
Valkosipulin viljelyssä on paljon käsityötä. Kesän mittaan
pellolla harataan, kitketään, lannoitetaan ja kastellaan. Osa työvaiheista on
koneistettavissa, mutta paljon täytyy tehdä ihan omin pikku kätösin. Sato
nostetaan käsin, ja sipuleista leikataan juuret ja varret, ja niitä puunataan
ja puhdistellaan moneen kertaan. Kun nämä työvaiheet tehdään käsin, sipulit
eivät pääse vahingoittumaan missään käsittelyn vaiheessa. Sanotaankin, että
valkosipulia pitäisi käsitellä yhtä varovasti kuin kananmunia. Tätä
kirjoitettaessa sipulilaatikot on juuri otettu kuivurista, ja nostettu
huoneenlämpöön jälkikuivumaan. Nyt on edessä viimeinen kauppakunnostus, ja se
tehdään tietenkin...käsin.
Multaisten sipulikerrosten alta hierotaan esiin puhtaan
valkoinen kuori. Loputkin juurentyngät leikataan pois, ja varsi lyhennetään
parin sentin pituiseksi. Samalla sipulit lajitellaan: viljelyyn tarkoitetut
isokyntiset
siemensipulit omaan koriinsa,
ja syöntisipulit omaansa, jokainen yksi kerrallansa. Lisäksi erotellaan
kaikkein pienimmät sipulit. Niistä voidaan tehdä vaikka valkosipulikransseja.
Onpa näitä pikkuriikkisiä sipulinpulleroita laitettu kukkakimppuihinkin.
Olemme viljelleet Aleksandraa melkein 15 vuotta,
virallisesti luomutarkastettunakin jo 10 vuotta. Joka vuosi pinta-alaa on
hiukan lisätty, mutta silti emme täysin pysty vastaamaan kysyntään. Jo monena
vuonna sato on ollut kokonaan varattu jo kuukausia ennen sadonkorjuuta. Aleksandralla
on hyvä maine viljelyvarmuuden ja makunsa puolesta, ja sipulia tilataan meiltä
ympäri Suomea, ihan pohjoisinta Lappia myöten.
Kiitos kaikille teille, jotka uskollisesti olette tilanneet
Aleksandraamme jo monta vuotta, postin törkeän kalliista lähetyskuluista
huolimatta. Tänäänkin lähti vino pino sipulipaketteja maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti