19.11.2014

Vähänkö ytyä kamaa

Ruoanlaitto ei ole puutarhulin ykkösharras, eikä ihan kakkoskaan.  Ryvässipulin ilmestyminen viljelyvalikoimaamme on kuitenkin aiheuttanut lievää kokkailukokeiluintoa.  Talvisen tunnelman kunniaksi tämän päivän ohjeeksi valikoitui Helppo sipulikeitto.

Ihanat, muhkeat rywäkset


Sipuliahan talosta löytyy, nimittäin syksyllä nostetut ryvässipulit ovat edelleen huoneen nurkassa odottamassa kaulan kiinnikiertämistä. Keiton poristessa on tarkoitus kiertää sipulit kiinni ja etsiä niille turvallinen säilytyspaikka. Puutarhuli on koko syksyn riemuinnut aarteestaan, ja langennut välillä kaupan heviosastolla ylpeyden syntiinkin; meidän omavaraistalouteenhan ei enää sipulia osteta! Talven edetessä on kuitenkin ruvennut vähän pelottamaan: osataanko varastoida sipulit niin että ne tosiaan kestävät kevääseen asti? Viime talven sipulit tulivat vielä alkuperäiseltä myyjältä, joka siis oli kuivattanut ne vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Osattaisiinko meillä sama, vai joudutaanko sittenkin nielemään ylpeys ja nöyrtymään kaupan sipuleihin, jos nämä nyt pilaantuvat?

No, pelastetaan nyt ainakin nämä jotka vielä ovat hyviä.

Keittoon pilkotaan siis 4 isoa sipulia. Oli ihan pakko tässä kohtaa taas punnita nämä aarteet - neljän summassa valitun sipulin paino oli 354 grammaa. Siis kolmejapuolisataa grammaa! Eikä nyt edes valittu kaikkien suurimpia! Wuhuu! Oletteko koskaan kuulleet ryvässipulista joka painaisi melkein sata grammaa? Tässä niitä nyt on!

Ihan oikean sipulin kokoisia!
Ja ytyä kamaa tuntuvat olevan. Keiton työstäminen alkaa nenäliinan etsimisellä, niin voimakas on aromi heti kun pienenkin viillon kuoreen tekee. Onkohan neljä kuitenkin liikaa tähän ohjeeseen? No, tässä vaiheessa huomataan ettei kaapissa ole lihaliemikuutioitakaan, eli soveltamiseksi menee tämäkin ruonlaitto. Lipstikkaa on kuitenkin kesällä kerätty ja kuivattu, joten siitä lientä keittelemään. Ulkoa voi samalla kipaista hakemassa timjamia. Taskulampun ja hajuaistin avustamana lumiselta yrttimaalta löytyy vielä nippu ihan tuoretta timppaa.

Timjamipehkolle voi suunnistaa hajuaistin avulla pilkkopimeälläkin

Kovin paljon ei hellan äärestä kyllä uskalla olla pois. Puutarhulilla meni melko pitkään ymmärtää se, että ruoanlaitto on kokoaikaista tekemistä, että siis ruokaa koko ajan laitetaan eikä siinä välissä voi lähteä muihin hommiin. Oikeastaan ruoanlaitto on vähän samanlaista kuin ratsastaminen. Ratsastaessakin pitää tehdä koko ajan työtä, että hevonen pysyy liikkeessä. Kattilaakaan ei voi jättää itsekseen, muuten ruoanlaitto saattaa jotenkin, tuotanoinaan, pysähtyä. (Siis ruoanlaitto ei todellakaan ole puutarhulin harrastuslistalla vielä kolmannellakaan sijalla).

Kyllä ratsastaminen on helpompaa.

Koska reseptin täydellinen seuraaminen kompastui jo liemikuution puutteeseen, puutarhuli päättelee että muissakin kohdissa voi vähän soveltaa, ja lisää soppaan valkosipulia ihan pikkuisen enemmän kuin ohje suosittelee, eli yhden kynnen sijasta kokonaisen sipulin. Saman tien kaapista löytyy kuivahtaneita rosmariinikorppuja, joten hulautetaan ne myös kattilaan. Tuoksu alkaa keittiössä olla jo aika huumaava. Sitten vaan keitto poreilemaan tunteroiseksi, ja sillä aikaa sipulin kiertämiseen. Kyllä luulisi nuhan pysyvän loitolla kun näin ytyjä höyryjä vähän aikaa hengittelee!

Pinnalle korpunpaloja ja juustoraastetta. Nautitaan kuumana.

4 kommenttia:

  1. Ihanan luovaa ja kokeilevaa! Tuliko herkkua?
    Terv. nimim. ihan pikkuisen vain pihalla valokuvannut kesken perunankeiton...Mihin se vesi sieltä kattilasta katosi? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli herkkua, varsinkin kun kuumana ehti syömään ja malttoi jättää kameran vähäksi aikaa käsistä...

      Poista
  2. Hyvältä näyttää soppa. Eikä varmaan olisi noin hyvää tullutkaan kaupan lihaliemikuutiolla! Kerran erehdyin lukaisemaan tuoteselosteen. Nykyään keittelen itse liemet, annan kiehua kokoon ja pakastan jääpalapusseihin.

    Onnittelen teitä hienon sipulisadon johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Hartaasti toivon että saadaan sato säilymään kevääseen. Ja on tuo lipstikka kyllä aikamoinen kasvi, liian vähän tänäkin vuonna sitä kuivattiin talteen...

      Poista