Mansikoista, kanoista ja kohtuullisuudesta

Opettavat vielä nuorisonkin tihutöille.

Kaikki vapaiden kanojen omistajat varmasti tietävät, mikä on kanojen onnellisuudesta maksettava hinta: myllerretyt kukkapenkit, parempiin suihin popsitut puutarhamarjat, kakkakikkareet nurmikolla. Pitkään meilläkin luultiin, että näin on asianlaita aina oleva. Mutta eipäs sittenkään! Kukkapenkeille ja kakkakikkareille ei tosin ole ratkaisua vielä löytynyt, mutta oman puutarhan sadonkorjuuseen kanankasvattajakin pääsee, jos on tarpeeksi ovela.

Oveluus numero yksi: ei odotetakaan mustaviinimarjoista marjasatoa, vaan kerätään pensaista aromaattiset lehdet ja tehdään niistä ihanaa Louhisaaren juomaa. Antaa vaan kanojen syödä marjasato jo raakileina, jääväthän lehdet kuitenkin jäljelle!

Oveluus numero kaksi: kasvatetaankin mansikat amppelissa kanojen ulottumattomissa. Kasvit voi jättää ulos talvehtimaan ruukuissaan. Kun ne sitten nostaa lämpimään aikaisin keväällä, pääsee ensimmäisiä marjoja maistelemaan jo toukokuussa.

Eihän ihmiselle edes oikeasti voi olla hyväksi mättää mansikoita naamaansa kourakaupalla. Ihan hyvin voi puolittaa sen ainoan mansikkansa oman kullan kanssa, ja makustella marjaa asiaankuuluvalla hartaudella. Varmaan tämmöinen kohtuukäyttö kasvattaa ihmisenä muutenkin, ja jalostaa luonnetta. Ja kanojen ansiosta tämäkin opetus on meille annettu!

Tänä iltana syödään tuo ylempi, ja jo parin päivän päästä tuo toinen. Voi onnea!