Ihan tavalllinen vuosi

Taas on yksi vuosi takana. Näin tammikuussa tuleva vuosi näyttää vielä kovin kaukaiselta ja epämääräiseltä, mutta eiköhän tässä samoin eväin jatketa kuin viime vuonnakin. Mitäs sitä toimivaa kuviota muuttelemaan. 

Kohta on taas se aika...

Torilla

Viimekin vuonna aloitettiin ensimmäisten taimien kylvö jo tammikuussa. Muutamat chilit pantiin silloin alulle, ja sama on tarkoituksena tänäkin vuonna. Vaikka puutarhuli ei mitenkään järjestelmällinen muuten ehkä olekaan, niin taimikasvatuksesta meillä on tarkat muistiinpanot. Vuosi vuodelta kertyneet kokemukset on opittu laittamaan ylös ruutupaperille, ja niitä vieläpä lueskellaan taimikauden alussa, opiksi ja ojennukseksi!

Savonlinnan maankuulu tori 4.6.2015

Mennyt vuosi oli säiden suhteen aika kamala. Kylmä ja tuulinen alkukesä ei meinannut muuttua kunnon kesäksi ollenkaan. Portulakka mökötti, torilla paleli ja harmitti, tuuli riepotteli kojua ja kaikki valittivat säitä. Kukkapellolla alkoi kukinta tavallista myöhemmin, ja valkosipulikin taisi ottaa nokkiinsa kylmästä ja märästä. Ainoa, joka ei ollut moksiskaan, oli ryvässipuli. Puutarhuli itse oli sen sijaan välillä hyvinkin moksis.

Puutarhuli on vähän moksis

Kukkia tuli, vaikka säät eivät suosineetkaan

Välillä piti pistää ihan juoksuksi

Kanalassa oltiin jälleen ahkeria. Mummot munivat ja tekivät innokkaasti poikasia. Nyt on kanala niin täynnä, että rouvat joutuvat vähän varomaan, etteivät askella toistensa varpaille. Ensi kesänä on oltava tarkkana, ettei väkimäärä pääse tästä enää kasvamaan.

Vapaat ja onnelliset

Nämä maatiaiset vaan ovat niin pitkäikäisiä ja terveitä, että luonnollista poistumaa on vuoden mittaan tosi vähän. Ihan niinkuin suomalaisessa yhteiskunnassakin vissiin. Elämme liian pitkään ja liian terveinä, ja siitä sitten seuraa kaikenlaista ongelmaa, sanovat. On se kummallista. 

Helsinki, Narinkkatori

Yksi kuluneen vuoden piirteistä oli se, että risukojua pystytettiin ennätysmäisen monta kertaa ja aivan uusissakin tapahtumissa. Olimme ensimmäistä kertaa mm. Oulun ja Helsingin Kädentaitomessuillla sekä Narinkkatorilla. Ja Heinolan torillakin käytiin monta kertaa. Savonlinnassa oli ensimmäistä kertaa myös Suomen Käsityöyrittäjien oma Käsityökortteli. Sen ajaksi muuten sade lakkasi!

Helsinki, Kädentaitomessut

Uusien lisäksi kiersimme uskollisesti vanhoja hyviä tapahtumia: Lappeenranta, Joensuu, Kuopio, Jyväskylä, mitä niitä nyt onkaan...  On aina mukava nähdä vanhoja tuttuja asiakkaita perinteisissä tapahtumissa. Meidän kiertolaiselämämmehän alkoi jo 2000-luvun alussa, joten on tässä jo moni paikka tullut aika tutuksikin.

Yhdistetty kasvihuone-risuverstas-kukkaniputtamo-valkosipulikuivaamo

Vuosi 2015 oli toimintamme kannalta loppujen lopuksi aika tavallinen vuosi. Maailmantapahtumat eivät vaikuttaneet varsinaiseen työhön, mutta kyllähän tuolla toreilla ja turuilla kävi ihmisten puheista selväksi, että huolenaiheita on paljon. Jos oikein masentaa ja ihmetyttää tämä maailman meno, tästä  kielentutkija Janne Saarikiven uuden vuoden puheesta saattaisi jotain lohtua tai osviittaa saada. 

Muuten toivotamme kaikille Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta. Ja jos se ei jostain syystä käy,  niin sitten edes Ihan Tavallista ja Normaalia!

Peräkammarin Pentti

Ullalla on patti vasemmassa poskessa

Pullaposki-Ullan äidinvelvollisuudet eivät tunnu loppuvan nyt ollenkaan. Se ei ole vieroittanut Penttiä vieläkään, vaan antaa pojan kulkea perässään, ja jopa etsii ja tarjoilee sille ruokaa. Pentti seuraa emoaan ja alkaa itkeä sydäntäsärkevästi, jos Ulla piipahtaa ulkona. Pentti itse ei ole vielä käynyt kertaakaan ulkona, ei vissiin luukun lähelläkään.

Ulla on jo aika väsynyt

Illalla ne kapuavat samalle orrelle, ja Ulla venyttää siipensä pitkäksi, että Pentti mahtuisi ihan lähelle. Pentti alkaa olla jo aika iso, mutta mahtuu vielä äidin kylkeen.

Pentin olisi jo aika alkaa miettiä, mikä siitä tulee isona

Johtajakukko sietää vielä Penttiä kanalassa, mutta muut kanat kiusaavat reppanaa. Pentin ennuste tässä porukassa ei ole kovin valoisa, ja sille etsitäänkin nyt uutta kotia. Ota yhteyttä, jos haluat tarjota kodin tälle varmasti kiltille kukkopojalle.

Ja Ulla saa lähteä mukaan, jos Pentti ei muuten suostu.

Pitkää päivää

Tänään on luvassa pitkä työpäivä, joka jatkuu vielä iltavuorona. Ainakin pajuliinat pitää viimeistellä, tehdä kaksinkertainen päiväurakka tötteröverstaalla ja laittaa narut varpaluutiin. Huomiseksi pitää pakata kamppeet Heinolan kuukausimarkkinoita varten, ja mukava olisi vähän kopsutella kangaspuillakin. Aamupäivä meni vähän harakoille, ja nyt sitten pitää kiriä urakoissa kiinni.

Mutta eipä hätää! Tänäänhän tulee radiosta tulee koko yön kestävä  Ali24-show. Jos Ali jaksaa, niin jaksaa puutarhulikin!

Ongelmia valkosipulin kanssa

Valkosipulimme laatu ei ole tänä vuonna sitä mihin olemme tottuneet ja mitä sen pitäisi olla. Ensin ilmeni hometta Cledorissa, ja nyt myös Alexandraa ostaneet ovat ottaneet yhteyttä. Sipulit alkavat mennä huonoiksi jo nyt, vaikka tavallisesti niiden pitäisi kestää hyvänä monta kuukautta.

Tässä on nyt öitä valvottu ja mietitty, mitä voidaan tehdä. Sen lisäksi, että olemme saaneet asiakaspalautetta (erittäin fiksua ja ymmärtäväistä, kiitos siitä!), painajaiseen sisältyy se mahdollisuus, että home estää tulevaisuudessa valkosipulin kasvatuksen meillä. No, ensi syksy näyttää sen.

Valkosipulimme laatuun pettyneille meillä ei ole nyt muuta vastausta kuin palauttaa rahat ostoksestanne. Homeongelma ja sipuleiden pilaantuminen on nyt tullut tietoomme aika monelta asiakkaalta, esitämme tässä pahoittelut ja anteeksipyynnön, että olette joutuneet pettymään ostokseenne. Yhteyttä voi ottaa puutarha at vainolanluomu.net

Luomapuuhäkkyrä

Ilmojen kylmetessä on aika siirtyä sisätiloihin. Risuverstas siirtyi jo yläkerran työhuoneeseen, ja samasta huoneesta löytyivät pölyyntyneenä mutta vahingoittumattomana myös kangaspuut. Mutta ilman loimea, mikä kurjuus! Puutarhuli oli ahneuksissaan vissiin keväällä kutonut viimeisen loimen ihan loppuun, ja nyt ei kutomaan pääsisi ennen uuden loimen tekemistä. Ja tässä kun oli jo suunniteltu kutomisen kopsuttelua heti ulkotyökauden loppuun. Mutta mistä loimi tähän hätään?

Puutarhuli on joskus luonut hätäloimen pienen hirsiaitan ympärille. Isot rautanaulat vaan seinään, ja lankakerän kanssa mökkiä kiertämään. Onnistuu se niinkin, vaikka jossain vaiheessa rupesi vähän pyörryttämään. Nyt oli pyrkimys tehdä loimi siististi sisätiloissa. Malttamattoman puutarhulin katse tarkasteli varaston romuläjiä: mistähän löytyisivät tarvikkeet luomapuiden rakentamiseen, ja mielellään nyt heti...

Ja kuin taikaiskusta varastosta löytyi rikkinäinen, mutta pyörivä toimistotuoli, vajaa rulla puutarhaverkkoa ja jonkinlainen metallinen nappulateline, entinen naulakon osa ilmeisesti. Niistä sitten luomapuita rakentamaan! Rautalangan avulla hökötys saatiin pysymään kasassa niin, että sitä pystyi pyörittämään tuolin avulla. Ja sitten vaan lankoja ympärille pyörittämään, meiltähän tämä käy!

PS. Rakas joulupukki. Vaikka omatekemä on tietysti aina parempi kuin kaupasta ostettu, meille saa silti tuoda oikeat luomapuut, jos jostain sattuu löytymään. Saa olla rumatkin. 

Pullaposki-Ulla ja muut emoset

Meille syntyi tänä kesänä kolmet poikaset. Ensimmäiset hautoi Phyllis, totuttuun ja fiksuun tapaansa heti alkukesästä, siististi sisätiloissa niin kuin säädetty on. Tätä kirjoitettaessa, lokakuun alussa, Phylliksen poikaset ovat jo niin isoja ettei niitä helposti erota aikuisista kanoista. Tyttösten muninta saattaa alkaa kohtapuoliin, ja kukkopojat ovat laulaneet jo jonkin aikaa. Nuoret viihtyvät omassa laumassaan ja kulkevat omia polkujaan. Jos ne erehtyvät liian lähelle aikuisia, ne saavat äkkilähdöt. Phylliskaan ei siedä jälkikasvuaan lähellään.

Nuoriso riekkuu maitokärryillä ja herättää pahennusta.

Vanha äreä Phyllis ei lapsiaan kaipaile sen jälkeen kun on saanut ne vieroitettua.

Kukkopoika on kohta isänsä kokoinen.

Sitten pihalta löytyi todellinen yllätys: kokonainen pesue pieniä piipertäjiä nokkospuskan alla. Emo oli onnistunut munimaan ja hautomaan piilossa monta viikkoa, ja poikaset olivat kuoriutuneet ja selviytyneet hengissä sateista ja kylmistä ilmoista huolimatta. Yhtenä päivänä pihalla vaan taapersi 9 pikkuruista palleroa, ja niitten kiinniottamisessa olikin aikamoinen homma. Kuten muistamme, viime kesä on todella kylmä ja sateinen, ja meillehän tuli hätä etteivät poikaset selviä ulkona. Hienosti oli emo maatiaiskanajärjellään niitä hoitanut ensimmäisten päivien ajan ulkona. Lienevät vettä juoneet ruohonkorsien sadepisaroista, mutta mistähän olisi emo niille tarpeeksi ruokaa hommannut ajan mittaan?

Reippaita poikasia kasvoi näistä ulos syntyneistäkin.

Ja sitten on tämä meidän Pullaposki-Ulla.

Ulla halusi välttämättä ruveta hautomaan ihan loppukesästä. Se hamstrasi munia alleen ja törötti järkähtämättä niiden päällä. Jos otit munat pois, se siirtyi seuraavaan pesään. Jos siellä ei ollut munia, se hautoi tyhjässä pesässä. Kävi vähän sääliksi. Pakkohan sille oli pari munaa antaa. Munat lisääntyivat Ullan alla, kun muut kävivät munimassa sille lisää haudottavaa, ja viikot kuluivat mutta mitään ei tapahtunut. Osa munista oli rikkoutunut, ja kanalassa alkoi leijua epäilyttävä haju. Mutta Ulla pysyi pesässään.

Kun ensimmäinen poikanen kuoriutui, Ulla siirsi sen kiireesti pois pahanhajuisesta pesästä. Koska se näytti nyt antautuvan täysin ainokaisensa hoitamiseen, hävitimme vähin äänin loput munat pois. Siitä lähtien Pullaposki-Ulla on hoitanut poikastaan kovin ahkerasti. Kun ajattelee, että yleensä emolla on 4-10 poikasta kaitsettavana, Ullan poikanen saa kyllä emoltaan todella yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Se juttelee emolleen taukoamatta, ja vaikka kokoa alkaa jo olla, emo antaa sen kiipeillä selässään ja työntyä lämmittelemään siipiensä alle, iso poika! Kyllä on taas tullut todistettua kuinka huolehtivainen kanaemo saattaakaan olla.

Pullaposki-Ulla ei malta vieroittaa ainokaistaan

Ullan poikanen seuraa äitiään kaikkialle. Oikealla noin kuukauden vanhempi poikanen, niitä ulkona syntyneitä.

Ps. Syksy tuli aikaisin ja kylmänä. Tätä se sitten tiesi, se että kanojen sulkasato alkoi jo heinäkuun lopussa, siis ennätysaikaisin.

Luomutodistus

Luomutarkastajalla oli tänä vuonna normaalia enemmän huomautettavaa viljelyksistämme. Ei niin, että  pihaltamme olisi löytynyt myrkkytynnyreitä tai pellolta merkkejä keinolannoitteista. Puutteet olivat enemmän paperipuolella.

Tiesitkö esimerkiksi, että luomuviljelijän on kuitattava saapuneet lähetyslistat ja laskut, että tarkastaja voi tarkastaa että viljelijä on tarkastanut että tilatut tuotteet tosiaan ovat luomua? No, ei puutarhulikaan tiennyt, vaikka on viljellyt luomuna jo melkein 15 vuotta. Kuittaamatta jääneistä saapuneista laskuista tuli sitten merkintää luomutarkastuskertomukseen, muutaman muunkin paperipuolen puutteen lisäksi.

Puutarhulia rupesi jo vähän pelottamaan, että jos tarkastus ei menisikään läpi. Sehän muuttaisi firman nimenkin, koska Väinölän luomutilaa ei saisi enää kutsua luomutilaksi. Pitäisi äkkiä keksiä firmalle uusi nimi, kävisikö esimerkiksi Väinölän-ei-enää-luomutila? Samalla muuttuisi sähköpostiosoite ja nettisivut ja fb-sivukin. Aika hurjaa. Puutarhuli ryhdistäytyi ja meinasi heti ruveta korjailemaan kaikkia tarkastajan huomaamia puutteita. Tai ainakin seuraavaan luomutarkastukseen mennessä meinaa ryhdistäytyä.

Ensimmäisenä askeleena täydelliseen luomupaperijärjestykseen puutarhuli pistää nyt tämän vuoden luomutodistuksen julkisesti näytille.  Nyt kun se on täällä netissä, voidaan se tästä aina näyttää kaikille sitä kaipaaville asiakkaillemme. Että tässä se nyt on, olkaapa hyvät!

Aika jännä paperi, vai mitä? Ensisilmäyksellä ei heti arvaisikaan, mikä lappunen on kyseessä.