22.9.2014

Kaiken maailman markkinoilla

Syysasuisia tötteröitä
Terveisiä markkinoilta. Kymmenen päivän ajalle osui yhteensä neljät markkinat, joista yksiltäkään ei maltettu olla pois. Kuopiossa oli Kalaryssäys, Lappeenrannassa Muikku ja Pottu. Savonlinnan omilla syysmarkkinoilla oli tietysti pakko olla, eikä Jyväskylän Ween Maan Viljaastakaan haluttu pois jäädä. Tietynlaista haipakkaa,  suorastaan minuuttiaikataulua suoritettiin menneellä viikolla.
Puuaskeja värjättävä, ruusukimppuja tehtävä.
Ilmat suosivat tapahtumia, ja kauppakin kävi mukavasti. Risulinnut pääsivät uusiin koteihin (tiiroja kyllä vielä jäi...), pikkupesät loppuivat kokonaan ja tötterövarastokin hupeni hälyttävästi.


Pesäamppeleita lisää punottava
Tämän markkinapyrähdykseen jälkeen palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen, eli tehdään ahkerasti viikolla uutta tavaraa, ja kierretään markkinoita viikonloppuisin.

Venhoja jäi vain kaksi. Ei riitä, tehtävä lisää.
Ilmatkin kylmenivät sopivasti vasta markkinarysäyksen lopuksi. Kun risuhommia ei tarkene enää tehdä ulkona, on mukava vetäytyä työhuoneeseen, pistää tuli rätisemään uuniin ja unohtaa kaikki tekemättömät ulkotyöt. Nyt on taas aikaa keskittyä kunnolla risutöihin.

Kukkia ja risuja tarjolla taas seuraavilla markkinoilla!


9.9.2014

Mansikkapinaattia ja tomaattipaprikaa

Tänä kesänä kasvihuoneessa ja puutarhassa kasvoi monta uutta ja ihmeellistä kasvia. Mikä viiraus liene keväällä iskenyt, kun oli niin paljon innostusta kokeilla uusia kasveja. Useimpina keväinä tulee kasvateltua aina niitä samoja varmoja lajeja ja lajikkeita.

Tomaateissa meillä on ollut vakiolajikkeena Money Maker. Mikäs siinä, hyvä tomaattihan se. Kasvaa kiltisti ja tekee paljon satoa. Nyt kuitenkin kokeiltiin kirsikkatomaattia ja mustaa tomaattiakin. Kasvatuksessa oli vähän ongelmia, mutta kummastakin tuli lopulta hyvä sato. Mielettömän hyvän makuisia olivat molemmat. Kirsikkatomaattia otettiin jo keittiöön kypsymään monta tertullista. Taitaa ensi vuonna Money Maker joutua väistymään näiden tieltä.

Päältä ruskea, sisältä epäilyttävän tumma, vähän kuin pilaantunut...mutta ah kuinka hyvän makuinen!
Tämän punaisemmaksi ei musta tomaatti tullut.
 Chileja kasvatettiin myyntiin muutamia lajikkeita. Itselle kuitenkin jätettiin melkein  kaikki Jamaican Bellit, kun sitä radion chiliohjelmassa keväällä niin kehuttiin. Hauskan kellon se tekikin, mutta ei ainakaan nämä meidän Bellit niin isoiksi kasvaneet että olisi voinut tehdä ohjeen mukaisia täytettyjä chilejä.
Vihreä kello muuttuu oranssiksi kypsyessään. Toinen kello takana. Jamaican Bell.
 Hauskin ja ehkä hyödyttömin kokeilu tänä vuonna oli mansikkapinaatti. Se valittiin mukaan ihan vaan nimen perusteella....Ihan hyvä peruste sekin on! Matala kasvi teki kyllä pieniä marjoja koko kesän, mutta aika mauttomia ne olivat. Lehtiä kuulema voi käyttää pinaatin tavoin, mutta eipä tullut käytettyä. Yllättäen kanat eivät olleet näistä marjoista ollenkaan kiinnostuneita, vaikka tavallisesti ne syövät kaiken minkä löytävät. Marjojen pinnalla on siemeniä, jotka syödessä narskuvat hampaissa. Veikkaan, että tätä kasvia tulee löytymään pihasta tästedes aina, sen verran nopeasti siemenet tuntuvat kypsyvän ja leviävän ympäri pihaa. Eipä haittaa.

Mansikkapinaattia kukkapenkin reunalla

Toinenkin hauska kasvi otettiin mukaan nimensä vuoksi: tomaattipaprika. Ehkä olin aavistuksen pettynyt kun kävi ilmi, että se on saanut nimensä hedelmän muodon takia. Ei se oikeasti ole tomaatin ja paprikan risteymä.

Vähän kurttua kyljessä, mutta kyllä siitä muodon hahmottaa. Siis tomaatin muotoinen paprika.
Ja lopuksi kesän ihme, päärynä! Siis päärynäpuu joka tekee syötäviä päärynöitä! Siis puu joka selvisi talvesta vaurioitta, kukki ihanasti ja vieläpä teki päärynöitä. Ja monta!

Oksat notkuvat päärynäsadon painosta, voiko tämä olla totta!

7.9.2014

Torikauppias pakenee metsään

Ihanan vilkkaat, eloisat ja runsasväkiset markkinat takana tänä viikonloppuna! Hartolassa riitti sitä väenpaljoutta, ja Lappeenrannassa oli jälleen kerran aivan mahtava valikoima sekä myyjiä että monenlaista ostajaa. Hauskoja juttuja rupateltiin monen, monen asiakkaan kanssa, ja vielä kun sääkin oli päivän mittaan kerrassaan helteinen, oli olo sunnuntai-iltana aika uupunut tiukan ajo-, kojunpystytys-, myynti- ja pakkausrupeaman jälkeen.

Syksyn värit ovat saapuneet

Sellaisessa mielentilassa ei kannata mennä suoraan nukkumaan, sillä ei uni ei tule kuitenkaan, tai jos tulee, se on levotonta sekamelskaa. Parempi hengitellä hetki ihan rauhassa, ja antaa ajatusten selkiytyä vaikka pienellä metsäretkellä. Koska viikonlopun markkinoilla ei ehtinyt paljon kameran kanssa kuljeskella, tämä juttu saa kuvituksensa markkinaviikonlopun kruunanneesta metsäretkestä.

Syksy 2014, kun ihan pienetkin pihlajat tekivät hirmuista marjasatoa
  Maaseutumarkkinoilla me maalaistollot tuomme kaupunkilaisten saataville kaikkea sitä osaamista, mitä itse kukin osaamme parhaiten tehdä. Kenellä oli oman puutarhan kukkia, kenellä omenapuun antimia, marjoja, juureksia, kotona leivottua leipää maisteltavana ja myytävänä. Oli monenlaista käsityötä ja muuta taidonnäytettä. Ihan hurjasti ihmiset tekevät erilaista askaretta, ja toreilla on tilaisuus niitä kaikelle kansalle esitellä. Ja kansahan tykkäsi näkemästään! Tänä viikonloppuna ei ainakaan näyttänyt siltä, etteivätkö nykyihmiset enää osaisi tai välittäisi käydä toreilla. Se kyllä lämmittää mieltä.

Polku löytyy vielä heinikon seasta

Väkeä oli mustanaan kummallakin paikkakunnalla sekä Lappeenrannassa että Hartolassa. Monet näyttivät tekevän paljonkin ostoksia, ja me myyjät olimme tietysti tyytyväisiä. Silti tekisi mieli ajatella, että toriperinteessä on kyse jostain enemmästäkin kuin pelkästä ostamisesta ja myymisestä.

Yhä syvemmälle metsään

Me torikauppiaat taidamme tosiaan olla ihan erityistä ihmisrotua. Voi sitä työn määrää, ennenkuin saa kojunsa torille pystytettyä! Rohkeuttakin on hyvä vähän varastoida mukaan, että jaksaa ottaa vastaan asiakkaiden arvostelut kättensä töistä. Jos uurastus joskus sitten palkitaan, torikauppias kulkee muutaman päivän kuin sumussa.
Lammen rannalla mieli lepää
Kun päässä humisee ja tämmöiset mietteet eivät meinaa asettua mielen perukoilla oikeaan asentoon, lyhytkin metsäretki auttaa rauhoittumaan. Kaupungin hälinä ja torin touhu jäävät taakse sitä mukaa kun polku vie syvemmälle metsään, kohti kesäistä uimakalliota. Hiljaisella lammen rannalla istuskellessa tulee mieleen, että jälleen on yksi ihmeellinen päivä, yksi ainutlaatuinen kesä takana. Siitä on hyvä lähteä kohti uutta.