5.10.2015

Pullaposki-Ulla ja muut emoset

Meille syntyi tänä kesänä kolmet poikaset. Ensimmäiset hautoi Phyllis, totuttuun ja fiksuun tapaansa heti alkukesästä, siististi sisätiloissa niin kuin säädetty on. Tätä kirjoitettaessa, lokakuun alussa, Phylliksen poikaset ovat jo niin isoja ettei niitä helposti erota aikuisista kanoista. Tyttösten muninta saattaa alkaa kohtapuoliin, ja kukkopojat ovat laulaneet jo jonkin aikaa. Nuoret viihtyvät omassa laumassaan ja kulkevat omia polkujaan. Jos ne erehtyvät liian lähelle aikuisia, ne saavat äkkilähdöt. Phylliskaan ei siedä jälkikasvuaan lähellään.

Nuoriso riekkuu maitokärryillä ja herättää pahennusta.

Vanha äreä Phyllis ei lapsiaan kaipaile sen jälkeen kun on saanut ne vieroitettua.

Kukkopoika on kohta isänsä kokoinen.
Sitten pihalta löytyi todellinen yllätys: kokonainen pesue pieniä piipertäjiä nokkospuskan alla. Emo oli onnistunut munimaan ja hautomaan piilossa monta viikkoa, ja poikaset olivat kuoriutuneet ja selviytyneet hengissä sateista ja kylmistä ilmoista huolimatta. Yhtenä päivänä pihalla vaan taapersi 9 pikkuruista palleroa, ja niitten kiinniottamisessa olikin aikamoinen homma. Kuten muistamme, viime kesä on todella kylmä ja sateinen, ja meillehän tuli hätä etteivät poikaset selviä ulkona. Hienosti oli emo maatiaiskanajärjellään niitä hoitanut ensimmäisten päivien ajan ulkona. Lienevät vettä juoneet ruohonkorsien sadepisaroista, mutta mistähän olisi emo niille tarpeeksi ruokaa hommannut ajan mittaan?
Reippaita poikasia kasvoi näistä ulos syntyneistäkin.

Ja sitten on tämä meidän Pullaposki-Ulla.

Ulla halusi välttämättä ruveta hautomaan ihan loppukesästä. Se hamstrasi munia alleen ja törötti järkähtämättä niiden päällä. Jos otit munat pois, se siirtyi seuraavaan pesään. Jos siellä ei ollut munia, se hautoi tyhjässä pesässä. Kävi vähän sääliksi. Pakkohan sille oli pari munaa antaa. Munat lisääntyivat Ullan alla, kun muut kävivät munimassa sille lisää haudottavaa, ja viikot kuluivat mutta mitään ei tapahtunut. Osa munista oli rikkoutunut, ja kanalassa alkoi leijua epäilyttävä haju. Mutta Ulla pysyi pesässään.

Kun ensimmäinen poikanen kuoriutui, Ulla siirsi sen kiireesti pois pahanhajuisesta pesästä. Koska se näytti nyt antautuvan täysin ainokaisensa hoitamiseen, hävitimme vähin äänin loput munat pois. Siitä lähtien Pullaposki-Ulla on hoitanut poikastaan kovin ahkerasti. Kun ajattelee, että yleensä emolla on 4-10 poikasta kaitsettavana, Ullan poikanen saa kyllä emoltaan todella yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Se juttelee emolleen taukoamatta, ja vaikka kokoa alkaa jo olla, emo antaa sen kiipeillä selässään ja työntyä lämmittelemään siipiensä alle, iso poika! Kyllä on taas tullut todistettua kuinka huolehtivainen kanaemo saattaakaan olla.
Pullaposki-Ulla ei malta vieroittaa ainokaistaan

Ullan poikanen seuraa äitiään kaikkialle. Oikealla noin kuukauden vanhempi poikanen, niitä ulkona syntyneitä.
Ps. Syksy tuli aikaisin ja kylmänä. Tätä se sitten tiesi, se että kanojen sulkasato alkoi jo heinäkuun lopussa, siis ennätysaikaisin.

2 kommenttia: