19.11.2014

Vähänkö ytyä kamaa

Ruoanlaitto ei ole puutarhulin ykkösharras, eikä ihan kakkoskaan.  Ryvässipulin ilmestyminen viljelyvalikoimaamme on kuitenkin aiheuttanut lievää kokkailukokeiluintoa.  Talvisen tunnelman kunniaksi tämän päivän ohjeeksi valikoitui Helppo sipulikeitto.

Ihanat, muhkeat rywäkset


Sipuliahan talosta löytyy, nimittäin syksyllä nostetut ryvässipulit ovat edelleen huoneen nurkassa odottamassa kaulan kiinnikiertämistä. Keiton poristessa on tarkoitus kiertää sipulit kiinni ja etsiä niille turvallinen säilytyspaikka. Puutarhuli on koko syksyn riemuinnut aarteestaan, ja langennut välillä kaupan heviosastolla ylpeyden syntiinkin; meidän omavaraistalouteenhan ei enää sipulia osteta! Talven edetessä on kuitenkin ruvennut vähän pelottamaan: osataanko varastoida sipulit niin että ne tosiaan kestävät kevääseen asti? Viime talven sipulit tulivat vielä alkuperäiseltä myyjältä, joka siis oli kuivattanut ne vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Osattaisiinko meillä sama, vai joudutaanko sittenkin nielemään ylpeys ja nöyrtymään kaupan sipuleihin, jos nämä nyt pilaantuvat?

No, pelastetaan nyt ainakin nämä jotka vielä ovat hyviä.

Keittoon pilkotaan siis 4 isoa sipulia. Oli ihan pakko tässä kohtaa taas punnita nämä aarteet - neljän summassa valitun sipulin paino oli 354 grammaa. Siis kolmejapuolisataa grammaa! Eikä nyt edes valittu kaikkien suurimpia! Wuhuu! Oletteko koskaan kuulleet ryvässipulista joka painaisi melkein sata grammaa? Tässä niitä nyt on!

Ihan oikean sipulin kokoisia!
Ja ytyä kamaa tuntuvat olevan. Keiton työstäminen alkaa nenäliinan etsimisellä, niin voimakas on aromi heti kun pienenkin viillon kuoreen tekee. Onkohan neljä kuitenkin liikaa tähän ohjeeseen? No, tässä vaiheessa huomataan ettei kaapissa ole lihaliemikuutioitakaan, eli soveltamiseksi menee tämäkin ruonlaitto. Lipstikkaa on kuitenkin kesällä kerätty ja kuivattu, joten siitä lientä keittelemään. Ulkoa voi samalla kipaista hakemassa timjamia. Taskulampun ja hajuaistin avustamana lumiselta yrttimaalta löytyy vielä nippu ihan tuoretta timppaa.

Timjamipehkolle voi suunnistaa hajuaistin avulla pilkkopimeälläkin

Kovin paljon ei hellan äärestä kyllä uskalla olla pois. Puutarhulilla meni melko pitkään ymmärtää se, että ruoanlaitto on kokoaikaista tekemistä, että siis ruokaa koko ajan laitetaan eikä siinä välissä voi lähteä muihin hommiin. Oikeastaan ruoanlaitto on vähän samanlaista kuin ratsastaminen. Ratsastaessakin pitää tehdä koko ajan työtä, että hevonen pysyy liikkeessä. Kattilaakaan ei voi jättää itsekseen, muuten ruoanlaitto saattaa jotenkin, tuotanoinaan, pysähtyä. (Siis ruoanlaitto ei todellakaan ole puutarhulin harrastuslistalla vielä kolmannellakaan sijalla).

Kyllä ratsastaminen on helpompaa.

Koska reseptin täydellinen seuraaminen kompastui jo liemikuution puutteeseen, puutarhuli päättelee että muissakin kohdissa voi vähän soveltaa, ja lisää soppaan valkosipulia ihan pikkuisen enemmän kuin ohje suosittelee, eli yhden kynnen sijasta kokonaisen sipulin. Saman tien kaapista löytyy kuivahtaneita rosmariinikorppuja, joten hulautetaan ne myös kattilaan. Tuoksu alkaa keittiössä olla jo aika huumaava. Sitten vaan keitto poreilemaan tunteroiseksi, ja sillä aikaa sipulin kiertämiseen. Kyllä luulisi nuhan pysyvän loitolla kun näin ytyjä höyryjä vähän aikaa hengittelee!

Pinnalle korpunpaloja ja juustoraastetta. Nautitaan kuumana.

10.11.2014

Tampereelle!

Kovasti on viime aikoina hommantouhua riittänyt, kun ollaan valmistauduttu Tampereen messuille. Tuli sitten lopultakin selvitettyä että minnekä sitä oikeastaan ollaan menossa. Messujen omilla sivuilla tapahtumaa luonnehditaan näin: 14.–16.11.2014 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen täyttävät taas Suomen Kädentaidot -messut, jotka kokoavat käsityön ystävät Euroopan suurimpaan käsi- ja taideteollisuustapahtumaan. Viime vuonna messuille osallistui lähes 37 000 kädentaitojen ystävää ja yli 600 näytteilleasettajaa. Että aika isoille kinkereille täältä Kerimäeltä nyt ponnistetaan. Mutta eipä mittää! Tavaraa on tehty ahkerasti pitkin syksyä, ei pelota yhtään!

Callunoiden aika alkaa kyllä olla jo ohi.

Risuhommaan on ilman näitä isoja messujakin löytynyt sellainen rytmi, että tötteröitä tehdään tasaiseen tahtiin koko ajan. Se vähentää huomattavasti viime hetken kiireitä, ja ennen kaikkea niitä ikäviä ilta- ja yövuoroja.

Nyt on havukoristeiden aika.

 Jokapäiväisten tötteröiden lisäksi tehdään toki muutakin. Kransseihin saatiin vähän vaihtelua, kun keksittiin riipiä seinää pitkin kiertävät villiviinit ja kärhöt mukaan. Omalta pihaltakin saa aika paljon materiaaleja, ei aina tarvitse lähteä metsiä samoilemaan. Norjanangervot taipuivat hyvin kransseiksi, ja humalaa oli kiva kieputella mukaan. Jopa rähjäinen pensashanhikki suostuu taipumaan ihan nätiksi kranssiksi!

Vähän uutta väriä risujen sekaan.


Risukelloja on tehty toistaiseksi vain tätä pientä mallia. Siihen voi talipallon sijasta laittaa roikkumaan vaikka isoja käpyjä.

Risukellot ja talipallot
 Aika risupainotteistahan tämä nyt on. Pajuliinoja on kudottu jouluväreillä, ja kävyistä sidottu kimppuja, mutta muuten kyllä risut jyllää. Meillä on Tampereella nyt niin pieni osasto, että ihan koko valikoima ei mukaan mahtuisikaan.

Tähän kimppuun on piilotettu jouluvalot tuonne makedonianmännyn käpyjen joukkoon.

Onpa mukava lähteä Tampereelle! Uusi kaupunki ja uusi, iso tapahtuma ovat kivaa vaihtelua syksyn pimeydessä. Aivan oman lisänsä tuo se, että messuilla on nähtävillä myös Suomen Käsityöyrittäjien uskomaton voimainponnistus; muotinäytös, yhteinen myyntiosasto ja huoneittain sisustettu tuotenäyttely. Kannattaa käydä katsomassa, jos vaan paikanpäälle pääsee.




Meilläkin on kunnia olla SKYTin jäsenyritys. Ja vaikka emme itse olekaan tällä kertaa mukana näissä tapahtumissa, on kiva lähteä Tampereelle tapaamaan muita käsityöyrittäjiä ja tutustumaan heidän tuotteisiinsa. Me kotimaiset käsityöläiset yhdistämme voimamme Käsityökorttelissa, pitäkäähän korvat höröllä aina kun tähän nimeen törmäätte!