Pihapäivä

Risuverstaalla paiskitaan nyt pitkää päivää joka päivä. Poissaoloon pitää olla pätevä syy, ja sellaiseksi luetaan Pihapäivä, Kaupunkipäivä ja Siivouspäivä (tuo viimeinen on ihan teoreettinen kyllä, muttta kun pätevässä luettelossa pitää olla 3 osaa, niin pidetään tuo nyt tuossa mukana).

Tänään oli Pihapäivä.

Siemeniäkin pitäisi kerätä.

 Onneksi suli vielä pois tuo lokakuun puolivälissä satanut lumi. Hetken jo näytti siltä, että pihatyöt jäävät tekemättä, ja muutama tärkeä syyskylvökin. Valkosipulit nimittäin kyllä istutettiiin sopivasti ennen lumisateita, mutta istukkaat unohtuivat siinä touhussa. Nyt on vielä hyvä aika laittaa ne maahan.

Eli toistetaan hyväksi havaittu systeemi: tarkka haraus, alueen merkitseminen, ja ostomultaa istukkaiden alle ja päälle. Tämä vähentää rikkaruohojen määrää ihan huomattavasti sitten ensi kesänä. Projektihan alkoi jo viime kesänä, ja kuten kuvasta näkyy, taitaa vielä muutama vuosi kulua ennenkuin näistä saadaan syöntikokoisia. Omia ja ostoitukkaita on siis kasvatettu vuosi, ja tänä vuonna kerättiin lisää omista kukinnoista.

Vasemmalla tämänvuotisia, oikealla vuoden kasvaneita.

Toinen tärkeä syksyinen kylvettävä on hevoskastanja. Lippakioskin hevoskastanja, Aesculus hippocastanaceae Lippakioskinus, teki tänä vuonna tavallista vähemmän siemeniä. Taisi olla kuiva ja kuuma kesä siihen syynä. Kauniit kastanjansiemenet pääsivät nyt peltoon talvehtimaan. Keväällä, heti kun ne nousevat pintaan, pikkutaimet nostetaan ja purkitetaan torilla myytäviksi.

Tänä syksynä saatiin lisätietoakin tästä Lippakioskin upeasta hevoskastanjasta. Puu on kuulema ollut täysikasvuinen jo 1960-luvulla. 

Kerätään lokakuussa, kun piikkikuori on irronnut.

Tärkeä syyshomma on myös pihan haravointi. Siisteydestä viis, mutta kanalaan tarvitaan kuivikkeita. Kestopehkun saa paremmin toimimaan, kun sekaan pistää kosteaa ainesta. Haravointijäte on siihen mitä oivallisinta. Kanat aloittivat sulkasadon tänä syksynä aikaisin, ja suurimmalla osalla se onkin jo onnellisesti ohi. Fiksuja eläimiä. Sitten kun kylmät ilmat todella tulevat, niillä on jo uusi höyhenpeitto suojanaan. Ja lämmin kestopehku jalkojensa alla.

Herrasväki on hyvä vaan ja levittelee pehkunsa ihan itse.

Kanaset joutuivat viettämään muutaman päivän sisällä, kun lumi pysyi maassa ja ilmat olivat niin kylmiä. Nyt ne pääsivät taas ulos, pihapäivää viettävän puutarhulin seuraksi. Tyytyväinen hyrinä taitaa kuulua niidenkin suunnalta, kun ne kuljeksivat puutarhulin perässä. Kunhan tässä hiippaillaan, ja laitellaan asioita hiljalleen kuntoon...

Siis leviteltäiskö ne pehkut siellä kanalassa eikä ulkona, kiitos.

Kun iltapäivä alkaa hämärtää, puutarhuli huomaa että osa omenapuistahan on vielä verkkoja vailla. Koska verkkojen virittäminen ei kuulu puutarhulin lempihommiin, hän päättää sittenkin viettää loppupäivän risuverstaalla. Miksi ne jänikset just tänään muka tulisivat omppupuita syömään?

Ja se mitä ei tänään ehditty tehdä, jääköön suosiolla kevääksi.