8.3.2020

Se on sitten kevät

Kevättouhut ovat alkaneet! Itse asiassa ensimmäiset kylvöt tehtiin jo tammikuun alussa. Meillähän nämä kylvöhommat tapahtuvat erityisen pedantisti muistiinpanoja tehden. Niistä on sitten joka kevät helppo katsoa, mitä milloinkin pitää kylvää, kuinka paljon ja mitä lajikkeita.

Siemenpussien kyljessä tietysti lukee, milloin on minkäkin lajin paras kylvöaika. Vuosien mittaan on kyllä käynyt selväksi, että kylvöolosuhteet saattavat vaikuttaa hyvinkin paljon itämisnopeuteen. Siksi meillä ei ihan sataprosenttisesti luoteta kylvöpussien ohjeisiin, vaan mieluummin omaan kokemukseen ja muistiinpanoihin.

Idätyshuoneessa on outo valo ja helteiset olosuhteet. Kennopinon päällimmäisenä on lajit, jotka vaativat valoa itääkseen.


Navettaan on rakennettu  lämpimiä tiloja taimikasvatusta varten.Pienemmässä huoneessa on lämpötila yli 20 astetta, koska siellä kylvetään, ja  toivotaan mahdollisimman nopeaa itämistä. Isommassa huoneessa on viileämpää ja parempi valaistus. Siellä taimet viettävät aikaa ennenkuin ne voidaan siirtää kasvihuoneeseen.

Ensimmäiset chilit on jo koulittu isompiin ruukkuihin.

Tässä vaiheessa taimet eivät vielä tarvitse kovinkaan paljon hoitoa. Niitä käydään joka päivä katsomassa, mutta kastelua ne eivät vielä päivittäin tarvitse. Chilejä ja paprikoita on hyvä vähän kopistella ja täristellä, että niiden varsista tulisi tukevia.  Ensimmäisiä chilejä voi jo koulia isompiin ruukkuihinkin. Lisäkylvöjä tehdään pikkuhiljaa, mutta varsinaisesti kylväminen alkaa maaliskuun puolivälin jälkeen. Silloin sitä tehdään jo päivittäin.

Nyt on siis vielä aikaa  tehdä risutöitäkin, ja kierrellä naapuripitäjissä markkinoilla.
Varsinainen taimimyynti meillä alkaa huhtikuussa:
 17.-19.4.20 Piha ja koti (Tampere) ja 24.-26.4.20  Pihapiiri-messut (Lahti)

Eipä aikaakaan, kun pikkutaimet ovat jo näin isoja.






17.2.2019

Viikon päästä Pieksämäellä


Ahkerana on oltu. Tämän vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet tuotteliaita, ja varastoon on syntynyt reippaasti tavaraa. Tötteröamppeleita tehdään tietysti muutama joka päivä, mutta muutakin on valmistunut.

Notkea risu on punojan ilo
Vanhat, perinteiset tuotteet kuten varpaluudat ja tötteröamppelit syntyvät vähän kuin huomaamatta. Laittaa vaan radiosta sopivaa taustahöpötystä tulemaan, ja antaa käsien käydä. Näitä on tehty niin kauan ja niin paljon, että tekemistä ei tarvitse enää juuri miettiä.
Vasemmalla varpaluuta, oikealla minimetla

Pesäamppeleita, valmistettu perinteisesti punomalla

Ensi sunnuntaina 24.2. osa näistä tuotoksista on näytillä Pieksämäen Veturitallilla. Toivottavasti nähdään siellä! Sen jälkeen, maaliskuussa, alkaakin jo norrmaali markkinarytmi. Ensin Varkaus ja Mikkeli, sitten Joensuu, Savonlinna ja Lappeenrannan markkinat. Siitä se kevät taas alkaa, ja uusi markkinavuosi. Onkin kiva jo päästä reissuun ja ihmisten ilmoille, vähän niinkuin muuttolinnut (heh, tulipas  oiva aasinsilta tähän lopuksi 😀)

Muuttolintuja odotellessa

19.1.2019

Kääk, minut on kaapattu!



Väinölän luomutilan  Instagram-tilillä on viime aikoina tapahtunut omituista liikehdintää, joka ei ole meidän itsemme aikaansaamaa. Korjausliikkeistä huolimatta liikehdintää ei ole saatu loppumaan. Koska semmoinenkin vaara on olemassa, että tili olisi kaapattu, päätimme lopettaa koko tilin. Meillähän kuitenkin on Instassa olemassa myös Torin Kukkamökki-tili, joten toiminta jatkuu nyt siellä.


 Tässä toimenpiteessä katoaa vajaa 200 muistoa edeltäviltä vuosilta. Osa niistä on ehkä tallessa muualla, ja lisäilemme niitä pikkuhiljaa Kukkamökin instaan. Osa katoaa, mutta sellaista tämä digiaika näyttää vaan olevan.


Kuvaterveiset risuverstaalta, kukkapellolta, kasvihuoneesta ja markkinareissuilta jatkuvat siis edelleen, mutta nyt Torin Kukkamökki- nimellä. Tervetuloa sinne seuraamaan touhujamme, klikkaa tästä!

https://www.instagram.com/torinkukkamokki/




19.10.2018

Kotimaisemissa, vaihteeksi

Säätiedotus lupaa kaunista syyssäätä huomiseksikin, joten kipin kapin autoa pakkamaan, ja nokka kohti Savonlinnan toria!

Tässä on nyt ahkerasti kierretty Suomea Oulu-Vantaa -akselilla. Seuraava tapahtuma olisi vasta ensi viikolla (Lappeenrannan markkinat), mutta eihän kukaan sinne asti jaksa odottaa. Lauantaina olemme siis pitkästa aikaa Savonlinnan torilla, ja Torin Kukkamökissä on avoimet ovet!

Tällä hetkellä valikoimissa on ainakin kuivakukkakimppuja, koristekaalikimppuja ja koreanpihtakimppuja. Muutama Saaren Taika -pyykkietikka on vielä jäljellä, laitetaan ne nyt alennusmyyntiin poikkeuksellisen toripäivän kunniaksi (Saaren Taika on pieni kotimainen yritys, ja käsittääkseni pyykkietikan tekijöistä ekologisin, siihen voit tutustua  tästä linkistä . Heillä on myös luomusaippuoita, joita olisi tarkoitus ottaa ensi kesänä meille myyntiin. Mitä mieltä olet, olisiko luomusaippua hyvä tuote kesätorille?) .

 Ja laitetaanpas saman tien tarjous tötteröamppelin ostajallekin: tötteröön saat huomenna kaupan päälle joko callunan, muratin tai havukoristeen. Näitä ei ole monta, joten kannattaa tulla ajoissa torille!


Torin Kukkamökki on avoinna la 20.10 9-14. Seuraavasta aukioloajasta ei ole vielä tietoa, mutta ilmoittelemme asiasta Kukkamökin FB:ssa.  Korjaus: Johan me viikon päästä olemme uudelleen torilla, kun Torikauppiasyhdistys järjestää syystapahtuman la 27.10. Nähdään silloinkin!

ps. Torin Kukkamökki on myös Instagramissa.

19.9.2018

Luomutodistus

Viime viikkoina olemme käyttäneet kaikki vapaat iltapuhteet (joita totiseseti ei ole monta ollut) valkosipulisadon puhdistamiseen. Se on hidasta ja pölyistä hommaa, mutta kohtapuoliin alkaa urakka olla valmis. Osa sipuleista on jo toimitettukin asiakkaille, ja loput postitetaan ihan lähipäivinä.

Valkosipulit lähtevät kilon pusseissa maailmalle

Ja sitten asiaan.

Koska osa valkosipuliasiakkaistamme haluaa taikka tarvitsee luomutodistuksen, ja koska se luomusäännösten mukaan pitää aina näyttää halukkaille, laitetaanpa tuo asiakirja tänne taas ihan julkisesti näytille. Se, ken on ostanut meiltä jotain itsekasvattamaamme (yrttejä, valkosipulia tai kukkia) ja tarvitsee luomutodistuksen ihan paperille räntättynä, ottakoon yhteyttä, niin lähetämme paperin.





15.4.2018

Tähän aikaan vuodesta

Tähän aikaan vuodesta on turha kuvitella, että pystyisi jotenkin suunnittelemaan työpäiviään etukäteen.

Puutarhulin työnkuva on sellainen, että on tartuttava työhön silloin kun on sen aika, eikä omat aikatauluttamiset siinä paljon auta. Aamulla kannattaa tehdä pikainen kierros kasvihuoneessa mahdollisten väijyvien katastrofien varalta, ja suunnitella päivän hommia sen mukaan.

Takana kennopino, edessä juuri koulittuja tomaatintaimia

Idätyshuoneessa pitää aina olla tarkkana. Kylvökennopinoissa saattaa vaania yllätys, kun jokin laji onkin päättänyt itää paljon aiemmin kuin on totuttu. Silloin on vaan ripeästi ruvettava purkamaan pinoja ja siirtelemään taimia valojen alle.  Jos kaikki paikat ovat täynnä, on tietysti sitä ennen tehtävä uusille taimivauvoille tilaa - jotenkin. Yleensä tämä työvaihe tarkoittaa ankaraa taimikennojen kantelemista paikasta toiseen.

Tässä ollaan kohta jo pulassa. Äkkiä koulimaan!

Ja sitten on kouliminen. Kevään edetessä taimet kasvavat koko ajan nopeammin. Jos aiemmin kylvettyjä tomaatteja sai ruveta koulimaan kuukauden ikäisinä, nyt ne saattavat huutaa lisää elintilaa jo kaksiviikkoisina.  Kevät etenee nyt hurjaa tahtia!

Kelta-ansa suojaa kylvöksiä tuholaisilta.
Uusia kylvöksiä pitää tehdä joka viikko, että taimet olisivat myyntikauden edetessä aina parhaimmillaan. Varsinkin tilli ja persilja ovat sellaisia, että niille pitäisi varata joka viikolle ihan oma päivänsä. Jos tosiaan alkaisikin kylvää tillit tiistaisin ja persiljat perjantaisin... kavereidenkin olisi sitten helpompi muistaa, milloin meille ei kannata tulla. Tilli-tiistai! En voi vastata puhelimeen!

Tomaatissa jo nuppuja
Ja sitten kohta alkaa se myynnintouhotuskin. Ensi viikolla lähdemme Tampereelle puutarhamessuille. Sinne pakataan mukaan parhaimmat taimet. Kas kummaa, kyllä se puutarhuli on sittenkin osannut ajoittaa kylvöt niin, että Tampereellekin jo riittää myyntikuntoisia taimia. Iloista kevättä ja antoisaa puutarhurointia lukijoillemme!









30.12.2017

Erään aikakauden loppu

Kuluneena vuotena kypsyi pikkuhiljaa sellainen ajatus, että jokohan nyt olisi aika luopua kanoista.

Viime ajat ovat olleet niin kiireisiä, että kanat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Viimeisin kukkokin, se Ylöjärveltä saatu Eputti, jäi kesyttämättä. Harmitti aina kanalaan mennessä, kun kukko sinkoili peloissaan pitkin seiniä. Oma vika, kun koskaan ei muka ollut aikaa rauhassa tutustella Eputin kanssa. 

Jostain syystä kanojen kanssa touhuaminen ei ole enää innostanut niin kuin ennen. Hoitotyötkin alkoivat tuntua pakkopullalta, ja sehän ei ole mukavaa. Kun sitten viime kesän säätkin olivat niin kurjat, että talven kauroista ei ollut ihan varmaa tietoa, tuli mieleen ajatus että eihän meidän ole pakko noita kanoja väkisin pitää. Kahdenkymmenen kanojen kanssa vietetyn vuoden jälkeen siis viime kesänä tuli ensimmäisen kerran mieleen, että elämänsä voisi ehkä elää ilman kanojakin!
 

Kanat saivat hyvät kodit tästä läheltä. Outi ja Marja-Terttu pitävät niistä varmasti hyvän huolen, kiitos heille! Ihan mahdollista olisi tietysti käydä aina katsomassa, miten kanaset siellä voivat - ja helpostihan ne saisi sieltä vaikka takaisinkin - mutta mikähän lienee, jotenkin vaan ei tunnu todennäköiseltä semmoinen. Elämä kanojen kanssa oli pitkään niin itsestäänselvä tosiasia. Nyt on aika opetella toisenlaista arkea.