8.4.2016

Pahin on nyt takana

Talvi alkaa olla taas takana. Eipä silti, ei talvessa varsinaisesti mitään vikaa ole. Tammikuun pakkasetkin tulivat ihan sopivasti liian lämpimän joulun päälle.
Ikkunaprinsessa. Keväämmällä vasta ulos.

Mutta kanojen puolesta aina vähän harmittaa. Ne joutuvat olemaan aika ahtaissa tiloissa koko talven. Ja vaikka maatiaiskanat kestävät kylmyyttä kohtalaisen hyvin, ei niitä voi talvella ulkoiluttaa, koska avonainen kulkuaukko kylmentäisi kanalan. Keväällä on jo mukava päästää lauma iltapäivisin haistelemaan raitista ilmaa. Se jos mikä on merkki talven selän taittumisesta.

Tämän talven kovuus oli liikaa kahdelle mummokanalle. Toinen niistä oli Ulla. Pian Ullan kuoltua muu lauma rupesi kiusaamaan Penttiä, ja yhtenä aamuna se löydettiin niin pahasti nokittuna, että se piti lopettaa. Talvi on ankara vuodenaika kanalassa. Nyt ollaan jo voiton  puolella.


Toinen merkki vuodenajan vaihtumisesta on jatkuva tavaroiden kanniskelu. Pikkutaimet kuljetetaan idätyshuoneen keinovalosta kasvihuoneeseen, aitoon aurinkoon ja luonnolliseen vuorokausirytmiin. Kasvihuoneessa ne saavat tottua lämpötilan vaihteluun ja pieneen vetoonkin, kun huoneessa auotaan ovia ja tuuletusluukkuja. Se tekee taimista kestäviä ja vastustuskykyisiä.

Ahkeruus on ilomme. Ja kantaminen.

Paprikat kasvavat kiltisti.


Pienet laventelin alut.










Valkosipulit uinuvat tätä kirjoitettaessa vielä vahvan lumipeitteen alla, ja saavat mielellään ollakin siellä turvassa takatalvelta. Mutta osa ryvässipuleista on herännyt henkiin säilytyksessä, ja vihertyneitä on pistelty ruukkuun jatkamaan varttaan. Pilaantuneita ei ole säilytyksessä ollut nyt ollenkaan, joten hyvältä vaikuttaa siemensipuleiden suhteen.

Ryvässipuleita

Kyllä se kevät sieltä tulee, ja kesä! Ja ihana koristeportulakka!

Koristeportulakkoja odotellessa...








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti