Syksy on ollut tähän asti lämmin ja aurinkoinen, ja kasvihuoneesssa on ollut valoa ja tilaa tehdä risutöitä. Nyt sinnekin alkaa kuitenkin tunkeutua viima ja koleus. On aika siirtää risuverstas sisätiloihin. Varovainen kurkistus ovenraosta osoittaa, että työpaikalle pääsy edellyttää muutamia toimenpiteitä. Keskilattia näyttää kuitenkin sen verran tyhjältä, että huoneessa pääsee etenemään melkein takaseinään asti.
Työhuoneessa on ihanan iso työpöytä, mutta jostain syystä joku käy aina pinoamassa siihen mitä merkillisimpiä tavaroita. Tämän syksyn tavoitteena onkin saada pöytä puhtaaksi ja uusi tyyli risuverstaan työtapoihin. Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen, kuten Martat sanovat!
Huoneessa on ihan tarvittava määrä säilytystilaa, mutta silti laatikkopinoja kertyy lattiallekin. Runsaat säilytystilat ovat tietysti hamstraajan paratiisi, mutta rajansa kaikella. Karkkilaatikoihin säilötyt kaikenlaiset kuivatut aarteet alkaen kävyistä erilaisiin siemenkotiin saavat kyllä luvan lähteä tänä syksynä. Raivausurakka saattaa olla tuskallinen, eihän näistä aarteista luopuminen ole tietenkään mitenkään helppoa. Lepän käpyjä! Olkikukan nuppuja! Perunkoison siemenkotia! Entä jos niitä sittenkin vielä tarvitaan jossain...?
Yllättäen työhuoneen kätköistä löytyy 2 laatikollista puolivalmiita kippurasydämiä. Kesän mittaan niitä on aina tullut tehtyä muutama silloin, toinen tällöin. Vähän kerrallaan niistä onkin kertynyt ihan mukava määrä syksyn ja joulun markkinoille vietäväksi. Näihin kun vielä lisätään Keramiikkapaja Savillan sydänkoristeet, niin onpahan ainakin yksi homma hyvästi alullaan. Tästä on mukava jatkaa, varsinkin kun työhuoneen uuniin viritetty tuli houkuttelee kissakaveritkin paikalle seuraa pitämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti