22.10.2015

Ongelmia valkosipulin kanssa

Valkosipulimme laatu ei ole tänä vuonna sitä mihin olemme tottuneet ja mitä sen pitäisi olla. Ensin ilmeni hometta Cledorissa, ja nyt myös Alexandraa ostaneet ovat ottaneet yhteyttä. Sipulit alkavat mennä huonoiksi jo nyt, vaikka tavallisesti niiden pitäisi kestää hyvänä monta kuukautta.

Tässä on nyt öitä valvottu ja mietitty, mitä voidaan tehdä. Sen lisäksi, että olemme saaneet asiakaspalautetta (erittäin fiksua ja ymmärtäväistä, kiitos siitä!), painajaiseen sisältyy se mahdollisuus, että home estää tulevaisuudessa valkosipulin kasvatuksen meillä. No, ensi syksy näyttää sen.

Valkosipulimme laatuun pettyneille meillä ei ole nyt muuta vastausta kuin palauttaa rahat ostoksestanne. Homeongelma ja sipuleiden pilaantuminen on nyt tullut tietoomme aika monelta asiakkaalta, esitämme tässä pahoittelut ja anteeksipyynnön, että olette joutuneet pettymään ostokseenne. Yhteyttä voi ottaa puutarha at vainolanluomu.net

20.10.2015

Luomapuuhäkkyrä

Ilmojen kylmetessä on aika siirtyä sisätiloihin. Risuverstas siirtyi jo yläkerran työhuoneeseen, ja samasta huoneesta löytyivät pölyyntyneenä mutta vahingoittumattomana myös kangaspuut. Mutta ilman loimea, mikä kurjuus! Puutarhuli oli ahneuksissaan vissiin keväällä kutonut viimeisen loimen ihan loppuun, ja nyt ei kutomaan pääsisi ennen uuden loimen tekemistä. Ja tässä kun oli jo suunniteltu kutomisen kopsuttelua heti ulkotyökauden loppuun. Mutta mistä loimi tähän hätään?

Puutarhuli on joskus luonut hätäloimen pienen hirsiaitan ympärille. Isot rautanaulat vaan seinään, ja lankakerän kanssa mökkiä kiertämään. Onnistuu se niinkin, vaikka jossain vaiheessa rupesi vähän pyörryttämään. Nyt oli pyrkimys tehdä loimi siististi sisätiloissa. Malttamattoman puutarhulin katse tarkasteli varaston romuläjiä: mistähän löytyisivät tarvikkeet luomapuiden rakentamiseen, ja mielellään nyt heti...


Ja kuin taikaiskusta varastosta löytyi rikkinäinen, mutta pyörivä toimistotuoli, vajaa rulla puutarhaverkkoa ja jonkinlainen metallinen nappulateline, entinen naulakon osa ilmeisesti. Niistä sitten luomapuita rakentamaan! Rautalangan avulla hökötys saatiin pysymään kasassa niin, että sitä pystyi pyörittämään tuolin avulla. Ja sitten vaan lankoja ympärille pyörittämään, meiltähän tämä käy!


PS. Rakas joulupukki. Vaikka omatekemä on tietysti aina parempi kuin kaupasta ostettu, meille saa silti tuoda oikeat luomapuut, jos jostain sattuu löytymään. Saa olla rumatkin. 

5.10.2015

Pullaposki-Ulla ja muut emoset

Meille syntyi tänä kesänä kolmet poikaset. Ensimmäiset hautoi Phyllis, totuttuun ja fiksuun tapaansa heti alkukesästä, siististi sisätiloissa niin kuin säädetty on. Tätä kirjoitettaessa, lokakuun alussa, Phylliksen poikaset ovat jo niin isoja ettei niitä helposti erota aikuisista kanoista. Tyttösten muninta saattaa alkaa kohtapuoliin, ja kukkopojat ovat laulaneet jo jonkin aikaa. Nuoret viihtyvät omassa laumassaan ja kulkevat omia polkujaan. Jos ne erehtyvät liian lähelle aikuisia, ne saavat äkkilähdöt. Phylliskaan ei siedä jälkikasvuaan lähellään.

Nuoriso riekkuu maitokärryillä ja herättää pahennusta.

Vanha äreä Phyllis ei lapsiaan kaipaile sen jälkeen kun on saanut ne vieroitettua.

Kukkopoika on kohta isänsä kokoinen.
Sitten pihalta löytyi todellinen yllätys: kokonainen pesue pieniä piipertäjiä nokkospuskan alla. Emo oli onnistunut munimaan ja hautomaan piilossa monta viikkoa, ja poikaset olivat kuoriutuneet ja selviytyneet hengissä sateista ja kylmistä ilmoista huolimatta. Yhtenä päivänä pihalla vaan taapersi 9 pikkuruista palleroa, ja niitten kiinniottamisessa olikin aikamoinen homma. Kuten muistamme, viime kesä on todella kylmä ja sateinen, ja meillehän tuli hätä etteivät poikaset selviä ulkona. Hienosti oli emo maatiaiskanajärjellään niitä hoitanut ensimmäisten päivien ajan ulkona. Lienevät vettä juoneet ruohonkorsien sadepisaroista, mutta mistähän olisi emo niille tarpeeksi ruokaa hommannut ajan mittaan?
Reippaita poikasia kasvoi näistä ulos syntyneistäkin.

Ja sitten on tämä meidän Pullaposki-Ulla.

Ulla halusi välttämättä ruveta hautomaan ihan loppukesästä. Se hamstrasi munia alleen ja törötti järkähtämättä niiden päällä. Jos otit munat pois, se siirtyi seuraavaan pesään. Jos siellä ei ollut munia, se hautoi tyhjässä pesässä. Kävi vähän sääliksi. Pakkohan sille oli pari munaa antaa. Munat lisääntyivat Ullan alla, kun muut kävivät munimassa sille lisää haudottavaa, ja viikot kuluivat mutta mitään ei tapahtunut. Osa munista oli rikkoutunut, ja kanalassa alkoi leijua epäilyttävä haju. Mutta Ulla pysyi pesässään.

Kun ensimmäinen poikanen kuoriutui, Ulla siirsi sen kiireesti pois pahanhajuisesta pesästä. Koska se näytti nyt antautuvan täysin ainokaisensa hoitamiseen, hävitimme vähin äänin loput munat pois. Siitä lähtien Pullaposki-Ulla on hoitanut poikastaan kovin ahkerasti. Kun ajattelee, että yleensä emolla on 4-10 poikasta kaitsettavana, Ullan poikanen saa kyllä emoltaan todella yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Se juttelee emolleen taukoamatta, ja vaikka kokoa alkaa jo olla, emo antaa sen kiipeillä selässään ja työntyä lämmittelemään siipiensä alle, iso poika! Kyllä on taas tullut todistettua kuinka huolehtivainen kanaemo saattaakaan olla.
Pullaposki-Ulla ei malta vieroittaa ainokaistaan

Ullan poikanen seuraa äitiään kaikkialle. Oikealla noin kuukauden vanhempi poikanen, niitä ulkona syntyneitä.
Ps. Syksy tuli aikaisin ja kylmänä. Tätä se sitten tiesi, se että kanojen sulkasato alkoi jo heinäkuun lopussa, siis ennätysaikaisin.