29.10.2014

Pihapäivä


Risuverstaalla paiskitaan nyt pitkää päivää joka päivä. Poissaoloon pitää olla pätevä syy, ja sellaiseksi luetaan Pihapäivä, Kaupunkipäivä ja Siivouspäivä (tuo viimeinen on ihan teoreettinen kyllä, muttta kun pätevässä luettelossa pitää olla 3 osaa, niin pidetään tuo nyt tuossa mukana).

Tänään oli Pihapäivä.

Siemeniäkin pitäisi kerätä.
 Onneksi suli vielä pois tuo lokakuun puolivälissä satanut lumi. Hetken jo näytti siltä, että pihatyöt jäävät tekemättä, ja muutama tärkeä syyskylvökin. Valkosipulit nimittäin kyllä istutettiiin sopivasti ennen lumisateita, mutta istukkaat unohtuivat siinä touhussa. Nyt on vielä hyvä aika laittaa ne maahan.

Eli toistetaan hyväksi havaittu systeemi: tarkka haraus, alueen merkitseminen, ja ostomultaa istukkaiden alle ja päälle. Tämä vähentää rikkaruohojen määrää ihan huomattavasti sitten ensi kesänä. Projektihan alkoi jo viime kesänä, ja kuten kuvasta näkyy, taitaa vielä muutama vuosi kulua ennenkuin näistä saadaan syöntikokoisia. Omia ja ostoitukkaita on siis kasvatettu vuosi, ja tänä vuonna kerättiin lisää omista kukinnoista.

Vasemmalla tämänvuotisia, oikealla vuoden kasvaneita.

Toinen tärkeä syksyinen kylvettävä on hevoskastanja. Lippakioskin hevoskastanja, Aesculus hippocastanaceae Lippakioskinus, teki tänä vuonna tavallista vähemmän siemeniä. Taisi olla kuiva ja kuuma kesä siihen syynä. Kauniit kastanjansiemenet pääsivät nyt peltoon talvehtimaan. Keväällä, heti kun ne nousevat pintaan, pikkutaimet nostetaan ja purkitetaan torilla myytäviksi.

Tänä syksynä saatiin lisätietoakin tästä Lippakioskin upeasta hevoskastanjasta. Puu on kuulema ollut täysikasvuinen jo 1960-luvulla. 

Kerätään lokakuussa, kun piikkikuori on irronnut.

Tärkeä syyshomma on myös pihan haravointi. Siisteydestä viis, mutta kanalaan tarvitaan kuivikkeita. Kestopehkun saa paremmin toimimaan, kun sekaan pistää kosteaa ainesta. Haravointijäte on siihen mitä oivallisinta. Kanat aloittivat sulkasadon tänä syksynä aikaisin, ja suurimmalla osalla se onkin jo onnellisesti ohi. Fiksuja eläimiä. Sitten kun kylmät ilmat todella tulevat, niillä on jo uusi höyhenpeitto suojanaan. Ja lämmin kestopehku jalkojensa alla.

Herrasväki on hyvä vaan ja levittelee pehkunsa ihan itse.

Kanaset joutuivat viettämään muutaman päivän sisällä, kun lumi pysyi maassa ja ilmat olivat niin kylmiä. Nyt ne pääsivät taas ulos, pihapäivää viettävän puutarhulin seuraksi. Tyytyväinen hyrinä taitaa kuulua niidenkin suunnalta, kun ne kuljeksivat puutarhulin perässä. Kunhan tässä hiippaillaan, ja laitellaan asioita hiljalleen kuntoon...
Siis leviteltäiskö ne pehkut siellä kanalassa eikä ulkona, kiitos.

Kun iltapäivä alkaa hämärtää, puutarhuli huomaa että osa omenapuistahan on vielä verkkoja vailla. Koska verkkojen virittäminen ei kuulu puutarhulin lempihommiin, hän päättää sittenkin viettää loppupäivän risuverstaalla. Miksi ne jänikset just tänään muka tulisivat omppupuita syömään?

Ja se mitä ei tänään ehditty tehdä, jääköön suosiolla kevääksi.

6.10.2014

Ekaa kertaa Käsityömessuilla

Maailmanhistorian ensimmäinen käsityömessureissu on nyt onnellisesti takana. Uskaltauduimme tänä vuonna varaamaan paikat sekä Tampereen että Seinäjoen käsityömessuille. Ensimmäinen keikka tehtiin viime viikonloppuna maapallon toiselle laidalle, Seinäjoelle, ja siellä asialla oli puutarhuli siskoineen. Maamies jäi kotiin istuttamaan valkosipulia.

Työniloa. Vai aitoa blondiutta?

Messuosaston rakentaminen on tarkkaa puuhaa.  Tila on pieni ja esille pitäisi saada tavaraa mahdollisimman paljon. Hyvä olisi myös jos myyjät mahtuisivat sisään osastolleen.

Esillepano alkaa hahmottua
Pohojammaa on puutarhulille  aika vierasta seutua. Kulttuurishokkiin ei oikein osannut varautua muuten kuin murretta mieleen palauttamalla.  Onneksi on tullut aikoinaan luettua paljon Antti Tuuria. Tuurihan on kirjoittanut kauniisti mm. Pohojammaan vanhoista ämmistä. Tai siis, kirjoittanut.

Jono kasvoi jo ennen aamuyhdeksää. Ihan pelotti.
 Ihan turhaan sitä kulttuurishokkia etukäteen jännitti.  Ihmiset olivat hyväntuulisia eivätkä tuntuneet pelkäävän, että nyt tuo torimuija alkaa väkisin myydä. Oli ilo asioida reippaiden pohjalaisten kanssa. Ihmiset katsoivat silmiin eivätkä pelänneet omituisia höpöttävää myyjää. Ja koska paikallisten puheenparsi oli niin mukavan kuuloista, asiakkaita piti puhututtaa ihan vartavasten tuota hassua  murretta kuullakseen.
Tötterömyyjä vaanii asiakkaita
Ehkä ihmisissä olikin myyjän näkökulmasta sellainen ero, että he tuntuivat oikein tykkäävän kontaktin ottamisesta ja siitä, että tuotteita alettiin heti esitellä. Kukaan ei kavahtanut kahta askelta taaksepäin, kun myyjä tervehti. Itäpuolella maatahan niin kuuluu tehdä, varmuuden vuoksi.
Äiti, ei riidelty yhtään vaikka oltiin näin ahtaasti 3 päivää.
 Messupäivien jälkeen illalla oli aikaa kulttuurille. Käytiin katsastamassa Lakeuren Risti ja Seinäjoen kaupunginkirjasto, kumpikin ulkopuolelta vain.  Hienoja olivat. Ja vaikka kirjasto näytti olevan vähän vinossa, niin kai se oli ihan tarkoituksella niin. Kulttuuria saatiin lisäksi maistella hotellissa molempina öinä, koska karaokebaarin ohjelma kantautui suoraan huoneeseen. Eipä tarvinnut itse lähteä viihtymään alakertaan. 
Kahvin voimalla jaksaa taas

Semmosia.
Tötterömetsää
Oman tötteröosaston lisäksi Väinölän luomutilan tötteröamppeleilla oli kunnia olla somistamassa Sisustussuunnittelu Nina Mäkelän suunnittelemaa, Jukka Rintalalle omistettua oleskelutilaa.