Syyskylvöjä

Aurinkoinen syyspäivä innosti pihatöihin. Ensin nakkasin maihin, pensaiden alle, jo muutaman päivän pihalla lojuneet tulppaanin sipulit. Niitä onkin tässä jo katseltu joku aika, että kukahan, milloinkahan, ja mihinkähän...mutta heti kun aurinko suvaitsi pilkistää, paikka löytyi kuin itsestään. Muistelin jo keväällä tuumanneeni, että koivun vieressä, pensaiden alla, on keväällä juuri sopiva paikka aikaisille sipulikasveille. Lehdettömään aikaan siellä on vielä valoisaa, ja sitten kun lehdet puhkeavat varjostamaan, tulppaanien aika onkin jo ohi. Ensi kevääksi on mukava yllätys odottamassa, jos kaikki 30 sipulia sieltä sitten nousevat.

 Tulppaanien istuttamisen helppoudesta innostuneena päätin tormistautua syyskylvöjen tekoon muutenkin. Kasvihuoneessa on kaikki vielä kesäasennossa, eli kennojen täyttäminen mullalla onnistui siellä vaivattomasti. Kylvin kylmäkäsittelyä vaativat, Kukkiva niitty –firmasta tilatut siemenet kennoihin ja nostelin ne ulos. Ensi kesänä meillä tulee olemaan vieläkin enemmän ihanaa tarhakylmänkukkaa, helovuokkoa ja isotähtiputkea. Uutena tulee aitoukonhattua ja kiinnostavaa harvinaisuutta, köynnösukonhattua. Jos siis kylvöt onnistuvat.

 Yleensä kylmäkäsittelyä vaativat siemenet itävät parhaiten, kun ne kylvetään syksyllä ulos. Itse olen kokenut parhaimmaksi kylvää siemenet kennoihin. Kennot nostan ulos talven armoille, niin ne saavat luonnollisimman kylmäkäsittelyn. Päälle laitan laatikon: se suojaa kylvöksiä vapaana vaeltavilta kanoiltamme, mutta myös estää vähän rikkakasvien siementen pääsemistä kennoihin. Laatikot on myös helpompi löytää keväällä, kun lumi alkaa sulaa niiden päältä nopeammin kuin ympäristöstä.

 

Into vain kasvoi touhutessa, ja päätin kylvää valkosipulin itusipulitkin. Viime syksynä kylvin ne laatikoihin rikkaruohojen pelossa, mutta se ei onnistunut alkuunkaan: yksikään itusipuleista ei noussut keväällä. Epäilen, että ne olivat paleltuneet, sillä laatikko jäi maanpinnan päälle. Se olisi varmaankin pitänyt kaivaa osittain maan sisään. Mutta nyt siis kylvin pikkunappulat maahan: kaivoin kuopan, jonka pohjalle lapioin puoliksikäynyttä kompostia, lisäsin multaa, ja ylimmän kerroksen tein ihan ostomullasta. Siihen sitten itusipulit, päälle lisää ostomultaa, ja suojaksi jälleen pihaa kaunistava oranssi muovilaatikko. Se tulikin tarpeen, sillä kanalan herrasväki oli jo huomannut hommantouhuni, ja tulla viipotti kiireesti katsomaan mitä aarteita maanpoveen ollaan kätkemässä. Kyllä olisi itusipuleille tullut lennokas lähtö, jos ei laatikko olisi ollut paikallaan. Mutta eipä tullut, ähäkutti.

Ähäkutti.

Samalla tohinalla keräsin sitten vielä lisää köynnöspinaatin siementä ja kylvin sitäkin. Sitä olen yrittänyt tehdä jo monta vuotta ja monella eri tavalla, mutta vieläkään ei ole löytynyt paras mahdollinen metodi. Tänä vuonna siemen ei jostain syystä näyttäisi oikein kypsyvän. Se pysyy pitkään vihreänä, ja sitten kypsyttyään putoaa heti. On oltava tosi tarkkana, että saa sitä talteen. Olemme saaneet köynnöspinaatin siementä Maatiainen ry:n kautta, ja tarkoitus olisi vastavuoroisesti toimittaa heille siementä, mutta vielä sitä ei ole tullut tarpeeksi. Olen istutellut köynnöspinaattia pihaamme useampaankin paikkaan, mutta joka kerta ystävämme kanat ovat päässeet tuhoamaan taimet. Tämä yksi on onneksi jo niin iso, että kanatkaan eivät voi sille mitään.

Köynnöspinaatti, Hablitzia tamnoides.

Syksy etenee, vettä satelee. Tämmöiset aurinkoiset päivät saavat puutarhurin ajatukset kuin varkain kohti ensi kesää.