27.8.2014

Yhdestä tulikin viisi

Nostettiin ryvässipulit. Ilmojenkin puolesta sattui hyvin: sade taukosi tiistaina, juuri kun kuukalenteri neuvoi sipulit nostamaan. Naatit olivat jo osittain maata myöten, mutta vielä melko vihreitä.


Varasin nosto-operaatioon talikon ja kottikärryt, mutta eihän siihen mitään talikkoa tarvittu, eikä muutakaan apuvälinettä. Sipulit irtosivat kevyesti maasta ja nousivat komeina ryppäinä, suurimmassa osassa 4 tai 5 sipulia. Varsinkin kukkavartiset sipulit oli kätevä nostaa napakasta kukkavarresta. Kukkavarret otettiin talteen, mutta vielä pitäisi löytää ohjeet niiden hyödyntämiseen.



Noston jälkeen leikkelin naateista puolet pois ja irrottelin sipulit toisistaan. Tässä vaiheessa sipuleista lähti jo tosi voimakas tuoksu, ja se pysyi kasvihuoneessa monta päivää. Kasvihuoneen pöydillä oli helppo tehdä alkukuivatus ja vähän siivota sipuleita. Siellä on tähän aikaan myös sopiva lämpötila: MTT:n ohjeissa neuvotaan kuivaamaan sipuleita ensin noin 18 asteessa, ja vasta sen jälkeen siirtämään sato lämpimämpään. Kun tuota MTT:n tekstiä luki, oli kyllä pakko heti vähän punnita omia sipuleita: MTT:n koesipulit olivat alle 10 grammaa, meikäläiset yli 70 grammaa!


Nyt jännitetään, osataanko sato kuivata niin, että se säilyy kevääseen asti.




25.8.2014

Piti laittaa hellaan tuli

Piti laittaa hellaan tuli. Ei lämmityksen vuoksi, vaan pajutikkujen kuivattamiseksi. Puutarhuli on salaa käynyt kopsuttelemassa kangaspuilla, vaikka tähän aikaan vuodesta pitäisi olla vielä täysillä ulkotöissä. Nyt on kaikki kuivat pajut kudottu, ja puolikuivia kiirehditään kudontakuntoisiksi hellan lämmössä.
Pajuliinarullat odottavat viimeistelyä: solmimista, leikkaamista, ompelua. Sadepäivä on siihen työhön ihan oivallinen. Eikä hellassa räiskyvä tuli tunnu oikeastaan ollenkaan hullummalta.


Puutarhuli on aivan rakastunut pikkuisiin kangaspuihinsa. Kunhan pajuliinavarasto kertyy tarpeeksi suureksi, pääsee taas jatkamaan erilaisia kokeiluja, joita pyörii jatkuvasti mielessä.


22.8.2014

Risulintujen kokoelma karttuu


Puutarhuli ei suinkaan touhua luomutilalla yksin, vaan kaverina hommailee muuan Maamies. Maamies on siitä pätevä, että se osaa rakentaa kaiken, mitä puutarhuli vaan keksii pyytää. Rakennustöiden lisäksi maamies on kunnostautunut myös risulintujen tekijänä.

Tiira

Siinä missä puutarhuli vääntää nöyrästi tötteröamppelia päivästä toiseen, maamies loihtii omassa pajassaan ihan mitä huvittaa. Jos ei ihan joka päivä Eiffelintornia


  niin sitten erilaisia lintuja.

Viklo

Tämän kuvan lintu on kylläkin ihan aito, se lennähti torilla lepäämään taulunkehyksen päälle.

Tirpunen

Puutarhuli katselee välillä vähän kateellisena maamiehen luomisintoa, ja ehkä sen vuoksi pyysi kerran maamiestä tekemään joskus sellaisiakin risulintuja, joista kerrotaan risunvääntöoppaissa.

Koipeliinit. Näillä on poikanenkin, mutta se ei mahtunut tähän kuvaan.


Yhtenä päivänä puutarhulillekin tuli halu kokeilla, mihin omat siivet kantavat risulintuasiassa. Vimmatun työskentelyn tuloksena syntyi ruma ankanpoikanen. Puutarhuli asetti sen kukkapenkkiin, josta se sai tukea itselleen (koska se on liian painava pysyäkseen pystyssä omilla jaloillaan). Sieltä se on vaivihkaa siirretty lymyilemaan pajuaidan viereen. 

Ruma ankanpoikanen
Maahan vangittujen mielikuvituslintujen lisäksi maamiehen risuverstaalla on kuoriutunut parvi lentäviä, kirkuvia ja syöksyileviä haarapääskyjä, tiiroja ja liitäjiä.




Voisko tämä olla isomeriliitäjä? Ulappaliitäjäksi sillä on liian kapeat siivet, mutta nimi olis kyllä komeampi.

16.8.2014

Mie teen niille pesän.

Risupesä
Kanarouvat ovat tänä kesänä olleet ihan erityisen kekseliäitä munintapesien tekemisessä. Munia on löytynyt saunan liiteristä, risukasan alta ja kasvihuoneen pöydän alta. Saunan liiterissä oli yksitoista munaa, risukasan munat oli joku käynyt rikkomassa, ja kasvihuoneesta pelastin yhden munan. Toivottavasti ainakaan kasvihuoneesta ei löydy enempiä.




Mutta jos arvon rouvat eivät enää kelpuuta kanalan vanhoja pesiä, niin tehdään heille uudet. Työpiste on sopivasti ollut pihamaalla jo monta viikkoa, siihen vaan punontapaikka ja vot! Alkaapi mittatilauspesää syntymään!


Niin... voi näitä amppeleinakin tietysti pitää.

7.8.2014

Suuri kassinpurkupäivä

Puutarhuli on uskollisesti raahannut yhtä ja samaa tarvikekassia torille kesäkuun alusta lähtien melkein joka päivä. Nyt on tullut aika purkaa kassi ja kurkata millaisilla varusteilla torikesästä tänä vuonna selvittiin.
Kainuu-sukka toimii kesäisin termospullon lämmittimenä
Tärkeimpänä varusteena kassista löytyy termospullo. Sen lämmikkeenä on äidin kutoma Kainuu-sukka, ollut jo monta vuotta. Suunnitelmissa on ollut neuloa ihan oikeakin termospullon lämmitin, mutta tällä sukkaversiolla nyt mennään niin kauan että puutarhuli saa, tai saa aikaiseksi tehdä, termarille oman pussukan. (Joululahjaideaa tässä hei, vink-vink!). Eväiden ja teeveden tekeminen ja mukaanpakkaaminen tuntuu joskus toriyrittäjyyden raskaimmalta puolelta. Illalla, juuri kun olet tyytyväisenä mennyt nukkumaan, iloisena siitä että kaikki on valmiina seuraavan aamun aikaista herätystä varten, iskeytyy mieleen yksi sana: EVÄÄT! Nouse siinä sitten ylös sängystä ja ala voidella eväsleipiä. Saattaa tulla ammatinvaihtokin joskus siinä kohtaa mieleen.

Tänä kesänä torikassin tärkeimpien sisältöjen joukkoon on noussut pyyhe ja uimapuku. Meillä kun Savonlinnan torilla on järvi ihan siinä torin rannassa, on siitä näppärä pulahtaa uimaan aina kun kuumuus käy liian ankaraksi. Ja tänä kesänä on käynyt monta kertaa.

Kassin pohjalta löytyy muutama tyhjä, rytistetty Ärräpussi. R-kioskin salmiakki on pelastanut monelta tylsältä päivältä. Väsymyksen karkoittajana se on ihan mainiota tavaraa, mutta muiden sivuvaikutusten takia ei ehkä parane suositella jatkuvaan käyttöön. Mutta jos tapaat puutarhulin joskus myyntityössä hieman happamen näköisena, tarjoa sille salmiakkia. Vaikutus on nopea ja kaikkien kannalta suotuisa.

Kassista löytyvät myös sellaiset varusteet kuin esiliina, sadetakki, sateenvarjo ja naapurimyyjältä ostetut villasukat. Esiliinaa on pätevä pitää suojana kukkakimppuja ja risunippuja käsitellessä - torilla kun voi hiljaisina hetkinä ihan hyvin tehdä tuottavaakin työtä. Esiliinaa lukuunottamatta muita varusteita ei ole tarvinnut kesäkuun alun jälkeen käyttää kertaakaan.

Kassi on siis purettu ja yksi mukava Savonlinnan torikesä taas takana. Oli kiva tavata tuttuja ja tuntemattomia, kuunnella torikahviloista kaikuvaa naurunremakkaa, oopperajuhlien juhlallisia aamunavauksia ja haikeena taustalla soivaa haitaria. Vaikka torikausi loppuukin meidän osalta tähän, kesä jatkuu vielä, ja kassi pakataan nyt viikonloppumarkkinoita varten. Aika lailla samoilla varusteilla mennään, vaikka työmatkat muuttuvat vähän pidemmiksi ja olosuhteet vaihtelevammiksi. Eikä siitä eväiden tekemisestä taida päästä eroon vieläkään.
Valmiina kohti uusia seikkailuja. Ja kassi tietysti mukana.