Iltakävelyllä puutarhassa

Viikon takaiset helteet tekivät ihmeitä puutarhassa. Osa kasveista heittäytyi hetkessä täyteen kukkaan. Osan kukinta on jo ohi. Tienvarsilla näyttävät koiranputket jo aloittavan, vaikka vielä on 3 viikkoa juhannukseen.

Tämän punaisen kukan kauppanimi oli Silene.

Oikeastaan tuo ylläoleva kuva on aika nolo muisto viime keväästä. Kyllästyin odottamaan kukinnan alkamista pihassa, ja kävin puutarhaliikkeestä ostamassa ensimmäisen silmiin osuvan kukkivan kasvin, tämmöisen Silenen. Taisi maksaa 15 euroa tämä saksalainen kasvi. Kotona sitten katsoin ostostani hiemen tarkemmin ja tunnistin sen puna-ailakiksi. Puna-ailakki! 15 euroa! Ja vielä saksalainen! Mutta niin se vain talvehti, ja nousi tänä keväänä entistä muhkeampana. Vaikka vieressä oleva iirikset kyllä korostavat ihanasti värejä, ja se on tälläkin hetkellä kukkapenkin komistus, mieleen nousee aina omituinen karvaus kun näen tämän asetelman.

Jumaltenkukka

Jokakeväinen ilonaihe on tämä jumaltenkukka. Pieni, muitten alle kesän mittaan häviävä kukka kukkii syklaamin näköisin kukin touko-kesäkuun vaihteessa. Kukinnan jälkeen se unohtuu, ja siksi onkin aina yhtä mukava löytää se keväällä.

Pahalta näyttää, mutta elossa ollaan!

Monet tuntuvat epäilevän laventelin menestymistä Suomessa, mutta kun maa on läpäisevä niin että syksymärkyys ei jää taimen juurelle, laventelikin talvehtii. Meillä on lajiketta ´Munstead´, ja se saattaa näyttää hyvinkin harmaalta ja kuolleelta pitkälle kevääseen, mutta aina se vaan yllättää uusiutumisellaan. Tyvestä alkaa kasvaa uutta tuoretta versoa, ja niin vain on taas kesän laventelisato varmistettu!

Omppu kukkii

Pikkuisen harmittaa, ettei tullut istutettua pihaan omenapuita heti silloin kun paikalle muutettiin 15 vuotta sitten. Sitä jotenkin ajatteli, että ne kasvavat niin hitaasti...Nykyisin, kun vuodet lipsahtelevat aivan huomaamatta, ei tuollainen 15 vuoden perspektiivi tunnu enää missään.

Parsakin ehti vähän liian isoksi. Tästä ei enää syödä, mutta jospa ensi keväänä sitten.

Muuan asiakkaamme harmitteli torilla kerran sitä, ettei ole vieläkään saanut istutettua itselleen parsaa "koska niistä saa satoa vasta kolmantena vuotena". Mies kertoi harmitelleensa sitä nyt jo 6 vuotta. Todettiin siinä yhteisesti, että omenapuiden ja parsan istuttaminen kannattaa aina.

Aesculus hippocastanum ´Lippakioskinus´

Yksi mukavimmista taimikokeiluistamme on hevoskastanja. Kerään syksyisin siemenet Savonlinnan Lippakioskin vieressä kasvavasta hevoskastanjasta, kylvän ne peltoon ja purkitan seuraavana keväänä. Tämä ´Lippakioskin hevoskastanja´on torilla aika kiitollinen myytävä, koska voin näyttää ostajalle että se varmasti menestyy näilläkin leveysasteilla, kasvaahan emopuu todisteena aivan näköetäisyyden päässä. Olisi mukava tietää, kuinka vanha tuo Lippakioskin puu on. Jos joku paljasjalkaisista savonlinnalaisista tietää, laittakaahan viestiä!