Pahin on nyt takana

Talvi alkaa olla taas takana. Eipä silti, ei talvessa varsinaisesti mitään vikaa ole. Tammikuun pakkasetkin tulivat ihan sopivasti liian lämpimän joulun päälle.

Ikkunaprinsessa. Keväämmällä vasta ulos.

Mutta kanojen puolesta aina vähän harmittaa. Ne joutuvat olemaan aika ahtaissa tiloissa koko talven. Ja vaikka maatiaiskanat kestävät kylmyyttä kohtalaisen hyvin, ei niitä voi talvella ulkoiluttaa, koska avonainen kulkuaukko kylmentäisi kanalan. Keväällä on jo mukava päästää lauma iltapäivisin haistelemaan raitista ilmaa. Se jos mikä on merkki talven selän taittumisesta.

Tämän talven kovuus oli liikaa kahdelle mummokanalle. Toinen niistä oli Ulla. Pian Ullan kuoltua muu lauma rupesi kiusaamaan Penttiä, ja yhtenä aamuna se löydettiin niin pahasti nokittuna, että se piti lopettaa. Talvi on ankara vuodenaika kanalassa. Nyt ollaan jo voiton  puolella.

Toinen merkki vuodenajan vaihtumisesta on jatkuva tavaroiden kanniskelu. Pikkutaimet kuljetetaan idätyshuoneen keinovalosta kasvihuoneeseen, aitoon aurinkoon ja luonnolliseen vuorokausirytmiin. Kasvihuoneessa ne saavat tottua lämpötilan vaihteluun ja pieneen vetoonkin, kun huoneessa auotaan ovia ja tuuletusluukkuja. Se tekee taimista kestäviä ja vastustuskykyisiä.

Ahkeruus on ilomme. Ja kantaminen.

Paprikat kasvavat kiltisti.

Pienet laventelin alut.

Valkosipulit uinuvat tätä kirjoitettaessa vielä vahvan lumipeitteen alla, ja saavat mielellään ollakin siellä turvassa takatalvelta. Mutta osa ryvässipuleista on herännyt henkiin säilytyksessä, ja vihertyneitä on pistelty ruukkuun jatkamaan varttaan. Pilaantuneita ei ole säilytyksessä ollut nyt ollenkaan, joten hyvältä vaikuttaa siemensipuleiden suhteen.

Ryvässipuleita

Kyllä se kevät sieltä tulee, ja kesä! Ja ihana koristeportulakka!

Koristeportulakkoja odotellessa...

Päikkäreillä

Taloon tuli kissanpentu, ja sulatti kaikkien sydämet viisaudellaan ja rohkeudellaan.

Aikansa se tuossa pöydän reunalla katseli risun vääntäjää, ja sitten kun alkoi väsyttää, keksi ihan itse kömpiä päikkäreille puutarhulin taskuun....

(Kuten vaatetuksen paljoudesta on huomattavissa, työhuoneen lämpötila ei meinaa ruveta nousemaan, vaikka pakkaset ovatkin jo ohi).

Polut kapenee, elinpiiri pienenee

Lunta alkaa olla niin paljon, että vain elintärkeät väylät pystytään enää pitämään auki.

Polku huussiin ja kompostille on kivinen ja kaita. Tai ainakin kaita.

Mukavaa, että tuli kunnon talvi. Tietystihän sitä olisi voinut toivoa, että lumet ja pakkanen olisivat sattuneet samalle jaksolle, eikä tällä tavalla peräkkäin. Mutta toivotaan, että lumeton ja kylmä tammikuu olisi sitten onnistunut tuhoamaan edes osan niistä puutarhatuholaisista, jotka ovat eteläisistä maista vyöryneet leveysasteillemme. 

 Risuverstaalla on uurastettu, ja varastot ovat täyttyneet kiitettävästi. Markkinakaudella tarvittavia välineitä on huollettu ja valmisteltu tulevia reissuja varten. Levättykin on, ja luettu paksuja romaaneja. Mukavaahan se on, aikansa, mutta  täytyy myöntää, että veri alkaa jo vetää tien päälle.

Lumen paino käy jo aika raskaaksi

Mutta ei tässä kauan tarvitse odotella. Maaliskuussa alkaa markkinakausi, ja se aloitetaankin ilman mitään pehmeitä laskuja tai harjoitteluja. Parin viikon aikana neljät markkinat, mikäs sen reippaampi aloitus uudelle markkinakaudelle!

12.-13.3. Kotka Suurhalli

16.-17.3. Mikkelin tori

19.-20.3. Joensuu Areena

22.-23.3. Savonlinnan tori

Laveammille laitumille olisi jo päästävä

Uutta kevään kunniaksi

Tötterötehtaalla on viime aikoina ollut tekemisen meininki, ja uusia risuamppeleita on syntynyt rivakkaa tahtia.

Työpöytä on kerrankin lähes tyhjä

Tulevan keväänkö innoittamana, vai minkä hupsuuden vuoksi, puutarhuli on nyt innostunut ihan uudesta tekniikasta. Semmoisella decoupage-tekniikalla on viime pävinä tehty erinäisiä kokeiluja, ja työhuoneeseen on raivattu tilaa vähän uudenlaisille purkeille ja purnukoille.

Ensin vähän pohjamaalia puisiin kukkaruukkuihin...

 

Sitten vähän koristellaan...

Vuosikausia varastossa lojuneille muovisille jäätelörasioillekin löytyi lopultakin käyttöä. Hempeintä mahdollista serviettipaperia vaan pintaan, ja jopas syntyi herttaiset amppelit vaikka kevään ensimmäisille yrteille.

 

Vielä on pari viikkoa aikaa tehdä kokeiluja eri tekniikoilla. Maaliskuussa palataan sitten normaaliin arkeen, kun alkaa se kovasti odotettu kiertolaiselämä. Saas nähdä, löytävätkö nämä uudella tekniikalla tehdyt tuotteet tiensä myyntipöydälle asti.  

Ihan tavalllinen vuosi

Taas on yksi vuosi takana. Näin tammikuussa tuleva vuosi näyttää vielä kovin kaukaiselta ja epämääräiseltä, mutta eiköhän tässä samoin eväin jatketa kuin viime vuonnakin. Mitäs sitä toimivaa kuviota muuttelemaan. 

Kohta on taas se aika...

Torilla

Viimekin vuonna aloitettiin ensimmäisten taimien kylvö jo tammikuussa. Muutamat chilit pantiin silloin alulle, ja sama on tarkoituksena tänäkin vuonna. Vaikka puutarhuli ei mitenkään järjestelmällinen muuten ehkä olekaan, niin taimikasvatuksesta meillä on tarkat muistiinpanot. Vuosi vuodelta kertyneet kokemukset on opittu laittamaan ylös ruutupaperille, ja niitä vieläpä lueskellaan taimikauden alussa, opiksi ja ojennukseksi!

Savonlinnan maankuulu tori 4.6.2015

Mennyt vuosi oli säiden suhteen aika kamala. Kylmä ja tuulinen alkukesä ei meinannut muuttua kunnon kesäksi ollenkaan. Portulakka mökötti, torilla paleli ja harmitti, tuuli riepotteli kojua ja kaikki valittivat säitä. Kukkapellolla alkoi kukinta tavallista myöhemmin, ja valkosipulikin taisi ottaa nokkiinsa kylmästä ja märästä. Ainoa, joka ei ollut moksiskaan, oli ryvässipuli. Puutarhuli itse oli sen sijaan välillä hyvinkin moksis.

Puutarhuli on vähän moksis

Kukkia tuli, vaikka säät eivät suosineetkaan

Välillä piti pistää ihan juoksuksi

Kanalassa oltiin jälleen ahkeria. Mummot munivat ja tekivät innokkaasti poikasia. Nyt on kanala niin täynnä, että rouvat joutuvat vähän varomaan, etteivät askella toistensa varpaille. Ensi kesänä on oltava tarkkana, ettei väkimäärä pääse tästä enää kasvamaan.

Vapaat ja onnelliset

Nämä maatiaiset vaan ovat niin pitkäikäisiä ja terveitä, että luonnollista poistumaa on vuoden mittaan tosi vähän. Ihan niinkuin suomalaisessa yhteiskunnassakin vissiin. Elämme liian pitkään ja liian terveinä, ja siitä sitten seuraa kaikenlaista ongelmaa, sanovat. On se kummallista. 

Helsinki, Narinkkatori

Yksi kuluneen vuoden piirteistä oli se, että risukojua pystytettiin ennätysmäisen monta kertaa ja aivan uusissakin tapahtumissa. Olimme ensimmäistä kertaa mm. Oulun ja Helsingin Kädentaitomessuillla sekä Narinkkatorilla. Ja Heinolan torillakin käytiin monta kertaa. Savonlinnassa oli ensimmäistä kertaa myös Suomen Käsityöyrittäjien oma Käsityökortteli. Sen ajaksi muuten sade lakkasi!

Helsinki, Kädentaitomessut

Uusien lisäksi kiersimme uskollisesti vanhoja hyviä tapahtumia: Lappeenranta, Joensuu, Kuopio, Jyväskylä, mitä niitä nyt onkaan...  On aina mukava nähdä vanhoja tuttuja asiakkaita perinteisissä tapahtumissa. Meidän kiertolaiselämämmehän alkoi jo 2000-luvun alussa, joten on tässä jo moni paikka tullut aika tutuksikin.

Yhdistetty kasvihuone-risuverstas-kukkaniputtamo-valkosipulikuivaamo

Vuosi 2015 oli toimintamme kannalta loppujen lopuksi aika tavallinen vuosi. Maailmantapahtumat eivät vaikuttaneet varsinaiseen työhön, mutta kyllähän tuolla toreilla ja turuilla kävi ihmisten puheista selväksi, että huolenaiheita on paljon. Jos oikein masentaa ja ihmetyttää tämä maailman meno, tästä  kielentutkija Janne Saarikiven uuden vuoden puheesta saattaisi jotain lohtua tai osviittaa saada. 

Muuten toivotamme kaikille Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta. Ja jos se ei jostain syystä käy,  niin sitten edes Ihan Tavallista ja Normaalia!

Peräkammarin Pentti

Ullalla on patti vasemmassa poskessa

Pullaposki-Ullan äidinvelvollisuudet eivät tunnu loppuvan nyt ollenkaan. Se ei ole vieroittanut Penttiä vieläkään, vaan antaa pojan kulkea perässään, ja jopa etsii ja tarjoilee sille ruokaa. Pentti seuraa emoaan ja alkaa itkeä sydäntäsärkevästi, jos Ulla piipahtaa ulkona. Pentti itse ei ole vielä käynyt kertaakaan ulkona, ei vissiin luukun lähelläkään.

Ulla on jo aika väsynyt

Illalla ne kapuavat samalle orrelle, ja Ulla venyttää siipensä pitkäksi, että Pentti mahtuisi ihan lähelle. Pentti alkaa olla jo aika iso, mutta mahtuu vielä äidin kylkeen.

Pentin olisi jo aika alkaa miettiä, mikä siitä tulee isona

Johtajakukko sietää vielä Penttiä kanalassa, mutta muut kanat kiusaavat reppanaa. Pentin ennuste tässä porukassa ei ole kovin valoisa, ja sille etsitäänkin nyt uutta kotia. Ota yhteyttä, jos haluat tarjota kodin tälle varmasti kiltille kukkopojalle.

Ja Ulla saa lähteä mukaan, jos Pentti ei muuten suostu.

Pitkää päivää

Tänään on luvassa pitkä työpäivä, joka jatkuu vielä iltavuorona. Ainakin pajuliinat pitää viimeistellä, tehdä kaksinkertainen päiväurakka tötteröverstaalla ja laittaa narut varpaluutiin. Huomiseksi pitää pakata kamppeet Heinolan kuukausimarkkinoita varten, ja mukava olisi vähän kopsutella kangaspuillakin. Aamupäivä meni vähän harakoille, ja nyt sitten pitää kiriä urakoissa kiinni.

Mutta eipä hätää! Tänäänhän tulee radiosta tulee koko yön kestävä  Ali24-show. Jos Ali jaksaa, niin jaksaa puutarhulikin!