Yksi kerrallansa

 Valkosipulin viljelyssä on paljon käsityötä. Kesän mittaan pellolla harataan, kitketään, lannoitetaan ja kastellaan. Osa työvaiheista on koneistettavissa, mutta paljon täytyy tehdä ihan omin pikku kätösin. Sato nostetaan käsin, ja sipuleista leikataan juuret ja varret, ja niitä puunataan ja puhdistellaan moneen kertaan. Kun nämä työvaiheet tehdään käsin, sipulit eivät pääse vahingoittumaan missään käsittelyn vaiheessa. Sanotaankin, että valkosipulia pitäisi käsitellä yhtä varovasti kuin kananmunia. Tätä kirjoitettaessa sipulilaatikot on juuri otettu kuivurista, ja nostettu huoneenlämpöön jälkikuivumaan. Nyt on edessä viimeinen kauppakunnostus, ja se tehdään tietenkin...käsin.   

 Multaisten sipulikerrosten alta hierotaan esiin puhtaan valkoinen kuori. Loputkin juurentyngät leikataan pois, ja varsi lyhennetään parin sentin pituiseksi. Samalla sipulit lajitellaan: viljelyyn tarkoitetut isokyntiset  siemensipulit omaan koriinsa, ja syöntisipulit omaansa, jokainen yksi kerrallansa. Lisäksi erotellaan kaikkein pienimmät sipulit. Niistä voidaan tehdä vaikka valkosipulikransseja. Onpa näitä pikkuriikkisiä sipulinpulleroita laitettu kukkakimppuihinkin. 
 

Olemme viljelleet Aleksandraa melkein 15 vuotta, virallisesti luomutarkastettunakin jo 10 vuotta. Joka vuosi pinta-alaa on hiukan lisätty, mutta silti emme täysin pysty vastaamaan kysyntään. Jo monena vuonna sato on ollut kokonaan varattu jo kuukausia ennen sadonkorjuuta. Aleksandralla on hyvä maine viljelyvarmuuden ja makunsa puolesta, ja sipulia tilataan meiltä ympäri Suomea, ihan pohjoisinta Lappia myöten.




Kiitos kaikille teille, jotka uskollisesti olette tilanneet Aleksandraamme jo monta vuotta, postin törkeän kalliista lähetyskuluista huolimatta. Tänäänkin lähti vino pino sipulipaketteja maailmalle.