöhään, kun osa kukinnasta on jo ohi. Kaikki
tämän postauksen kuvat ©Kaisa Varjoaho, kiitos Kaisa!
Asteri aloitti muiden tavoin normaalia aikaisemmin, ja pitkä lämmin syksy pidensi sen kukintaa myös loppupäästä. Asteri on ihan lemppari, sitä on niin monenlaista lajiketta ja väriä. Ja se kestää! Kun poimii asterin maljakkoon nuppuisena, se muuttaa muotoaan ja väriäänkin, tämäkin punainen on nuorena hennon vaaleanpunainen, sitten rehevän loistava ja lopuksi vähän lilaan taittuva, kypsä ja kylläinen (puhutaankohan tässä nyt viineistä, naisista vai kukista :) )
Zinniassa on niin ihmeelliset värit, että sitä on vaan pakko joka kesä kasvattaa. Zinnia eli oppineidenkukka on onttovarsinen, ja se nuukahtaakin helposti helteisenä päivänä. Mutta vaikka sen leikkokestävyys ei aina olisikaan ihan ennätyspitkä, niin siinä on sitä samaa kuin ruiskaunokissa: ihanat värit korvaavat vähän lyhyemmän kestävyyden.
Tosi kestävä leikkokukka on komeamaksaruoho. Se alkaa värittyä punertavaksi vasta näin syksyllä, mutta käytämme sitä paljon kimpuissa jo nuppuisena, vihreänä. Maksaruohoa on helppo kasvattaa ja lisätä, sen kun vaan tökkää alkukesästä oksan suoraan maahan.
Kesäkukkapäivänä pellolla on aina paljon poimijoita. Kukkapäivän
jälkeen rivit näyttävät hetken aika melko riivityiltä. Penkit uusiutuvat kyllä
nopeasti, ja kerääminen vain yllyttää kukkia uuteen kukintaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti