31.5.2014

Iltakävelyllä puutarhassa

Viikon takaiset helteet tekivät ihmeitä puutarhassa. Osa kasveista heittäytyi hetkessä täyteen kukkaan. Osan kukinta on jo ohi. Tienvarsilla näyttävät koiranputket jo aloittavan, vaikka vielä on 3 viikkoa juhannukseen.

Tämän punaisen kukan kauppanimi oli Silene.
Oikeastaan tuo ylläoleva kuva on aika nolo muisto viime keväästä. Kyllästyin odottamaan kukinnan alkamista pihassa, ja kävin puutarhaliikkeestä ostamassa ensimmäisen silmiin osuvan kukkivan kasvin, tämmöisen Silenen. Taisi maksaa 15 euroa tämä saksalainen kasvi. Kotona sitten katsoin ostostani hiemen tarkemmin ja tunnistin sen puna-ailakiksi. Puna-ailakki! 15 euroa! Ja vielä saksalainen! Mutta niin se vain talvehti, ja nousi tänä keväänä entistä muhkeampana. Vaikka vieressä oleva iirikset kyllä korostavat ihanasti värejä, ja se on tälläkin hetkellä kukkapenkin komistus, mieleen nousee aina omituinen karvaus kun näen tämän asetelman.
Jumaltenkukka
Jokakeväinen ilonaihe on tämä jumaltenkukka. Pieni, muitten alle kesän mittaan häviävä kukka kukkii syklaamin näköisin kukin touko-kesäkuun vaihteessa. Kukinnan jälkeen se unohtuu, ja siksi onkin aina yhtä mukava löytää se keväällä.

Pahalta näyttää, mutta elossa ollaan!
Monet tuntuvat epäilevän laventelin menestymistä Suomessa, mutta kun maa on läpäisevä niin että syksymärkyys ei jää taimen juurelle, laventelikin talvehtii. Meillä on lajiketta ´Munstead´, ja se saattaa näyttää hyvinkin harmaalta ja kuolleelta pitkälle kevääseen, mutta aina se vaan yllättää uusiutumisellaan. Tyvestä alkaa kasvaa uutta tuoretta versoa, ja niin vain on taas kesän laventelisato varmistettu!

Omppu kukkii
Pikkuisen harmittaa, ettei tullut istutettua pihaan omenapuita heti silloin kun paikalle muutettiin 15 vuotta sitten. Sitä jotenkin ajatteli, että ne kasvavat niin hitaasti...Nykyisin, kun vuodet lipsahtelevat aivan huomaamatta, ei tuollainen 15 vuoden perspektiivi tunnu enää missään.


Parsakin ehti vähän liian isoksi. Tästä ei enää syödä, mutta jospa ensi keväänä sitten.
Muuan asiakkaamme harmitteli torilla kerran sitä, ettei ole vieläkään saanut istutettua itselleen parsaa "koska niistä saa satoa vasta kolmantena vuotena". Mies kertoi harmitelleensa sitä nyt jo 6 vuotta. Todettiin siinä yhteisesti, että omenapuiden ja parsan istuttaminen kannattaa aina.


Aesculus hippocastanum ´Lippakioskinus´
Yksi mukavimmista taimikokeiluistamme on hevoskastanja. Kerään syksyisin siemenet Savonlinnan Lippakioskin vieressä kasvavasta hevoskastanjasta, kylvän ne peltoon ja purkitan seuraavana keväänä. Tämä ´Lippakioskin hevoskastanja´on torilla aika kiitollinen myytävä, koska voin näyttää ostajalle että se varmasti menestyy näilläkin leveysasteilla, kasvaahan emopuu todisteena aivan näköetäisyyden päässä. Olisi mukava tietää, kuinka vanha tuo Lippakioskin puu on. Jos joku paljasjalkaisista savonlinnalaisista tietää, laittakaahan viestiä!

Riviin järjesty!

Ryvässipulit saatiin tänään peltoon. Kaikki yritettiin tehdä vaatimusten mukaisesti, tosin kuukalenterin noudattaminen nyt sitten unohtui. Sen mukaan sipulit olisi pitänyt istuttaa vasta ensi viikolla. No, maihin menivät tänään, toivottavasti ei tullut paha moka. Tuhkavesiliotus niille kuitenkin muistettiin tehdä. Sen pitäisi torjua juurimatoja ja muita vastuksia. Vähäsen pöläytettiin pellollekin loppuja tuhkia.
Maamies siellä yskii tuhkapilven takana.
Tulevan sipulimaan paikkaa mietittiin pitkään. Toisaalta olisi tarjolla ravinteikas, mutta aika rikkaruohoinen palsta. Toisaalla taas rikoista vapaa mutta ehkä ravinteiden kannalta huonompi maa. Lopulta sipulit päätetttiin laittaa rikattomalle lohkolle. Ja heti istutuksen jälkeen tuli mieleen, että olisihan tässä voinut kokeilla molempia; puolet tänne ja puolet tuonne. No, näin meni tällä kertaa. Toivottavasti ei mikään tuho iske näihin kallisarvoisiin aarteisiin. Varmuuden vuoksi sipulia on annettu kahteen luotettavaan paikkaan ylläpitoon. Jos meillä käy kato, toivottavasti saadaan osa siemenestä takaisin.


Lopuksi vähän peitellään ja tasoitellaan.
Maata kuohkeutettiin ja harattiin vielä kerran ennen juhlallista maahanpanoa, ja lannoitettiin kompostilla. Koska istutusväliksi suositellaan 20 senttimetriä, sekin varmistettiin vielä mittanauhalla. Jos sitten ei ihan koko väli täytykään sipuleista, onpahan helpompi harata kasvien välejä.

Astiaan istutettu koekaniini alkaa jo jakautua! Ihan selvästi versot kasvavat kolmessa nipussa. Tuleekohan tästä nyt 3 vai 6 sipulia? Vai peräti 9? Nyt ihan jännittää... Koekaniini kasvaa melkein ämpärin kokoisessa ruukussa, mutta pohjarei´istä pilkottaa jo juuria. Mihin me näiden hurjimusten kanssa vielä joudutaankaan!

Versot kasvavat terveinä ja raikkaan vihreinä.


21.5.2014

Sieltä ne nousevat

Viime syksynä kylvetyt itusipulit ovat kovassa vedossa juuri tällä hetkellä. Kasvu on voimakasta ja kylvös tiheä. Rikkaruohot ovat suorittaneet ihan pikkuisen nurkanvaltauksen kylvöksen toisessa laidassa, mutta ne on vielä helppo torjua.
Laatikon alla turvassa.

Kauniit oranssit muovilaatikot ovat siis kanojen takia. Ilman näitä komistuksia kaikki pihan istutukset häviäisivät hetkessä ahkerien kuopsuttelijoiden jalkoihin.

Haralla oli nopea kitkeä laatikkorivin ympärille rikkaruohoton alue, kun sama työ oli jo kertaalleen tehty syksyllä. En silti epäile yhtään, etteikö rikkaruoho-, vuohenputki- ja leinikkihyökkäys ehtisi vallata tuota neitseellistä maata kesän mittaan. Ja monta kertaa.


Leinikki on päässyt livahtamaan rikkaruohottoman vyöhykkeen läpi. No, otetaan leinikki pois.
Itukkaat ovat terhakkaassa kasvussa. Kun laatikon nosti pois, alta hulmahti mojova valkosipulin tuoksu. Nämä itukkaat taitavatkin olla voimallisempaa tavaraa kuin varsinaiset kynnet.

On siinä pienellä alueella sipuli poikineen, sano.
Alue näyttää kuvassa todella pieneltä, mutta siinä kasvaa vieri vieressä mahoton määrä uutta, tuoretta valkosipulia. Pitää vaan muistaa käydä niitä hoitelemassa kesän mittaan, eli kitkemässä, lannoittamassa ja kastelemassa. Hyvältä näyttää ainakin tähän mennessä.

19.5.2014

Tomaatteja istuttamassa

Helteet tulivat kuten luvattu oli. Koska joka paikka pullistelee taimia, arvelin että tomaattihuoneeseen voi jo ruveta ensimmäisiä istuttamaan. Täytyy vain toivoa ettei enää tule yökylmiä. Tomaattihuoneessa ei nimittäin ole lämmitystä.

Iso kuoppa ja paljon vettä.
Kirsikkatomaatin taimet ovat päässeet tosi isoiksi, joten iso, eli syvä, on oltava istutuskuopankin. Sillä aikaa kun vesi imeytyy istutuskuoppaan, voi kaivaa valmiiksi seuraavia. Vettä kannattaa laittaa kuoppaa reippaasti, vaikka kaivaessa multa näyttääkin olevan mukavan kosteaa. Tomaattihuoneessamme oli ennen reunalliset  istutuslaarit, mutta ne purettiin pois. Nyt kasvit kasvavat maan tasalla, ja ne saavat juurillaan kosteutta myös kasvihuoneen ulkopuolelta. Kasvin hiusjuuristo saattaa ulottua todella laajalle alueelle.   
Tätä tomaattia on kasteltu oikein. Multa on pinnalta kuiva mutta taimipaakun alaosa on sopivan märkä.
Istutan tomaatit aika tiukkaan. Kun poistaa varkaat ja alalehdet säännöllisesti, pelkkä ranka ei vie paljon tilaa. Ja juurelle mahtuu vielä vaikka ruohosipulia tai salaattia.

Salaatti on kasvanut kennostossa vähän liian pitkään.


Tämä ruohosipuli on selvinnyt kasvihuoneessa talven yli
Tomaatit tuetaan katosta riippuviin naruihin jo istutusvaiheessa
Kolmen tomaatin istuttamisen jälkeen iski epäilys. Entä jos sittenkin vielä tulee kylmiä öitä? Ja kaikki parhaimmat taimet paleltuvat? Työt seis ja suunnitelmat uusiksi. Kokeillaan nyt näillä ensin, jospa loput taimet vielä mahtuisivat vähän aikaa odottamaan.

Istutetut taimet olivat niin isoja, että niissä oli jo varkaitakin. Raskaan kaivamistyön palkinnoksi puutarhuli sai tuoksutella tomaatin tuoksua poistaessaan ensimmäisiä varkaita.

Varas, eli rungon ja lehden välistä kasvava haara.

15.5.2014

Konekanta lisääntyy kasvimaalla

Ilmat lämpenevät, ryvässipulin istutus lähenee. Leivinuunissa on viime aikoina poltettu pelkästään koivuhalkoja, koska sipulin tuholaistorjuntaan tarvittava tuhkaliotus tehdään koivuntuhkaveteen. Sipulimaalle on viritetty harso. Sen tehtävänä on innostaa rikkaruohot kasvamaan. Kun harso otetaan parin viikon päästä pois, alta paljastuvat rikat on helppo tuhota haraamalla, ja sipuli saa roiman etumatkan rikkaruohoihin. Ovelaa, vai mitä?

Ei ole tarpeeksi painoja. Kyllä lähtee jos tuuli nousee.
No, ovelaa tai ei, mutta kovin kätevä tuollainen harso ei kuitenkaan ole, varsinkin jos on oikein tuulista. Ja tyynellä ilmalla jos levität, tulee kuitenkin laitettua liian vähän painoja. On tällaisia harsonpalasia  eräänkin kerran  lentää lepattanut kotiinpalaajaa tiellä vastaan, ja sellainen on kyllä aika hurja näky. Ei muuta kuin juokse perään ja toivo, ettei se tartu sähköjohtoihin tai lennä jonkun auton tuulilasiin. Mutta jos harson saa asiallisesti levitettyä, ja se vielä pysyy kiltisti paikallaan, se kyllä toimii rikkaruohojen idättämisessä.

Sitten vain haraamaan! Perushara on puutarhulin paras kaveri. Oikean työasennon opettelemisen lisäksi on tärkeää ajoittaa haraaminen oikein. Ei kannata jäädä keväällä ihailemaan mustaa multaa kovin pitkäksi aikaa, vaan haraamaan on mentävä jo ennenkuin vihreää alkaa pilkottaa viljelyskasvien vieressä.

Jopotin. Kävelyvauhdilla jopotellaan rauhallisin vedoin helposti ja kevyesti isotkin pinta-alat.
Perusharan saa tavallisesta puutarhakaupasta, mutta erityisen tehokkaan ja ergonomisen vehkeen voi tehdä ihan helposti, tai no melko helposti, tai siis on mahdollista tehdä itsekin.  Meillä on tällainen Jopo-polkupyörän eturenkaasta tehty Jopotin. Sillä lähtee rikkaruohot kevyesti työntämällä. Haraosa on samanlainen kuin kaupan harassa, ja sitä välillä terottamalla saa taas homman sujumaan kuin leikki vaan. Kuivaa maata tällä on erityisen helppo jopotella.

Pellistä väännetty kolmion muotoinen tuo tuo, öh, urakone.
Toinen omatekemä vehje on pellistä väännetty urakone. Tällä pääsee multaamaan kapeita välejä ja tekemään istutus- tai kylvöuria. Urien peittäminen onnistuu samalla vehkeellä. Tarpeeksi pitkä varsi mahdollistaa selkävaivaisenkin touhut kasvimaalla.

Terävät piikit ja pikkuinen hara.
 Tähän punakeltaiseen varteen, jonka merkkiä en nyt muista,  voi kiinnittää hyvin monenlaisia puutarhatyökaluja. Kuulostaa vähän liiankin hyvältä ollakseen totta, mutta meillä tätä kyllä on hyödynnetty paljonkin. Varteen on helppo kiinnittää ja irrottaa osia, ja ihmeen ahkerasti  niitä tulee käytettyäkin. Kapealla kouralla saa tehtyä tarkkaa työtä kasvien välissä, ja sillä irtoaa isommatkin juuripaakut kevyesti nykäisemällä. Ja kaikki tapahtuu selkä suorana!

Alla olevan kuvan yhdistelmäajoneuvo on puutarhulin viimeisin hankinta punakeltaiseen varteen. Siinä on yhdistettynä sekä hara että rullaäjes! Vähän raskaskäyttöinen onpi hän, mutta tehokas kyllä. Savimaalle en suosittelisi mutta meidän hiekkapellolla se kulkee kuin juna, ja myllää kaiken mennessään. Jäämme odottamaan, millaisia lisäosia insinöörit vielä keksivätkään punakeltaiseen varteen.

Edessä hara, takana äjes. Tai toisin päin, sillä tätä vempelettä voi sekä vetää että työntää.





11.5.2014

Terveisiä sieltä Jyväskylästä

Maailmanhistorian ensimmäinen Jyväskylän Käsityökortteli on nyt onnellisesti ohi, ja mielessä on mukavia muistoja lauantailta. Ihan pikkuisen aamulla kyllä hirvitti, kun ilma oli niin harmaa ja pilvet roikkuivat uhkaavina alueen yläpuolella, mutta eipäs vaan satanut koko päivänä! Ihan niin kuin olisi aurinkokin välillä pilkahtanut.
Myönnetään. Aamulla vähän jännitti
Täytyy tunnustaa, että olin varannut mukaan viimeistelyä odottavia varpaluutia ihan siltä varalta, että päivä olisi hiljainen ja aika kävisi pitkäksi. Mutta siihen hommaan ei tarvinnut turvautua ollenkaan, vaan aika meni nopeasti ja asiakkaita ja juttuseuraa riitti sopivasti. Välillä ehdin onneksi vähän juttelemaan naapurimyyjienkin kanssa, ja kipaisemaan nopeita pyrähdyksiä lähikojuilla. Harmi vaan että valokuvia tuli taas otettua aivan liian vähän, tässä kuitenkin muutamia otoksia.
Huopa kiehtoo aina.


Käsityökorttelin ideahan on luoda hyviä myynti- ja tuotteiden esittelymahdollisuuksia pienille käsityöyrittäjille ja esitellä asiakkaille taatusti kotimaisia tuotteita. Niitä valmistavat intohimolla työhönsä suhtautuvat yrittäjät. Olikin mukava huomata asiakkaiden heittäytyvän juttelemaan tuotteiden taustoista tekijöiden kanssa. Kannattaa ottaakin kaikki irti tekijöistä kun juttusille kerran pääsee! Itselläni oli montakin mukavaa juttuhetkeä. Pajuliinoista, kutomisesta ja monesta muustakin asiasta irtosi pitkät jutut mm. Ekotintin kanssa, ja risulintujemme lajimäärityksistä päästiin vähän väittelemäänkin parin asiakkaan kanssa (myönnän nyt, kyllä se toinen lintu oli sittenkin viklo).

Omat ostokseni olivat pieniä mutta sitäkin mukavampia, ja ehdottoman tarpeellisia. Ostin villapöksyihin henskelit yritykseltä, jonka nimi on komeasti Oy Helsingin Olkain Ab. Tyylikäs nimi!

Kyllä nyt kelpaa paukutella henskeleitä.
Susannan Työhuoneen riepukioskista ostin maineikkaan tiskirätin, sen jossa on pinkki mökki. Susannahan on yksi Käsityökorttelin taustavoimista, ja hänen riepukioskinsa löytyy tämän kevään  Käsityökortteleista Tampereelta ja Helsingistä  toisin kuin meidän kojumme, joka osallistui tällä kertaa vain tähän  Jyväskylän tapahtumaan.
Se on siis rätti tai riepu, ei mikään pyyhin tai kuivain tai liina. Kyllä asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä.

Vielä ostin naapurikojusta (Pieni Hattutehdas, kuinka tyylikäs firman nimi sekin) herttaisen pitsisen vetoketjun, jota jo suunnittelin tulevaan villatakkiini kunnes huomasin ettei sen pituus riitä, eikä se edes ole alhaalta avautuva. Mutta ostin silti, koska ihan varmasti olisin ostamatta jättämistä myöhemmin katunut. Kuten jo paluumatkalla autossa jouduin harmittelemaan etten ostanut sitä tyylikästä muistivihkoa, joita olisin tarvinnut kaksinkin kappalein heti kotiin päästyäni.
Että tämmöisiäkin tehdään!
 Omalta osaltani ensimmäinen Käsityökortteli on nyt onnellisesti takana ja olen todella tyytyväinen että lähdin siihen mukaan. Talkoohengellä käyvä ja yhteistä hyvää edistävä Käsityökorttelikiertue on aika erikoinen ilmiö! Käsityökorttelin myyntikojut nousevat  ensi viikonloppuna  Tampereelle, käykäähän tutustumassa!


8.5.2014

Sipulikokeilu

Ryvässipuleiden varastoinnissa ei ollut minkäänlaisia ongelmia talven aikana. Ei yhtään pehmennyttä, ei yhtään pilaantunutta. Mutta nyt viimeisimmässä tarkastuksessa löytyi yksi sipuli, joka oli päättänyt lähteä itämään. Vihreät versot olivat jo viitisen senttiä pitkät. Koska maa on vielä kylmä, sitä ei voi istuttaa ulos, ja kun toisaalta ei poiskaan raski heittää, päätin tehdä vähän erikoisen ratkaisun.
Ihan selvästi versot kasvavat ryppäissä. Jakautuminen on jo alkanut.


Lycka till, eli kasvahan isoksi. Eiku moneksi.

Päätin pelastaa sipulin istuttamalla sen isoon astiaan kasvihuoneen lämpöön. Koska odotan hirmusatoa, astiankin pitää olla iso. Montako sivusipulia ryvässipuli tekeekään, viisi, kymmenen? Kaksikymmentä? Eihän tähän riitä minkäänlainen astia! Täytynee varautua siirtämään sipuli myöhemmin oikeampaan ympäristöönsä eli peltoon.
Mahtuukohan koko sato varmasti tähän astiaan?
Ihan varmuuden vuoksi täytyy vielä sanoa, että astiakasvatus ei ole ihan kaikkein varmin tapa tapa saada sipulisatoa. Puolustelen tätä ratkaisua vaikka sillä, että astiassa on kiva seurata tämän mielenkiintoisen sipulin kasvutapaa ja jakautumista.

2.5.2014

Nämä tämmöiset päivät

Kehtuuttaa. Vapun jälkeen on satanut kahdesti lunta. Ja toukokuussa kun oli tarkoitus ruveta puutarhulinoimaan ihan tosissaan. Läpsytellä sandaaleissa pitkin pihoja ja möyriä mullassa.

Nyt aika meneekin taas polttopuun roudaamiseen uuneihin. Kasvihuoneessa kyllä tietysti tarkenisi, mutta koska siellä ei uskalla tuulettaa, ilmasto ei ole kovin miellyttävä. Pakolliset työt vaan nopeasti alta pois, ja äkkiä ulos, tai siis takaisin sisälle.


Nyt olisikin hyvä aika kolkutella kangaspuilla, mutta loimi loppui viikko sitten. Ensimmäiset 20 metriä siis tehty, ja uutta tekisi mieli aloittaa, kun ilmatkin suosivat enempi sisätöitä. Kevätvärejä on vielä pari säkillistä odottamassa, ja kuivaa pajuakin jonkin verran jäljellä.


Yllätäen parhaimmat kudontapajut löytyivät tienvarren pajukoista. Sieltä on sopivasti niitetty, ja kasvusto on nyt suoraa ja tasaisen pituista. Väritkin passaavat kuteisiin niin somasti. Oman pihan  korallisalavat säästyvät kranssitarpeiksi.

               
Kutomisessa on jotain samaa yksinkertaisuutta kuin punomisessakin. Kunhan homman saa sopivasti alkuun, voi kutoa kopsutella tuntitolkulla aivan huomaamattaan. Täytynee pitää huoli, että puissa on aina sopiva loimi valmiina, näitä tämmöisiä päiviä varten.