25.2.2015

Ihan uusia risutuotteita!

Risuverstaalta pullahtelee maailmaan välillä ihan uusiakin risutuotteita! Osaa tuotteista on jo vilauteltu facebookissa, mutta tässä vielä yhteenveto viime kuukausien aikaansaannoksista.

Kippurakranssi

Tämä kippurakranssi on jo julkisuudessa esiteltykin. Malli on jatkojalostettu kippurasydämestä, jota meillä on ollut myynnissä jo useampi vuosi. Kummassakin mallissa tuo upean punainen keraaminen sydän on Keramiikkapaja Savillan (Johanna Kähkönen) tuotantoa. Risun ja keramiikan liitto kestää sisällä ja ulkona!


Uudessa kranssimallissamme on koristeena toisen keraamikon, Savisiiven Tiina Rannan, herttaisia eläinhahmoja. Koirat kurkkivat näissä pienissä (halk. noin 12 cm) kransseissa, ja puput vähän isommissa.



Muutama käärmekin verstaalla on syntynyt. Käärmeen voi asettaa kesällä vaikka laiturille, pelottelemaan lokkeja ja muita lintuja sotkemasta tai pesimästä vääriin paikkoihin. Ihan hyötyhommiin on nämä veijarit siis tarkoitettu!


Puutarhuli on haaveillut jo kauan risukassin aikaansaamisesta, mutta valmista ei vaan meinannut tulla. Ehkä asia vain kaipasi lisää kypsyttelyaikaa, sillä nyt viimeinkin on ensimmäinen kassi valmis. Matkan aikana materiaali muuttui risusta pajuksi, ja sen kopsutteli puutarhuli kangaspuillaan. Sisäpussin huolellisen ompelutyön teki ompelijatar Kaisa Turtiainen. Mahdottoman siistiä työtä tekikin!


Tötteröamppeli on ollut päätuotteemme melkein 15 vuotta. Valikoimissa on ollut kahta peruskokoa, ja satunnaisesti sitä on saanut valkoiseksi maalattuna ja jumbokokoisena. Mutta nyt valmistimme tötteröä myös minikokoisena! Miniäkin voi pitää ylösalaisin tai pötköllään erilaisin koristein varusteltuna, aivan kuten isompaakin tötteröamppelia. Lisäksi siihen kuuluu koukku, jolla pienen, kevyen minitötterön voi ripustaa vaikka oveen, kranssin tavoin.
 
Ovikoristeeksi tai roikkumaan, kumpikin onnistuu.

PS: Suomen käsityöyrittäjien ETUpäivien aikana 26.-28.2.2015 vanha kunnon kippurasydän postitetaan tilaajille ilman postituskuluja! Tilata voit osoitteesta puutarha@vainolanluomu.net.

Kerro tilatessasi, haluatko hännän kaartuvan oikealle vai vasemmalle.




20.2.2015

Ei-niin-tehokasta tuotantoa

Paikallislehdessä oli kiva juttu pienen kanalan omistajasta. Hyvä että joku saa vielä elantoa pienimuotoisesta maanviljelyksestä, näinä tehokkuuden ja suurten tilakokojen aikoina. Tämä kanalan pitäjä toimitti munia ihan kauppaan asti, eikä munilla ole markkinointivaikeuksia.


Ihan kuin meillä, puutarhuli ajatteli, samanlainen pikkumökki. Ja kanalassa sama järjestys. Meilläkin  munat viedään käsistä. Ei markkinointiongelmia, ihan tuttua. Miksi sitten meillä ei...?

Onneksi kirjahyllystä löytyy opaskirjoja joka tarpeeseen

Tässä kohtaa puutarhuliin iski ahneus, ja se rupesi kuvittelemaan munabisneksensä laajentamista. Pois tehottomuus ja lällärimeininki, nyt meilläkin ruvetaan tuottamaan laatumunia koko maakuntaan! Lattiapinta-alan tehokkaampi hyödyntäminen! Lyhytikäisempiä munijarotuja! Konehaudontaa! Automaattiruokintaa! Ja, mikä parasta, munia kauppaan asti myytäväksi!

Vielä olisi paljon tehostamisen varaa
Mutta aika nopeasti alkoi löytyä esteitä munabisneksen laajentumiselle.  Miten kävisi mummokanoille, sellaisille kuin Mustikka ja Phyllis? Pois vaan, kun eivät kerta enää muni? Eikö enää koskaan omia pikkupoikasia ja hautovan kanaemon onnen seuraamista? Kukko vaihtoon joka toinen vuosi, taikka ehkä ei kukkoa ollenkaan, rehua tuhlaamasta? Sympaattisen, vähäruokaisen ja pitkäikäisen mutta niin tehottoman maatiaisen vaihtaminen jalostettuun munijarotuun?

Tänäänkin tämä porukka pyöräytti kuitenkin 3 munaa.
Entä mitenkäs vapaan kanankasvatuksen periaatteet saataisiin sopeutumaan tehokkuusvaatimuksiin? Alettaisiinko mainostaa munien itsepoimintaa tuolta metsästä jonne ne, villit ja vapaat, aina kesällä munivat? Taikka perustetaankin geo-kätköjen sijaan egg-kätköjä? Siskonlapset saisivat taas piirtää asiakkaille karttoja kanojen reiteistä ja oletetuista munakätköistä? Koulutettaisiin koira munanoutajaksi? Kielletään hautominen, koska munia tarvitaan  myyntiin?

Minä olen Poitsu Ensimmäinen. Älä sinä kuule pidä muita kukkoja.
Ajatusleikkiä ei tarvinnut kauan jatkaa.  Meillä jatketaan entisenlaista elämää kanojen kanssa ja niiden ehdoilla tulevaisuudessakin. Munikoot kanaset minne ja milloin haluavat, jospa se leipä tulisi sitten jostain muualta. Mutta jos kiinnostuit enemmän,  maatiaiskanoista  ja erityisesti Savitaipaleen kannasta pääsee klikkailemaan lisätietoja oheisista linkeistä.

17.2.2015

Kohta taas lähdetään

Kabboddava duha on pitänyt puutarhulia otteessaan jo monta päivää. Oikeat työt ovat jääneet vähiin, mutta onneksi puolikuntoisena voi tehdä ns.toimistotöitä, ja vaikka päivittää tulevaa markkinakeikkakalenteria.

On tuo tötterövarasto vähän kuitenkin lisääntynyt alkuvuoden aikana
Tämän vuoden ensimmäiset myyntitapahtumat on lyöty lukkoon. Reilun kuukauden päästä suunnataan Kevätmarkkinoille Mikkelin torille. Mikkelissä on kuulema torikäytännöissä joitakin muutoksia, eikä meidänkään paikka ole vielä tätä kirjoitettaessa varmistunut. Mutta eiköhän siellä kevätmarkkinat järjestetä tänäkin vuonna, koskapa ovat onnistuneet siinä jo vuodesta 1744 lähtien. Ihan kunnioitettavassa perinteessä ollaan siis mukana.

Ihmeitä Savonlinnan torilla

Savonlinnan markkinaperinne on nuorempaa perua, sillä tori on perustettu vasta 1860-luvulla. Siellä on vissiin sitten modernimpi varausjärjestelmä, koska sieltä on meillekin myyntipaikka jo varmistunut. Ainakin näissä tapahtumissa ollaan nyt kevätkaudella mukana, mutta lisääkin saattaa ilmaantua, jos löytyy kivoja tapahtumia lähialueelta. Vähän jo kutkuttelis päästä liikkeelle!

11.-12.3. Kevätmarkkinat, Mikkeli
18.-19.3. Kevätmarkkinat, Savonlinna
21.-22.3. Joensuun Suurmarkkinat, Joensuu Areena
27.-29.3. Pääsiäispiha, Toivolan Vanha Piha, Jyväskylä
9.-10.4. Kevätmarkkinat, Lappeenranta


"Perinteinen markkinakeli" Vanha vitsi, mutta niin ihana kuva että laitetaan se vielä kerran

Aurinko paistaa ulkona, mutta puutarhuli kieltäytyy katsomasta ikkunoihin päinkään vaan kulkee sisällä myrskyn merkkinä ja jatkaa nenänsä niistämistä. Onneksi kotona on aina kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä ystäviä joiden ääreen voi rauhoittua, nimittäin kirjoja. Tällä hetkellä on menossa Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri. Jos kaipaat hyvää luettavaa, lue tämä kirja, joka kertoo lukemisesta!

9.2.2015

Karhunkierros

Puutarhuli herää huomaamaan lumen paljouden, ja päättää tehdä ikioman hiihtoladun pellon reunaan. Sukset ovat odottaneet uskollisesti navetan vintillä ja vaikka välissä on yksi hiihtämätön talvi, ei hiihtotaito ole unohtunut minnekään.

Takuulla kestää, näillä siteillä.

Ladun avaaminen pellolle umpihankeen on kovaa työtä. Mutta kierros kierrokselta latu tamppaantuu paremmaksi, ja hiihtäminen käy kevyemmäksi. Ei haittaa vaikka taivaalta tupruttaa uutta lunta. Ura erottuu varmasti vielä huomennakin, niin hyvä siitä tuli. Kyllä on hymy herkässä jokaisen kierroksen jälkeen.


Ei tämä vielä ladulta näytä, mutta kyllä siitä suksilla on menty eikä konttaamalla.

Pellon kulmassa tulee mieleen muutaman vuoden takainen muisto kevättöistä. Vaihdetaanpas kertojanääntä niin saadaan autenttinen havainto:

"Konttailin siinä pellon laidalla ajatuksissani, taimia istuttamassa varmaankin, yhtä riviä ylös ja toista alas. Työn kun on kerran oppinut, ei siinä tarvitse mitään ajatella. Mukavan ykstotinen homma sallii ajatustenkin karata ihan omille teilleen. Semmoisista töistä täällä tykätään. Kurkia taisi lentää yli, päivä oli lämmin ja kesä hyvässä alussa. Työnteko sujui ja kaikki oli niin mallillaan kuin olla voi.

Yhtäkkiä heräsin viheltävään ääneen, ja nenään kantautui ulon haju, märän koiran siis. Samassa kaikki ihokarvat tärähtivät pystyyn, ja iholle kirposi kauhun hiki. Ruumis tunnisti vaaran josta itselläni ei ollut mitään käsitystä. En ehtinyt tajuta muuta kuin että nyt on lähdettävä karkuun. Kompuroin jaloilleni ja lähdin aivan pakokauhun vallassa juoksemaan pihatielle päin. Mitään en ehtinut ajatella saati nähdä, ainoa ajatus oli vain että tästä on päästävä pois ja nopeasti. Pää hartioitten välissä juoksin kotia kohti, enkä uskaltanut perääni katsoa. Siinä juostessa mieleen nousi varmuus, että karhumesikämmenen käpälä on just sillä hetkellä iskemässä hartioihini. 

Kun sitten myöhemmin (ei, ei todellakaan sinä samana päivänä) kävin rikospaikkaa tutkimassa, mitään jälkiä ei mistään löytynyt. Epäilys on silti edelleen vahva, että karhu siinä varmaankin oli työhönsä uppoutunutta työläistä käynyt tarkkailemassa."


Tässä, tai vähän tuonnempana, se tapahtui.

Toinen karhuhavainto, tai lieneekö tuo ensimmäinen kuitenkaan oikeasti karhu ollut, on myös keväältä. Puutarhuli ajeli aamuvarhaisella täyden taimikuormansa kanssa kohti toria ja uutta työpäivää, kun tien yli jyristeli, tai laukkasi, tai tarkemmin ajatellen lensi  laiha ruskea karhunuorukainen, kymmenen numeroa liian iso turkki päällään hölskyen. Ensireaktio naurattaa vieläkin: "Onpas siinä iso gordoninsetteri..." 


Kyyyyyyllä se nopeasti katsottuna saattaa vähän karhua muistuttaa.

Talvi etenee, kevät lähenee. Mukava muistella menneitä ja suunnitella uusia. Vielä on muutama viikko aikaa vaikka hiihdellä työmaansa päällä, sitten alkaa kevät jo jyristä koko voimallaan. Maaliskuusta lähtien työtahti kiristyy taas, eikä hellitä ennen ensi joulua.

1.2.2015

Pakkomielteestä toiseen


Tammikuun tylsä tasaisuus on hetkessä muisto vain, kun puutarhuliin iskeytyy aiemmilta talvilta tuttu tauti: hirmuinen hinku ommella! Päivät kuluvat työn touhussa risuverstaalla, mutta illat melskataan pakkomielteenomaisesti ompelukoneen ääressä. Kunpa vain olisi taitoa yhtä paljon kuin on intoa!


Helmikuuhun tultaessa alkaa työrytmi muutenkin vakiintua. Enää ei mene haukotellessa ihan koko päivä. Päinvastoin! Nyt on ideoita pää pullollaan, kun vain tietäisi missä järjestyksessä niitä kannattaisi ruveta toteuttamaan.


Sujuvasti luistavaan työintoon on luvassa keskeytystä ainakin siinä vaiheessa, kun on lähdettävä teatterireissulle, tällä kertaa ihan Uppsalaan asti. Nimittäin jokin aika sitten eksyttiin katsomaan Pietarissa Vanja-enon sikäläinen versio. Ja eikös se sitten tullut Helsinkiinkin, peräti kahtena versiona! Tottahan ne piti käydä katsomassa, kun näin mukavasti sattui.  Ja sitten joku tietysti huomasi, että Vanjahan pyörii Uppsalassakin... On se vaan ihanaa omistaa niin hulluja ystäviä, että niiden kanssa voi lähteä jonkin Vanjan perään jonnekin hornan Uppsaalaan. Mutta asiaan, asiaan, ja pakkomielteestä toiseen...

 
Vuosi sitten ostettuja kangaspuita ei ollut missään vaiheessa tarkoitus ottaa ns. firman käyttöön, vaan louskutella niillä ihan omaksi iloksi vaan. No, kun pajuliinat eksyivät kesällä torille ja saivat siellä ihan mukavan vastaanoton, tuli ruvettua katselemaan puita ns. sillä silmällä. Koko talven muhi mielessä kudonnaisten hyödyntäminen, ja nyt niistä sitten ommeltui tällaisia kantovehkeitä.


Laukku eli kassi?

Ainoa ongelma on se, että tuota kantohihnan paikkaa ei vaan meinaa saada päätettyä. Jos se on pitkittäin, esineestä tulee kassi. Jos taas poikittain, kori. Joten jos arvon lukijalla herää asiasta mielipiteitä, pyydämme lausumaan ne nyt, taikka iäksi vaikenemaan.

Vaiko kori?